sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Nyt on marraskuu ja vaarin kaktuskin tietää sen

Lumesta ei ole tietoakaan, vesisateet sulattivat sen ja ilmat ovat olleet enimmäkseen sateisia ja sumuisia. Heti kun saimme autoon nastat alle, sää pysytteli plussan puolella. Pyhäinpäivänä kävimme haudoilla, äidin luona ja Suvilla kahvilla. Onni kyseli Tallinnan reissua ensi kesälle. Ilona ilmoitti, että nyt on hänen vuoronsa päästä mukaan. Illalla odottelimme Halloween-kummituksia, mutta kukaan ei tänä vuonna kolkuttanut oveamme, vaan saimme syödä karkit itse.

Kotona hyödynsin edelleen lehtikaalisatoa ja tein mm. kikhernesalaattia vuohenjuustolla.

Noel oli meillä päivän hoidossa. Vähät lelumme ja vanhat kuvakirjat kelpaavat, ovathan ne vaihtelua kotona olevaan leluvalikoimaan. Vintin raputkaan eivät enää pelota. Sen jälkeen, kun kerroin hänelle, että Onni nukkuu vintissä meillä kyläillessään, poika tulee ylös reippaasti. Hän olisi halunnut ottaa kotiin Prahasta ostamani pienen koristekeinuhevosen, mutta kerroin, että äiti on saanut ihan samanlaisen tuliaiseksi.

Hannu juoksi (kuvaannollisesti) lääkäreissä ja kuvauksissa. Vihdoin hän sai päätöksen lonkkaleikkauksesta, joka näillä näkymin toteutuu alkuvuodesta. Minä yritän pitää itseni kunnossa käymällä ohjatuilla liikuntatunneilla ja kävelylenkeillä. Toivottavasti pääsen talvella hiihtämään. Pienessä kylässämme on melua ja meininkiä; taloja rakennetaan, taloja laajennetaan ja teitä kunnostetaan.

Syyskuun Moselin matkalla Hannu taisi maistaa viittä flammkuchen/tarte flambéeta ja hän halusi kokata sitä kotonakin. Hyvää oli: pellillisen toisen puolen päällyste oli sipulia ja pekonia, toinen puoli minun pyynnöstäni päärynää ja sinihomejuustoa.

Isänpäivänä veimme kynttilän Honkanummelle ja ajoimme Lohjalle äidin luokse, mekin saimme täytekakkua. Kävimme isäni haudalla ja tarjosin Hannulle lounaan Lohjalla.

Helsinki-päivänä kävimme Tuulan kanssa UMO:n päiväkonsertissa Teatteri Savoyssa. Vierailijana oli loistava Severi Pyysalo, joka vibrafonin lisäksi soitti myös rumpuja ja pianoa. Hieno konsertti, jossa kuulimme mm. Pyysalon ja Duke Ellingtonin sävellyksiä. Loppuhuipennuksena ainoastaan pianolla soitettuna "Somewhere over the Rainbow".

Akseli Kala-Kallela "Leikkiviä ankanpoikia rannalla"
Kävin Ateneumissa katsomassa Ankallisgalleria-näyttelyn. Vanhojen suomalaisten taideteosten joukkoon on sijoitettu 12 teosta, jotka matkivat alkuperäistauluja. Koululaiset ja mummojensa mukana Ateneumiin tulevat lapset tutustuvat väkisinkin Suomen taiteen historiaan etsiessään ankkatauluja. Jätin veljekset von Wrightin näyttelyn tarkemman tutkimisen toiseen kertaan ja kiirehdin zumba-tunnille.

