maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulunaikaa 2013


Aatonaattona satoi vettä, välillä aurinko pilkisti pikaisesti pilvien välistä. Tein viimeiset ostokset; kukkia ja kasviksia, ennen kuin ajoin Lohjalle. Hain aseman kirjastosta Noita Nokinenä -cd:n ja tapasin samalla pitkästä aikaa entisen luokkakaverini Eijan. Vein Pelastusarmeijan kirpparille vähän käytettyjä jalkineita (vaarin jäämistöä) ja Tuikun tupareille herukkahyytelöä. Piipahdin kummeillani ja vietin iltapäivän äidin kanssa, kahvin jälkeen veimme kynttilät hautausmaalle. Kotimatkalla poikkesin Kikillä (oven takana) ja Marjukalla torttuglögillä. Ennen kotiinlähtöä muistin hakea kalkkunan ja kauralyhteen Lohjan suoramyynnistä. Illan ohjelmaan kuului rosollikasvisten keittämistä, perunalaatikon valmistelua ja anjovismössön tekoa joulumusiikin tahdissa.

Heräsimme aikaisin aattoaamuna. Muutimme perinteistä kierrosta ja kävimme ensin Honkanummella, kotimatkalla poikkesimme Airilla. Laitoin Noita Nokinenän soittimeen, perunalaatikon uuniin ja istuin keittiön ikkunan eteen pilkkomaan rosollia. Pikkuinen Mila toi naapureiden joulutervehdyksen. Ensimmäinen kattaus sisälsi juusto-viikunasalaatin kaikilla herkuilla, juomaksi rosékuoharia. Seuraava kattaus lämpimät laatikot ja kalkkunaa, illemmalla vielä rosollia ja joulukaloja. Tv tarjosi koko päivän musiikkipitoista ohjelmaa, ulkona oli märkää ja mustaa, sisällä paloivat kynttilät kylpyhuonetta myöten. Punanuttu vilahti jossain vaiheessa; yllättäen sain lahjaksi näppärän pikkukameran.


Suvi ja Ilona sairastelivat, eivätkä jaksaneet joulupäivänä tulla meille. Anna, Markus ja Sofia hakivat Onnin matkan varrelta ja tulivat meille syömään. Punanuttu oli tuonut lapsille lahjat vinttiin, kolina ei siis tällä kerralla ollutkaan Sakarin aiheuttamaa.

Vesisade jatkui Tapaninpäivään. Joulukuusen kynttilät vaihtuivat vaaleanpunaisiin (valkoiset loppuivat). Söimme aikaisen lounaan ja ajoimme Lohjalle tapaamaan Samin vanhempia, jotka vierailivat Suvin ja Samin luona. Villiintymisasteesta päätellen Ilona on paranemaan päin. Illaksi odotimme Kaisan porukoita kylään, mutta nämä olivat suhanneet ympäriinsä kaikki joulupäivät ja piipahtivat vain pikaisesti ovella.


