sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kotoutumista ja Kirkonkylän kevät

Laskeuduimme Helsinki-Vantaalle varhain keskiviikkoaamuna. Olin pärjännyt Portugalissa ilman antihistamiineja (Espanjassa söin niitä viikon verran), mutta heti kotiin päästyämme aloitin kuurin uudelleen. Terassi ja koko piha olivat keltaisena siitepölystä. Nukuimme muutaman tunnin pois univelkoja, ainakaan minä en osannut nukkua lennolla lainkaan. Koska meillä oli lennolle omat varaukset, istuimme eri puolilla konetta, enkä voinut nojata vieruskaveriin. Herättyäni kävin parturissa. Torstaina lukupiiri kokoontui kevään viimeisen kerran, illalla polkaisin Korsoon suunnittelemaan Naisten Pankin Kävele naiselle ammatti -tempausta syyskuulle. Perjantaina ajoin Lohjalle katsomaan äitiä, joka hymyillen tuijotti minua. Ihmetteli varmaan, että tutunnäköinen on, missähän se on taas ollut näin kauan?

Nygrannas
Lauantaina fillaroin Tikkurilan Korukaivokseen ostamaan ketjun tämän hetkiselle lempikorulleni; camino-simpukka + suojelusenkeli (Hannu löysi sen pihaltamme), joiden nauha oli katkennut ja kulunut käyttökelvottomaksi. Samalla sain varmistettua, että voin tulevaisuudessa huollattaa uuden kelloni liikkeessä. Vihkisormuksen huoltosopimus minulla jo onkin.

Nygrannas
Kotiin kertyneistä sanomalehdistä olin sattumalta huomannut, että pitäjän kirkolla vietetään Kirkonkylän kevätpäivää. Teimme sinne treffit Hannun kanssa, minä lähdin tietenkin polkemaan Tikkurilasta joenvartta väärään suuntaan, minä kun olen kotimaassa täysin suuntavaistoton. 

Nyknapas
Nyknapas
Kävimme tutustumassa kolmeen vanhaan, hienoon taloon; B&B Solhem, Nygrannas ja Nyknapas. Oma kotimme on kaikista ihanin, mutta on mukava käydä katsomassa muiden remontoimia vanhoja taloja. Pihoilla oli taimimyyntiä, kirppispöytiä ja ruokatarjontaa. Söimme hyvät letut ja kävimme tutustumassa Billnäsin Rakennusapteekin kojuun. 

Polkaisin kaupan kautta kotiin, Hannu jäi vielä kirkolle katsomaan museoautoja, ennen kuin palasi kotiin grillaamaan. Tuli vähän kiire, kun olin huomannut myös Rekolan kirkolla olevan tapahtuman; Tuomo Kuparin kitaramatinean. Hienon konsertin jälkeen kävimme "kirkkokahveilla" Woolpackin terassilla. 

Tuomo Kupari
Loppuillan vietimmekin omalla pihalla kauniista kelistä nauttien ja kirjoja lukien.


Kevään kolme kovinta kirjaa:

Eowyn Ivey "Lumilapsi". Venäläiseen (Tolstoi?) satuun perustuva tarina Alaskan karussa takahikiässä lumesta muodostuvasta lapsesta, joka tuo lohtua vanhenevalle, lapsettomalle pariskunnalle. Lumoava kirja!

Karen Joy Fowler "Olimme ihan suunniltamme". Lukupiirin kirja, kiitoskiitos Sirkku! Ihastuttava, lähes todenmukainen kertomus perheestä, jossa siskona kasvoi myös simpanssityttö. Anteeksi juonipaljastus! Ehkä paras ikinä lukemani kirja.

Rachel Joyce "Harold Fryn odottamaton toivioretki". Osui kuin nyrkki silmään, kun luin tämän matkallani kohti Santiago de Compostelaa. Kumpa minäkin voisin jättää kaikki kantamukseni ja luottaa siihen, että tarvittaessa saan apua muilta ihmisiltä. Ja samalla voisin auttaa ja antaa toivoa jollekin sitä tarvitsevalle ystävälleni.

lauantai 19. toukokuuta 2018

Camino Francés (2 x 400 km)

2017: Pamplona - León noin 400 km
Vaellus oli tosi hieno, tapasin matkalla mukavia, samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa tuli kuljettua useita samanpituisia päivämatkoja, vaikka kuljinkin matkat yksin. Maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita. Jalkavaivoja oli rinkan painosta johtuen sen verran, että pidin välillä lepopäiviä ja yhden välin siirryin bussilla.

2018: León - Santiago de Compostela - Pontevedra noin 400 km
Ensimmäinen viikko oli silkkaa ylä- ja alamäkeä, toinen viikkoa tasaisempaa kulkua. Edelleen upeita maisemia, mutta ei niin paljon uusia tuttavuuksia kuin viime keväänä. Ehkä vähemmän Wau!- elämyksiä, mutta vaellus itsessään oli yhtä mukavaa. Vähemmän jalkavaivoja, mutta niiltä en säästynyt kokonaan tälläkään kerralla. Kevyempi rinkka ja isommat kengät säästivät vaivoilta. mutta vieläkin on varaa vähentää kantamuksia. Santiagon jälkeen siirryin yhden välin bussilla.

Viime kerran kokemuksesta luotin edelleen siihen, että silkkinen makuupussi riittää yöksi. Rakkolaastareita olisi pitänyt olla vielä enemmän mukana, paikallisista apteekeista ostetut olivat tuplaten kalliimpia ja huonompia kuin Rainbown laastarit. Aurinkorasvaa on pakko olla matkassa mukana. Totesin myös hyväksi kirkkaanvärisen paidan/yläosan, varsinkin ajoteiden varsilla tai kyläteillä kävellessäni. Heijastin oli tarpeen pilkkopimeässä illallisella käydessä.  

Toteutin edelliskerran muistilistan; ostin kevyen päivärepun ja isomman camino-simpukan. Lisäksi palkitsin itseni vaelluksen jälkeen uudella kellolla ja Camino Portugués -karttakirjalla. Suunnitelmissani onkin ensi keväänä tehdä pyhiinvaellus Lissabonista Santiagoon, ja sieltä mahdollisesti  Fisterraan.

Buen camino!

tiistai 15. toukokuuta 2018

Lissabon, Feira da Ladra




Miradouro Santa Lucia

Feira da Ladra

Feira da Ladra

Feira da Ladra

Feira da Ladra





Katedral Sé





maanantai 14. toukokuuta 2018

Lissabon; kaupunkikävelyä ja shoppailua

Rossio

Baixa-Chiado



Santa Justa





Ginja D'Alfama

Alfama




Rossio

MG ei lähtenyt mukaan, mutta tämä pääsee tyynyineen kotiin

Ginja D'Alfama

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Sintra ja Azenhos do Mar

Lissabon, Rossio

Sintra, Anna Abreun "kotikylä" ja vihkipaikka

Vanha museoratikka

Azenhos do Mar



Azenhos do Mar, äitienpäivälounas

Äitienpäiväsangria






Lissabon