Työmatkani varrelta

Perjantaina Hannu huomasi iltapäivällä, että hiljattain autoon vaihdetuista uusista renkaista yksi on tyhjänä. Olimme illalla menossa Espoon kaupunginteatteriin, joten hänen oli vaihdettava tilalle yksi kesärengas. Vierailevan Kulunka Teatron esitys "Solitudes" kertoi leskeksi jääneen vanhan miehen viimeisistä vuosista ja oli liikuttava, lähes surullinen. Aiemmin näkemämme Kulunka Teatron André y Dorine kertoi sekin vanhuksista (ja muistisairaudesta). Takkeja hakiessani kuulin nimeäni kutsuttavan ja tapasin kummityttöni isän pitkästä, pitkästä aikaa.
Noel olisi halunnut tehdä lumiukon, mutta lunta oli vielä liian vähän, se riitti juuri ja juuri täyttämään muovisen kuorma-auton lavan.

Torstaina satoi niin paljon lunta, että saimme tehtyä sekä lumiukon että -lyhdyn. Hoito- ja työpäivien väleissä aloittelin joulutouhuja. Hannu pesi jo aiemmin ikkunat ulkopuolelta (ostin hänelle pitkävartisen Sinipiian, niin ei tarvitse kiipeillä), minä pesin ne sisäpuolelta. Vaihdoin keittiönverhot ja sohvatyynyt punaisiin.

Marraskuun kirjoja:

Péter Gárdos "117 kirjettä". Natsien keskitysleireiltä hengissä selvinneitä Unkarin juutalaisia siirrettiin hoitoihin ja kuntoutumaan myös Ruotsiin. Lääkäri lupaa 25-vuotiaalle Miklosille puoli vuotta elinaikaa, tämä päättää käyttää ajan parhaimmalla mahdollisella tavalla ja kirjoittaa 117:lle niin ikään Ruotsiin sijoitetulle unkarilaiselle naispuoliselle juutalaiselle löytääkseen itselleen vaimon. Kirjeisiin vastanneista valikoituu pian nuori Lili, jonka kanssa kehkeytyy kiivas kirjeenvaihto. Kirjan viehättävyyttä lisää se, että tarina on tosi ja kirjeenvaihdon kautta aikanaan syntynyt pariskunnan poika on sen kirjoittanut.

Yrjö Kokko "Pessi ja Illusia". Olen lukenut kirjan jo kerran, nyt se on lukupiirin ohjelmassa ja toinen lukukerta tuo tarinaan syvyyttä ja uusia nyansseja. TV-elokuvakin on ipanoitten kanssa moneen kertaan katsottu, mutta pitäähän sekin katsoa vielä uudelleen.

Mirja Karna "Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä"

maanantai 6. marraskuuta 2017

Matkailuvuosi 2017

Jos viime vuonna lähti reissaaminen lapasesta, niin tänä vuonna meni vielä villimmäksi. Maapisteitä tuli ainoastaan Ranskasta, jossa tuli käytyä parikin kertaa. Reissut onnistuivat suunnitelmien mukaan, vain Hannun alkukesästä alkaneet jalkavaivat hidastivat ja muokkasivat matkoja. Nyt, kun vuosi alkaa olla lopuillaan ja tämän vuoden reissut on näillä näkymin tehty, on aika katsoa vähän taaksepäin. Voisin sanoa; napakymppi!


1. Talvinen Vilna

Loppiaisviikonlopuksi suunnittelimme Krakovan-matkaa, mutta päädyimmekin Finskin tarjouslennoilla Vilnaan, joka oli Hannulle uusi kohde. Keli oli hyytävän kylmä, meitä lämmittivät mukava majoitus, kaupungin useat oluttuvat ja hyvä ruoka.


2. Keväinen Lontoo

Houkuttimena Norskin edulliset lennot ja Muumi-näyttely suuntasimme ystäväni kanssa suorilla lennoilla keväiseen Lontooseen. Muumit jäivät näkemättä, sen sijaan vietimme paljon aikaa ulkona puistoissa ja kaupungilla kävellen.


3. Annan joululahjareissu Barcelonaan

Maaliskuun lopun muutaman päivän äiti/tytär-matkalla sää suosi ja kiertelimme kaupunkia kävellen ja auringosta nauttien. Tytär kolusi myös kauppoja. Edelleen hän rankkaa Rooman parhaaksi kaupunkikohteeksi. Minulle tuli tunne, että tämä kaupunki on nyt nähty.