Perjantain sateisen lenkin jälkeen ajoin Lohjalle katsomaan äitiä. Matkalla ambulanssi ajaa vastaan ruuhkaisella 25:lla. Onneksi minun refleksini toimivat vielä; jarrutan, laitan vilkun oikealle ja väistän pientareelle niin pitkälle kuin mahdollista. Ambulanssin vilkkuvista valoista ja äänimerkeistä huolimatta edellä ajavat eivät välttämättä huomaa perässä tulevaa hälytysajoneuvoa. Tämänhän minä kauhusta kankeana totesin itse ambulanssin kyydissä istuessani, kun esikoista vietiin Lohjalta Lastenklinikalle vuosia sitten. En vie äitiä sateeseen kävelemään, istumme oleskelutilassa ja seuraamme huvittuneena, kun yksi pappa pistelee servettiä poskeensa. Iltapäiväkahvilla äiti yrittää samaa temppua. Ja tipauttaa D-vitamiinikapselinsa kahvin joukkoon. Kun kävelemme toiseen siipeen ja kehotan äitiä huuhtaisemaan letusta sottaantuneet kätensä, nyrpistän nenääni; kylläpä nämä mummot haisevat pissalle. Kunnes keksin kysyä äidiltä, onko hänellä käynyt vahinko. Vien hänet omaan huoneeseen siistiytymään ja pukemaan päälle housuvaipan ("mikä ihmeen housuvaippa?") ja puhtaat vaatteet. Poislähtiessäni pyydän hoitajaa hakemaan pyykit äidin kylpyhuoneesta. Hänen pyykkikorinsa poistettiin, kun se meni jatkuvasti sekaisin roskiksen kanssa. Jään Marjukalle saunomaan ja yökylään. Lauantaina herään 10.20, koskahan viimeksi olen nukkunut näin hyvin ja pitkään?! Kahvit juotuani ajan Virkkalan Virekotiin. Sataa taas, päätämme jättää kävelylenkin väliin ja ehdotan äidille hautausmaalla käyntiä. Vuorossa taas vessakäynti ja vaatteiden vaihto. Vähennän äidin päällä olevista kolmesta puserosta yhden. Ulkojalkineet eivät mene jalkaan, etsin kaapista ohuempia sukkia. Sukkalaatikossa on eriparisukkia, harja ja kampa. Jalassa kolme paria sukkia, ilmankos on ahdasta. Vaatekaapista tulvahtaa virtsanhaju; eiliset pyykkiin menevät housut ovat hyllyllä. Vaippalaatikosta löytyy yksi hikinen pusero. Viemme kynttilän isän haudalle ja käymme äidin veljen sankarihaudalla. Kirkonkylällä näytän sukulaistädin entisen, nyt tyhjillään olevan talon, minun ja siskoni entiset rivitaloasunnot. Illan hämärtyessä ajan kotiin Vantaalle. Sisko soittaa; oli käynyt äidin luona ja kysynyt kävinkö minä siellä ennen vai jälkeen lounaan. En ole käynyt lainkaan.


Ostin jo vuosia sitten Lohjan Tyyki ja Tuolista huonekalukangasta, jolla oli tarkoitus päällystää Vantaan talon kaksi vanhaa tuolia. Nyt, vihdoin viimein, sain tuolit tuunattuina toivottuani niitä joululahjaksi.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Jouluvalmisteluja

Lueskelin Joulukirjaamme (2001-2010) ja mieleen nousi vuosi 2008, kun valmistelin joulua sekä Lohjalla että Vantaan talosssamme, jossa valmiina oli keittiö, kylppäri ja vinttikamarit. Kaikkeen sitä repesikin, kun seilasimme kahden kodin väliä keskellä remonttia. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja olemme edelleen puheväleissä.

Ennen Barcelonan matkaa pidin hemmottelupäivän Helsingissä; lounas Annelin kanssa, kampaajalla käynti ja viimeinen hierontakerta. Jäin junasta Tikkurilassa ja osallistuin Naisten Pankin Vantaan aluesolun perustamiskokoukseen. Virekodissa oli edelleen vatsatautia, en ole nähnyt äitiä kolmeen viikkoon. Maa oli saanut valkoisen lumipeitteen, kun palasimme Espanjasta kotiin.

Annanpäivänä ajoin Lohjalle, vein vaatteita Pelastusarmeijan kirpparille ja kynttilän Anni-mummun haudalle, kävin Caritan synttärikahveilla ja vietin puurojuhlaa Virekodissa. Kotimatkalla poikkesin Suvin luokse, ipanat olivat paketoineet lahjoja (vanhoja lelujaan?) myös minulle ja Hannulle. Onni oli piirtänyt kissan kuvan ja kertoi, että se on uusi Leijona (vanhan, jo kuolleen tilalle). Sekin saa monta joululahjaa. Tiistaina ilma lämpeni, keli oli märkä ja liukas. Aloitin joulusiivouksen keittiöstä. Iltapäivällä kävelin Jumboon lahjaostoksille ja sieltä Maijalle iltakylään. Keskiviikkona läppärini tilttasi, onneksi suosikkireseptini löytyvät Joulukirjasta ja blogistani. Siivous eteni yläkertaan, sen jälkeen kävelin Tikkurilaan ja menimme iltakahville Terrylle ja Annelle. Torstai oli edelleen tihkusateinen, sumuinen päivä. Lämpimikseni leivoin hedelmäkakun (sitähän varten sen sherryn ostin) ja perkasin lehtikasoja, joista revin talteen mielenkiintoisimmat reseptit.


