Joulunaikaa 2013

Aatonaattona satoi vettä, välillä aurinko pilkisti pikaisesti pilvien välistä. Tein viimeiset ostokset; kukkia ja kasviksia, ennen kuin ajoin Lohjalle. Hain aseman kirjastosta Noita Nokinenä -cd:n ja tapasin samalla pitkästä aikaa entisen luokkakaverini Eijan. Vein Pelastusarmeijan kirpparille vähän käytettyjä jalkineita (vaarin jäämistöä) ja Tuikun tupareille herukkahyytelöä. Piipahdin kummeillani ja vietin iltapäivän äidin kanssa, kahvin jälkeen veimme kynttilät hautausmaalle. Kotimatkalla poikkesin Kikillä (oven takana) ja Marjukalla torttuglögillä. Ennen kotiinlähtöä muistin hakea kalkkunan ja kauralyhteen Lohjan suoramyynnistä. Illan ohjelmaan kuului rosollikasvisten keittämistä, perunalaatikon valmistelua ja anjovismössön tekoa joulumusiikin tahdissa.

Heräsimme aikaisin aattoaamuna. Muutimme perinteistä kierrosta ja kävimme ensin Honkanummella, kotimatkalla poikkesimme Airilla. Laitoin Noita Nokinenän soittimeen, perunalaatikon uuniin ja istuin keittiön ikkunan eteen pilkkomaan rosollia. Pikkuinen Mila toi naapureiden joulutervehdyksen. Ensimmäinen kattaus sisälsi juusto-viikunasalaatin kaikilla herkuilla, juomaksi rosékuoharia. Seuraava kattaus lämpimät laatikot ja kalkkunaa, illemmalla vielä rosollia ja joulukaloja. Tv tarjosi koko päivän musiikkipitoista ohjelmaa, ulkona oli märkää ja mustaa, sisällä paloivat kynttilät kylpyhuonetta myöten. Punanuttu vilahti jossain vaiheessa; yllättäen sain lahjaksi näppärän pikkukameran.

Suvi ja Ilona sairastelivat, eivätkä jaksaneet joulupäivänä tulla meille. Anna, Markus ja Sofia hakivat Onnin matkan varrelta ja tulivat meille syömään. Punanuttu oli tuonut lapsille lahjat vinttiin, kolina ei siis tällä kerralla ollutkaan Sakarin (orava) aiheuttamaa.

Vesisade jatkui Tapaninpäivään. Joulukuusen kynttilät vaihtuivat vaaleanpunaisiin (valkoiset loppuivat). Söimme aikaisen lounaan ja ajoimme Lohjalle tapaamaan Samin vanhempia, jotka vierailivat Suvin ja Samin luona. Villiintymisasteesta päätellen Ilona on paranemaan päin. Illaksi odotimme Kaisan porukoita kylään, mutta nämä olivat suhanneet ympäriinsä kaikki joulupäivät ja piipahtivat vain pikaisesti ovella.

Perjantain sateisen lenkin jälkeen ajoin Lohjalle katsomaan äitiä. Matkalla ambulanssi ajaa vastaan ruuhkaisella 25:lla. Onneksi minun refleksini toimivat vielä; jarrutan, laitan vilkun oikealle ja väistän pientareelle niin pitkälle kuin mahdollista. Ambulanssin vilkkuvista valoista ja äänimerkeistä huolimatta edellä ajavat eivät välttämättä huomaa perässä tulevaa hälytysajoneuvoa. Tämänhän minä kauhusta kankeana totesin itse ambulanssin kyydissä istuessani, kun esikoista vietiin Lohjalta Lastenklinikalle vuosia sitten. En vie äitiä sateeseen kävelemään, istumme oleskelutilassa ja seuraamme huvittuneena, kun yksi pappa pistelee servettiä poskeensa. Iltapäiväkahvilla äiti yrittää samaa temppua. Ja tipauttaa D-vitamiinikapselinsa kahvin joukkoon. Kun kävelemme toiseen siipeen ja kehotan äitiä huuhtaisemaan letusta sottaantuneet kätensä, nyrpistän nenääni; kylläpä nämä mummot haisevat pissalle. Kunnes keksin kysyä äidiltä, onko hänellä käynyt vahinko. Vien hänet omaan huoneeseen siistiytymään ja pukemaan päälle housuvaipan ("mikä ihmeen housuvaippa?") ja puhtaat vaatteet. Poislähtiessäni pyydän hoitajaa hakemaan pyykit äidin kylpyhuoneesta. Hänen pyykkikorinsa poistettiin, kun se meni jatkuvasti sekaisin roskiksen kanssa. Jään Marjukalle saunomaan ja yökylään. Lauantaina herään 10.20, koskahan viimeksi olen nukkunut näin hyvin ja pitkään?! Kahvit juotuani ajan Virkkalan Virekotiin. Sataa taas, päätämme jättää kävelylenkin väliin ja ehdotan äidille hautausmaalla käyntiä. Vuorossa taas vessakäynti ja vaatteiden vaihto. Vähennän äidin päällä olevista kolmesta puserosta yhden. Ulkojalkineet eivät mene jalkaan, etsin kaapista ohuempia sukkia. Sukkalaatikossa on eriparisukkia, harja ja kampa. Jalassa kolme paria sukkia, ilmankos on ahdasta. Vaatekaapista tulvahtaa virtsanhaju; eiliset pyykkiin menevät housut ovat hyllyllä. Vaippalaatikosta löytyy yksi hikinen pusero. Viemme kynttilän isän haudalle ja käymme äidin veljen sankarihaudalla. Kirkonkylällä näytän sukulaistädin entisen, nyt tyhjillään olevan talon, minun ja siskoni entiset rivitaloasunnot. Illan hämärtyessä ajan kotiin Vantaalle. Sisko soittaa; oli käynyt äidin luona ja kysynyt kävinkö minä siellä ennen vai jälkeen lounaan. En ole käynyt lainkaan.

Ostin jo vuosia sitten Lohjan Tyyki ja Tuolista huonekalukangasta, jolla oli tarkoitus päällystää Vantaan talon kaksi vanhaa tuolia. Nyt, vihdoin viimein, sain tuolit tuunattuina toivottuani niitä joululahjaksi.