4. Camino de Santiago; 40 päivän reissu Pohjois-Espanjassa

Vuoden, ehkä tähänastisen elämäni paras reissu! Vietimme pääsiäispyhät ja Hannun talviloman yhdessä, ennen kuin lähdin yksin vaeltamaan Pamplonasta kohti Leónia. Sen jälkeen pidin vielä viikon verran lomaa jo helteiseksi muuttuneessa Madridissa ja sen maakunnassa. Koluttuani Madridia vähän uusilta kulmilta se nousi suosikkilistallani ohi Barcelonan. Tästä se lähtee:


5. Mukava Tartto

Vaikka Hannu jo heinäkuussa kärsi jalkavaivoistaan, hän halusi jonnekin muutaman päivän matkalle. Saimme kasattua kolmen päivän reissun Tarttoon edullisesti ja tykästyimme vireään kaupunkiin.


6. Joogaleiri Latvian rannikolla ja liitännäismatkat

Osallistuin toista kertaa Shakta-joogakoulun kesäleirille Kaltenessa. Tällä kerralla tein matkat maata myöten ja menomatkalla pysähdyin pariksi yöksi Pärnuun. Mahtavaan viiden päivän leiriin sisältyi lukuisia joogatunteja, mukavaa yhdessäoloa, uimista, hyvää ruokaa ja retkipäivä. Leirin jälkeen jäin Riikaan, jonne Hannu lensi seurakseni pariksi yöksi. Paluumatkalla jäimme vielä Tallinnaan kahdeksi yöksi. Tästä se lähtee:


7. Ei Lappiin vaan Kroatiaan!

Minun piti lähteä elokuussa Saariselälle patikoimaan, mutta matka peruuntui vähäisen osanoton vuoksi. Harkitsin hetken lähteväni yksin jonnekin muualle patikoimaan, mutta Hannu puhui itsensä mukaan ja varasimme Norskin edulliset lennot Kroatiaan. Kaunis Istrian rannikko ihastutti, mutta ajankohta oli kyllä musertavan kuuma ja turistinen. Täytyy palata Istriaan joku kevät tai myöhäinen syksy. Pulasta lähdettiin:


8. Moselin viinilaaksot

Jo helmikuussa varasin meille lennot ja majoitukset Moselin reissulle. Tarkoitus oli patikoida ja pyöräillä yhdessä, mutta kävi niin, että sain yksin vaeltaa viinitarhoissa ja metsäpoluilla. Saksan puolella meillä oli kolme kohdetta, Ranskassa kaksi ja kotiin tulimme Zürichin kautta. Vaiherikas matka alkoi tästä:


9. Ystävänpäivän tarjouslennot Roomaan

Norski laittoi helmikuussa kaupunkikohteiden lennot tarjoukseen ja varasimme Annan kanssa muutaman päivän reissun Roomaan + Tivoliin lokakuun alkuun. Halusin näyttää tyttärelle, että Rooman ulkopuoleltakin löytyy kauneutta ja vähän rauhallisempaa elämää.


10. Tallinna

Vuoden aikana tuli käytyä monella halvalla päiväristeilyllä, viikonlopun pakettimatkalla + heinäkuisella parin yön pysähdyksellä Tallinnassa. Se nyt vain on niin hieno kaupunki ja meidän on todella helppo piipahtaa vaikka päiväseltään sinne. En ole mikään shoppailija (korkeintaan hankin alusvaatteita Linetten myymälästä), mutta tykkään kuljeskella Tallinnan uudella torilla, vanhalla torilla ja joulutorilla.Kaupungin hyvä hotellitarjonta ja alati uusiutuva ravintolatarjonta on mukava kokea muutaman kerran vuodessa.