Illan vietin Lääkäriseuran glögikutsuilla - mukava tavata tuttuja ja nauttia keskustan parhaasta tarjoilusta. Perjantaina tuuletin tukkaa kävelylenkillä, tein viikkosiivouksen ja aloitin lahjojen paketoimisen. Lauantaina ajoimme kauniissa talvisäässä Lohjan Menneen Ajan Joulumarkkinoille, ostin joulukaloja ja äidille tuliaiseksi huovutetun joulutontun. Äiti oli taas pakannut kassin täyteen vaatteitaan ja oli valmiina lähdössä talvisaappaat jalassa. Virekodista ajoimme Perttilän Ismetiin syömään ja kotimatkalla poikkesimme vielä Honkanummelle.



Sunnuntaina Hannu pesi kylppärin kaakelit (uudelleen). Minä leivoin karpalocookiet, askartelin kortit herkkulahjoihin ja otin esille vähän joulukoristeita. Illalla lauloimme Kauneimmat Joululaulut Rekolan kirkossa. Tonttujoukko valtasi kotimme.



Viimeinen viikko ennen joulua oli täynnä ohjelmaa ja puuhastelua. Paketoimme loputkin lahjat, joita ei tänäkään vuonna paljon ole. Itselleni ostin Alice Munroen novellikokoelman, Hannu toivoo perinteisesti rauhaa & rakkautta. Kävin luovuttamassa verta, paistoin bataattivuoat (vuohenjuustolla) ja tein rommiluumuja. Kreikkaan suuntautuvia matkoja ei ole tiedossa lähiaikoina (-vuosina?), kävimme maistelemassa kreikkalaisia herkkuja Hertsikan Thalassa-ravintolassa; erinomaiset pikilia + lammasta punaviinikastikkeessa. Tomi kävi huoltamassa läppärini toimintakuntoon, voin jättää Hannun koneen kokonaan hänen käyttöönsä. Torstaina leivoin minttukakun ja tein lisää rommiluumuja. Illalla haimme joulumieltä tunnelmallisen Vantaan Pyhän Laurin kirkon joulukonsertista, solisteina upeat Johanna Försti ja Mikael Konttinen. Taivas selkeni perjantaina vasta iltapäivällä, vein matot ulos ja siivosin alakerran. Susa ja Jukka viettivät iltaa kanssamme, tarjolla glögiä, picnhoja ja sangriaa. Marraskuussa hankitut joulukukat vetelivät viimeisiään, ostin pari uutta jouluruusua. Maa on vielä niin pehmeä ja vetinen, että taidan istuttaa kukkineet jouluruusut pihalle. Ostimme äidille lahjaksi kynttilälyhdyn ja sen sisälle valosarjan, Virekodissa kun ei saa polttaa kynttilöitä. Teimme porkkanalaatikot ja kävin kuusenhakureissulla lähimetsässä. Tarkoitukseni oli leikata katajanoksia maljakkoon, mutta Seija-myrskyn ansiosta toinkin kotiin kaatuneen kuusen latvan. Koristelin sen oikeilla kynttilöillä, kultaisin kävyin ja punaisin tontuin. Illan vietimme Mirjalla ja Masalla, pääsimme myös joulusaunaan. Viikko päättyi vesisateeseen, kävelylenkillä pysyin sentään kuivana, luvassa on taas myrskytuulia. Keräsin pajunkissoja maljakkoon, ostan niiden seuraksi punaisia ruusuja tai tulppaaneja. Tein bataattivuoat (Koskenlaskijalla), nyt ovat pakastin ja jääkaapit aivan täynnä.


Kuukauden kirja 1: Victoria Hislop "Saari". Kreikkalais-englantilainen Alexis matkustaa Kreetalle selvittääkseen itselleen äitinsä menneisyyttä, josta tämä ei ole koskaan tyttärelleen kertonut. Traaginen tarina johtaa Spinalongan lepra-saarelle. Kirjaa lukiessani Teemalta alkoi samaan aikaan kirjan pohjalta tehty 26-osainen sarja, jonka alku on hidastempoinen ja tummasävyinen. Historia, maisemat ja pieni kyläyhteisö viehättävät ja Hannua tietenkin ilahduttaa kreikan kielen kuuleminen.

Kuukauden kirja 2: Hanna Jensen "940 päivää isäni muistina". Liikuttavan tuttua luettavaa. Aivan samoin siskoni joutui selvittämään äidin sairauden, sen hoidon, lääkityksen ja hänen sijoituspaikkansa. Samankaltaisuutta lisää sekin, että Jensenin isä asui Virkkalassa ja se, että Lohjan terveyskeskus saa (ansaitusti) kitkerää kritiikkiä. 

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Barcelona - Viva la España y Finlandia!

Kerrankin olimme hyvissä ajoin asemalla odottamassa junaa, mutta se oli 20 minuuttia myöhässä. Oli pakko ottaa taksi kentälle, muuten menisi liian kiireeksi. Laskeuduttuamme Barcelonaan ostimme automaatista junaliput ja ihmettelimme pitkään karttojen edessä, millä pääsemme omalle asemallemme. Miten se viimeksi tuntui niin helpolta? Hyppäsimme kuitenkin asemalle saapuneen junan kyytiin (3,80€/lippu) ja pääsimme sillä Passeig de Grácian asemalle, jatkoimme kävellen Passeig de Gráciaa Ramblalle saakka ja siitä hostaliimme. Jo junan ikkunasta ihailin vihreitä puita ja pensaita, oli aurinkoista ja asteita 15. Olimme varautuneet jättämään vain laukun respaan, mutta saimmekin huoneemme heti. Ilmeisesti hostalissa ei ole mitään tunkua. Sen vieressä tehdään äänekkäästi jotain rakennustöitä ja kauppahalli Boqueria on aivan kulman takana. Suunnistimmekin heti sinne ja jäimme tervetulo-oluille Bar Tapes Galdricin terassille. Oli lounasaika, tilasimme kannun sangriaa ja tapakset; patatas bravas (paistetut perunat chilikastikkeella), paistetut mustekalat ja pikkuchorizot. Herätys oli ollut aikaisin, palasimme hostaliin päivänokosille kaupan kautta. Ostimme kaksi Cavaa (yht. 5€) parvekkeelle jäähtymään. Sää oli niin lämmin, että kylmäksi niitä ei saanut.
http://www.lapalmerabcn.com/ 



Nokosista ei tullut mitään, kun rakennusmiehet sahasivat, naulasivat ja lauloivat kadun toisella puolella. Illan tullen kävelimme Boquerian läpi ja Ramblan toiselle puolelle pikkukujille. Vertailimme kahta pincho-paikkaa ja päädyimme Taverna Basca Iratiin, jossa tasasimme yhdeksän erilaista pinchoa. Kassatyttö laskutti lautaselle jääneiden tikkujen mukaan. Poikkesin vielä Santa Maria del Pi -kirkkoon. La Boquerian myyntitistkit olivat sulkeutumassa, kun oikaisimme taas sitä kautta hostaliin.


Espanjassa pitää opetella kärsivällisyyttä ja valmistautua odottamisiin. Kova paikka minulle ja varsinkin Hannulle. Hostalin basic-aamiaisen jälkeen kävelimme Ramblaa pitkin Port Velliin ja siitä Torre de St. Sebastianiin (matkalla ostin katukioskista mekkooni sopivan kaulakorun), josta lähti teleféric (köysirata) Montjuïciin. Siis piti lähteä. Ostimme menoliput (11€/kpl), nousimme hissillä ylös ja jonotimme 45 min. seuraavaan kabiiniin. Teknisiä ongelmia, selitti henkilökunta, kun joku kysyi syytä odottamiseen.


Montjuïcille päästyämme kuvasimme näköaloja, jätimme linnan katsomatta ja lähdimme kävellen takaisin kaupunkiin. Katsastimme Jardins de Joan Maragalin, jonka kierrettyämme emme päässeet pois kuin sisääntulemastamme portista, jota poliisit vahtivat. Johtuiko pyhäpäivästä, että vain yksi portti oli auki?