Kotimaan matkailu jäi tänäkin kesänä vähiin, johtuen osittain Hannun jalkavaivoista ja moottoripyörän seisottamisesta tallissa. Juhannuksen vietimme Bromarvissa ihanien ystäviemme mökkivieraina, Valkeakoskella vietimme viikonlopun Työväen Musiikkitapahtuman merkeissä ja elokuussa vuokrasimme mökin Savitaipaleelta. Toivottavasti ensi kesänä ehdimme ja voimme enemmän ajella Hondalla. Ehkä vaihteeksi on taas Kustavin jurttamajoituksen vuoro?



lauantai 28. lokakuuta 2017

Ensilumi Vantaalla

Torstaina lumi peitti maan, minä nostin kynttilälyhdyn roikkumaan terassille ja päiväkodin pihalla lapset tekivät innoissaan lumiukkoja ja vetivät pulkkaa perässään. Ystävämme Concha lähetti Portugalista (Óbidos) viestin, että on ollut rasittavan kuuma kesä ja edelleen on +34 astetta. Pitäisikö ottaa viikko vapaata ja lähteä testaamaan rinkan toimivuutta?

Illalla katsoimme "Dorian Grayn muotokuva" -leffan. Pitäisikö oikeasti tutustua Oscar Wilden tuotantoon?

Lauantain vesisade sulatti lumet. Alkuviikolle on luvattu pakkasta ja jouduinkin perumaan Lohjan keikkani. En arvaa lähteä kesärenkailla ruttaamaan uutta autoa. Onneksi haravoimme viime viikonloppuna pihan ja haimme suppilovahverot Raaseporista. Sinne ne nyt jäivät, kaikki poimimattomat sienet. Joku ystävällinen sielu voisi laittaa viljelypalstalleen kyltin "Saa ottaa", niin minä kävisin hakemassa lehtikaalit pois pakkaskelien alta. Talviaikaan siirtyminen vaikutti minuun niin, että olin sunnuntaina jo 7.30 keittämässä kahvia, kun radiosta tuli aikamerkki. Ei kun vielä tunniksi takaisin petiin!

Minun uimapaikkani toukokuusta syyskuuhun on Keravanjoki. Jotkut hurjapäät laskettelevat jokea kajakeillaan vielä loka-marraskuun vaihteessa. Joki on nyt niin turvoksissa, että lähimmät puut kasvavat vedessä. Syksyn tullen hyödynsin ruuanlaitossa kotimaisia kasviksia, juureksia, sieniä ja marjoja. Ilmojen kylmetessä tein keittoja ja uuniruokia.
Salviabroileria kasvisten kera. Tässä versiossa salvia vaihtui lehtikaaliin.

 Lehtikaalisalaattia fetalla ja uunikuivatuilla kirsikkatomaateilla valkosipuliöljyssä.

torstai 19. lokakuuta 2017

Syyssateita ja -puuhia

Naisten Pankki Vantaa
Syyskuun viimeisenä lauantaina Naisten Pankki Vantaa osallistui Tikkurilan maalaismarkkinoille ja teimme mukavan tilin lahjoitettavaksi kehitysmaiden naisten auttamiseksi. Kävihän siinä joku persu(mies) kyselemässä, että mikä ihmeen Naisten Pankki, missä on miestenpankki ja miksi emme auta kotimaan köyhiä. Eikös juuri Perussuomalaiset ole olleet sitä mieltä, että kehitysmaiden köyhiä pitää auttaa heidän omassa maassaan, että pysyisivät siellä?
 
Roosa nauha -ruusut
Rooman reissun jälkeen jatkuivat Rekolan Raikkaan jumpat ja lapsenvahtikeikat Lohjalla. Kävin Helsingissä UMO:n lokakuun lounaskonsertissa Savoyssa ja sen jälkeen Tuulan kanssa lounaalla kaupungintalon ravintolassa.