Päädyimme Palau Nacional -palatsin eteen ja laskeuduimme siitä Fuente Màgica -suihkulähteelle. Ohitimme messualueen, jonne oli kokoontunut vanhoja autoja ja moottoripyöriä. Lenkkiolut ja lounas oli vuorossa Avenida Paral.lelin varrella Le Bistrot Rias de Vigossa, jossa oluiden jälkeen odotimme tarjoilijaa ottamaan lounastilauksemme ja sen jälkeen itse lounasta. Matkamme jatkui Ronda San Antoniin, jonka kauppahalli oli remontissa (liekö palanut jossain vaiheessa?) ja Fabrica Moritz -panimoravintolaan, jossa ei ollut tummaa olutta, mutta Epidor maistui mainiolta. Meteliä oli kuin Mäccärissä, sen sijaan kellarikerros oli hiljainen ja hieno.

Poikkesimme hostaliin kuoharille ja kävimme vielä Cardenal Casabasin varrella pinchoilla, jotka eivät olleet Basca Iratin veroisia ja viinikin oli kalliimpaa.


Lauantaina taivas oli yhtä pilvetön kuin edellisinäkin päivinä. Aamiaisen jälkeen kävimme La Boqueriassa ostamassa pari purkkia savupaprikajauhetta kotiin viemisiksi. Santa Maria del Pin aukiolla oli herkkutori ja taiteilijoiden tauluja myynnissä. Kortit ja merkit löytyivät yhdestä Barri Goticin tupakkakaupasta. Katedraalin aukiolle oli levittäytynyt joulumarkkinat, myynnissä koristeita, kukkia, havuja ja jouluseimiä. Kävimme katsomassa katedraalin sisäpuolelta ja poikkesimme myös lähellä oleville kauniille sisäpihoille.


La Riberan kaupunginosa oli meille uutta ja ihastuimme siihen oitis. Mukavan näköisiä kahviloita, ravintoloita, aukioita ja kauppoja oli runsaasti. Matkalla Basilica de Santa Maria del Mariin kävelimme viehättävää Calle de l'Argenteriaa ja ohitimme käsityöläisten joulukojut, yhdestä lähti mukaan pieni joululahjakin. Kun aikoinaan luin "Meren katedraali" -kirjan, päätin käydä siellä seuraavan kerran, kun menen Barcelonaan. Basilikasta matka jatkui pitkin Princesa-katua, katsastimme parit pincho-paikat, mutta alkoikin tehdä mieli patatas bravasia. Kävimme oluella Santa Maria del Pi -aukion terassilla, jossa istuimme appelsiinipuiden alla. Reissun viimeisen lounaan söimme Bar Tapes Galdricissa. Terassi oli tupaten täynnä, sisältä löytyi paikat vielä kahdelle. Tilasimme neljät tapas-annokset ja palanpainikkeeksi Sangria de Cavaa (kuohuviiniä, ananasmehua ja viinirypäleitä, tätä täytyy kokeilla kotonakin). Haimme kaupasta kahden euron kuoharin ja palasimme hostaliin huilimaan.


Illemmalla kävelimme vielä Ramblalle, jätimme kortit postilaatikkoon ja päädyimme Basca Iratiin pinchoille. Porukkaa oli liikkeellä kadut täynnä, myös Iratiin piti tunkea ihmismassan läpi. Kotimatkalla jäimme La Boquerian lähelle konjakkikahveille. Viimeinen ilta tässä ihastuttavassa kaupungissa, josta taitaa tulla kova kilpailija Lissabonille, "omalle" kaupungilleni.

Lähtöaamuna ehdimme 7.30 lentokenttäbussiin, joka lähti Catalunya-aukiolta. Se onkin kätevin tapa siirtyä keskustan ja lentokentän välillä (5,90€/lippu). Kentältä ostimme jouluksi kotiin brandya ja sherryä. Reissu oli kaikenkaikkiaan muy bueno!

Mondo: Barcelona
Barcelona kartta-opas