Sää jatkui sateisena ja illat pimenivät nopeasti. Ostin ikkunalaudalle seisovan tähden, ei yksi tähti joulua vielä tee, tämä nyt vain valaisee pimeitä iltoja. Tein mustamarja-aroniahilloa, pihlajanmarja-porkkanahilloa ja uunissa kuivattuja kirsikkatomaatteja yrtti-valkosipuliöljyssä.

Tallinna
Frank, Tallinna
Koululaisten syyslomaviikolla sää onneksi kirkastui. Hain Onnin meille ja teimme päiväristeilyn Tallinnaan. Ajattelin, että hän on ansainnut kunnon burgerin ja kävimme Frankissa syömässä. Kaiken cokiksen, kahvin (!) ja karkinsyönnin jälkeen poika kävi kierroksilla, mutta oli kuulemma nukkunut vintissä hyvin. Aamupäivällä pelasimme Skip Bota ja vein Onnin parturiin, ennen kuin hän lähti kotiin.

Ensimmäiset yöpakkaset pudottivat puiden lehtiä ja kaunis viikonloppu houkutteli pihalle haravoimaan. Naapurin Tomi auttoi puhaltamalla suurimman osan lehdistä valmiiksi kasoiksi, jotka kuskasimme takapihan kompostiin. 

Pääsimme pitkästä aikaa siskon lihapatojen ääreen, kun lähdin Amin ja Roksun kanssa aurinkoisessa syyssäässä sieneen Raaseporin metsiin. Matkalla kävimme Virkkalan Mainiokodissa katsomassa äitiä, jolla oli ollut taas huono aamu. Jalat olivat menneet alta ja hänet oli laitettu sänkyyn lepäämään. Häneltä jäi kuulematta ja näkemättä Fredin konsertti, jossa soitti Lohjan kaupunginorkesterin kvintetti. Hannu ei voinut lähteä sienimetsään, hänen hommakseen jäi putsata kaksi korillista suppilovahveroita. Loppuillan ohjelmassa oli perinteisesti syömistä, saunomista ja Skip Bota. Seuraavana iltana ehdin pitkästä aikaa zumba-tunnille, sen jälkeen urakoin sienet pannun kautta pakastimeen.

Keskiviikoksi saimme Noelin hoitoon. Kävimme lähikaupassa (Jumbo! huudahti poika) ja leikkipuistossa. Kävelymatkalla katsoimme junia, kuorma-autoja ja kaivureita. Kun kerroin, että huomenna sataa lunta, Noel suunnitteli jo lumiukkojen tekoa. Lumisade alkoi yöllä ja aamulla Hannu lähti kesärenkailla Tikkurilaan lääkärikäynnille. Ajan renkaanvaihtoon saimme vasta parin viikon päähän.

Syksyn kirjoja:

Veijo Meri "Manillaköysi". Tuskin koskaan luen sotakirjoja, mutta nämä mainiot tarinat eivät kertoneet varsinaisesti sodasta, vaan sotilaiden kommelluksista niin rintamalla kuin lomalle lähtiessä.

Han Kang "Vegetaristi". Booker-palkittu kirja kertoo etelä-korealaisesta naisesta, joka ensin lopettaa lihan syönnin ja lopulta syömisen kokonaan. Ilmeisesti hän kuvittelee kuuluvansa enemmän luontoon kuin ihmiskuntaan. Erikoinen tarina.

Anilda Ibrahimi "Ajan riekaleita". Lapsuudesta asti yhdessä kasvaneet albaanityttö ja serbipoika rakastuvat teineinä ja sisällissodan aikana kadottavat toisensa. Aikuistuttuaan kumpikin asettuu tahoilleen ja jatkaa omaa elämäänsä, mutta lupaus etsiä toinen on täytettävä. Voiko niin monen vuoden jälkeen enää löytää toisensa henkisesti?

Helena Sinervo "Runoilijan talossa". Sinervon 2004 Finlandia-palkittu elämäkerta runoilija Eeva-Liisa Mannerista (1921-1995) on kiinnostava ja sitä on mukava lukea. Itsekseni ihmettelen, onko Sinervolla ollut käytettävissään näin paljon faktatietoa (esim. päiväkirjoja), vai onko kirja puhtaasti mielikuvituksen tulos.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Lepää rauhassa, Marja

Marjan tuhkat laskettiin haudan lepoon Metsolan hautausmaalle, Lohjalla. Saattojoukosta olimme harvoja ei-sukulaisia. Taivaskin vuodatti kyyneleitään, mutta hautausmaalla vältyimme suuremmalta sateelta. Marja, tulen aina muistamaan sinut niin kauniina ja iloisena! Ystäväni pojat soittivat iPadista Anna Puun (feat. Kasmir) kappaleen "Linnuton puu".

Nauruasi vailla 
Olen se linnuton puu
Lehtiä täynnä
Linnuton puu 

Lämpöäsi vailla 
Olen vain ylpeä kuu 
Loistavan kylmä 
Ylpeä kuu

Ruoka- ja kahvitarjoilusta jouduimme lähtemään kiirehtien Savoyn konserttiin. Olisi ollut mukava jäädä muistelemaan Marjan ja minun murrosiän ja varhaisaikuisuuden kohelluksia ja juttelemaan minulle niin tuttujen Marjan lasten, äidin ja sisarusten kanssa. Harmi, että viime aikoina olemme tavanneet vain hautajaisten merkeissä. Ismo Alangon kolmetuntiseksi venyneen konsertin synkät sanoitukset sopivat päivän surulliseen tunnelmaan.


"For my lady". Sateisena sunnuntaina soitimme ystäväni muistoksi Moody Bluesia. Sitähän me teineinä kuuntelimme jonkun kaverimme (vai Marjan perheen?) rivarivintissä (silloisten poikaystäväehdokkaiden?) kanssa.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Merkkipäivänä matkoilla; Rooma ja Tivoli

Norwegian laittoi helmikuussa ystävänpäivätarjouksen kaupunkikohteiden lennoille ja Anna innostui Roomasta. Minulle sopiva ajankohta löytyi allakasta vasta lokakuussa, joten vietän synttärini reissun päällä esikoisen kanssa. Menolennot saimme 19 eurolla, paluulennot hieman kalliimmalla. Varasin meille ensimmäisen ja viimeisen yön majoituksen Roomasta, kaksi keskimmäistä yötä Tivolista, kaikki 50-60€/yö.

Menolennolla söin ihan kelvollisen tapaslajitelman. Vieressäni istui viehättävä tamperelaispariskunta, rouvan kanssa juttelimme mm. matkoista. Laskeuduimme Rooman helteeseen, ilma oli painostava ja olimmekin varautuneet ukkoskuuroihin. Ostimme automaatista liput Leonardo Express -junaan, matka kesti reilun puoli tuntia raidetöiden takia. Laitoin viestiä majapaikkaamme ja vielä uudelleen, kun seisoimme jo Termini Accommodationin ulkopuolella. Joku signora tuli vastaan, selitti jostain problemasta ja kävelytti meidät Cristina Roomsiin. Luultavasti saimme samantasoisen huoneen, joten ei auttanut valittaa. 

Vähensimme vaatteita ja kävelimme ohi Tasavallan aukion Vittorio Emanuel II:lle, jonka lähettyvillä kuvasin lempikirkkokupolini. Siitä jatkoimme Fontana di Treville, joka viime käynnillä taisi olla remontissa. 

Kotimatkalla pysähdyimme terassille syömään pastat, ostimme kioskista jäätelöt ja kävimme vielä katsomassa kuunvalossa loistavan Santa Maria Maggioren. Siinä vaiheessa Annan vatsa heitti volttia ja kiirehdimme takaisin majapaikkaamme.

Tivoli

Ennen ensimmäistä Rooman-matkaani silloinen kampaajani suositteli ottamaan pikkumustan ja korkkarit mukaan, kun roomattaret ovat niin fiinejä. Ilmeisesti viime vuosina roomalaiset ovat rentoutuneet, sillä katukuvassa näkyy paljon "pyjamahousuja" niin naisten kuin miestenkin päällä.

Tiburinan juna-asemalle oli majapaikastamme parin kilometrin matka ja koska meillä oli aikaa ja sää oli kaunis, kävelimme asemalle. Siellä etsimme lähijunien lippuautomaatin ja ennen kuin löysimme oikean laiturin (1 EST), oli pistettävä juoksuksi. Hikihän siinä tuli. Juna pysähtyi kaikilla asemilla, maisemia pääsimme ihailemaan vasta vähän ennen Tivolia, sitä ennen juna kulki tunneleissa tai puskissa. Minulla oli vanha Tivolin kartta mukana, sen avulla löysimme La Mensa Ponderarian, joka sijaitsee aivan Duomon vieressä. Kun pällistelimme aukiolla, jossain yläkerroksissa avautui ikkuna ja Giovanni huhuili meille avaavansa ulko-oven. Hän tuli kantamaan laukkumme yläkertaan, saimme avaimet ja lähdimme tutustumaan Tivoliin. 
Tätä majoitusta voin todellakin suositella!

Näkymä kattoterassilta
Kattoterassimme
Näkymä kattoterassilta
Jäimme kävelykadun varrelle lounaalle, sen jälkeen kiertelimme keskustaa ja vanhan kaupungin kujia. Paikalliset asukkaat eroavat suuresti roomalaisista; kaikki tervehtivät, ovat ystävällisiä ja kohteliaita.

Ennen majapaikkaan paluuta näytin Annalle, missä edelliskerralla asustelin ja kävimme pikkukaupassa. Giovanni oli laittanut meille jo hintaan kuuluvan aamiaisen valmiiksi tarjolle, söimme hedelmäsalaatit pois jääkaapista ja kävimme kattoterassilla katsomassa sieltä avautuvat näköalat. Naapuripihalla mies kylvetti ja ulkoilutti kahta pientä kilpikonnaa.

Kotikatumme Duomolle
Illemmalla kävelimme raput ylös vanhaan kaupunkiin ja menimme Taverna Quintilan terassille illalliselle. Viimeksi söin täällä mieleenpainuvan hyvän merellisen pastan, hyvä oli tämänkin kertainen, mutta hieman erilainen. Pois kävellessämme paikkoja pistettiin jo kiinni, vaikka kello oli juuri ja juuri kahdeksan. Hiljainen oli majapaikkammekin, kun yhdeksän aikoihin palailimme kotiin. 

Villa d'Este

Yö oli hiljainen, vasta aamukahdeksalta (?) Duomon kirkonkellot kalkattivat pitkään. Annalla oli hyvä yritys keittää meille espressot makean (croissanteja, keksejä ja hilloa) aamiaisen kostukkeeksi. Vettä tuli ensin väärästä paikasta, mutta minä sain kelvollisen kahvin. Kelloni heittäytyi taas lomalle; se oli pysähtynyt, kun illalla otin sen pois ranteestani.

Miksi reissaan mieluummin yksin?
A) Kun sanon, että nyt voitaisiin lähteä (ennen kuin Giovanni tulee laittamaan meille huomisen aamiaisen valmiiksi), tytär parahtaa "Eeeeiiiiiii!!!!! Mun pitää käydä vielä suihkussa, laittaa tukka ja meikata!"

Noin tunnin kuluttua lähdemme vihdoin ulos. Käymme Duomossa, joka on osittain remontissa ja kävelemme Villa D'Esteen. Kuljemme välillä eriksemme, minullehan paikka on jo entuudestaan tuttu. 

Käymme keskustassa salaattilounaalla ja matka jatkuu Ponte Gregorianolle, jonka lähettyviltä emme löydä Giovannin suosittelemaa ravintolaa. Haahuilemme sillan läheisillä pikkukujilla.

B) Lapsella on vessahätä, nälkä/jano tai sitten hän haluaa shoppailla. Kaikki kissat ja koirat pitää pysähtyä rapsuttamaan. Anna lähtee edeltä kämpille (pitää päästä vessaan), minä istun aurinkoiselle terassille stoutille ja kierrän vielä vanhan kaupungin kapeita kujia, etsien samalla meille illallispaikkaa. Tälle päivälle luvattin +26 astetta, siltä se tuntuukin. Silti paikalliset eivät luovu tikkitakeistaan tai nahkasaappaistaan. 

Palaan mutkien kautta Duomon aukiolle ja huhuilen Annaa (jotta tämä heittäisi minulle avaimet). Samainen vanhempi mies, joka eilenkin päivysti aukiolla, selittää minulle jotain (ettei ääneni kuulu, kun ikkuna on kiinni?), kunnes Anna vastaa WhatsAppilla olevansa kattoterassilla ja tulee avaamaan minulle ulko-oven.

Suihkun ja siestan jälkeen lähdemme keskustaan. Katsastamme kaksi iltapäivällä valikoimaani pizzeriaa; toisessa ei ole ketään ja toinen on jo sulkeutumassa. Palaamme vanhaan kaupunkiin ja jäämme Pizzeria Trevion terassille syömään. Ihan baarin näköinen paikka, josta paikalliset hakevat eväät mukaansa, mutta tilaamani pizza Napoli (kokki selittää, että hän tekee Margaritasta minulle Napolin) on erinomainen ja punkkupullo maksaa vain vitosen. Pysähdymme vielä kotimatkalla kahville, ilma on mitä ihanin ja tällä kerralla porukkaakin on mukavasti liikkeellä. Onhan vielä varhainen ilta Italian mittapuun mukaan. 
Seuraavaan kertaan jäi Tivolin ylle kohoavan kukkulan laella olevalle ristille patikointi.
C) Kämppäkaveri kuorsaa. Niin varmaan minäkin.

Trastevere, Rooma +30

Aamupäivällä hyvästelimme Giovannin, joka kantoi laukkumme lähes juosten kapeat raput alas aukiolle. Ostimme automaatista junaliput Tiburtinaan (2,60€/kpl), samoilla lipuilla pääsimme toisella junalla Terminin asemalle. Siitä suunnistimme Old Rome Apartmentiin, jossa Claudio kipitti portaat alas ja kantoi laukkumme ylös neljänteen kerrokseen. Hyvää treeniä, kuten hän totesi. Poika keitti meille espressot, ne juotuamme lähdimme kävelemään kohti Trastevereä. 

Tarkoituksemme ei todellakaan ollut katsella enää mitään nähtävyyksiä, mutta niin vain kävelimme suoraan Colosseumille. "Mama Afrika!" huutelivat mustat miehet ja yrittivät kaupitella kaikenlaista turhaa tilpehööriä. Siitä matkamme jatkui taas Monumento Vittorio Emanuel II:lle, ennen kuin ylitimme Tevere-joen ja saavuimme Trastevereen.

Tingin itselleni kympillä (ovh. 18€) samanlaisen feikki Desigual-laukun, jonka kolme vuotta sitten ostin täältä markkinoilta 12 eurolla. Söimme lounassalaatit Baccanalen terassilla, ennen kuin palasimme kämpille, kuvaten taas lempikirkkokupolini. Matkalla piti pysähtyä kahville, että pääsimme molemmat käymään vessassa.


Illalla menimme syömään Terminin lähettyvillä olevaan (yllätys, yllätys) albanialaisomisteiseen Aquila Nera Ristoranteen. Tarjoilijat olivat kovasti kiinnostuneita minun Albanian matkoistani. Jätimme shoppailut sikseen ja syötyämme kävelimme takaisin kämpille, aamulla on edessä aikainen herätys.