tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulunaikaa 2014


Jouluperinteisiini kuuluu ehdottomasti Lohja-kierros, jonka teen (jos mahdollista) aatonaattona. Pakkasin autoon lahjat ja tuliaiset, karautin suoraan Suville, jolle vein lahjakassini. Tietenkin Ilona sattui näkemään tuloni ja tuli iloisesti kysymään, mitä kassissa on. Kirpparitavaraa, mitä muutakaan... Hurmaava joulutonttu Noel oli taas puheliaalla päällä kuusen vieressä istuessaan. Hain varaamani savukalkkunan puolikkaan Lohjan suoramyynnistä, kävin salaattilounaalla ja menin Marjukalle torttukahville ja ihastelemaan kaunista kuusta. Äiti oli siskon kertoman mukaan tehnyt joulusiivousta vaatekaapissaan ja pistänyt kaikki sekaisin. Hain äidin mukaani ja sytytimme kynttilät Virkkalan hautausmaalle. Palautin hänet Virekotiin, vein siskon oven taakse herukkahyytelöpurkin ja kahvittelin kummeillani, jotka osaavat ihailtavan rauhallisesti suhtautua joulun tuloon. Sitä edesauttaa lasten apu ja läsnäolo. Koirat olisivat niin halunneet halata minua, koirankarvaisena lähdin kotimatkalle, joka oli ruuhkaton ja rauhallinen.

Kotiuduimme Hannun kanssa lähes samaan aikaan, hän silitti pyykit ja pesi uunin, minä valmistin anjovismössön ja sitruunasillin ja keitin rosolliaineet valmiiksi. Lämmitimme glögit ja maistoimme vähän savukalkkunaa.

Jouluaattona perinteet jatkuivat; veimme kynttilän Honkanummelle ja joulutervehdykset Airille ja alatalon perheelle ("Ihan tyhmää!" totesi Mila, kun vain äiti sai lahjan). Hannu teki lumityöt, minä sain rosollin valmiiksi. Ensimmäinen kattaus sisälsi kinkkua; vuohenjuusto-jamon serrano -salaattia kuohuviinin kera. Laitoin perunalaatikon tekeytymään yön yli, että ruokavieraat saavat sitä tuoreeltaan. Ulkona lumipyry yltyi, sytytimme kynttilät lyhtyihin.


Toinen kattaus; sienisalaattia, rosollia ja kaloja Carolus-oluen kanssa. Avasimme yhdet lahjat kuusemme alta ja huilasimme pari tuntia. Kolmas kattaus; bataattivuokaa ja savukalkkunaa. Torttukahvit ja loput lahjat. Ei mitään turhaa, kaikki tarpeellista ja toivottua. Myöhemmin illalla söimme vielä juustoja hedelmien, suklaan ja punaviinin kera musiikkia kuunnellen. Ystävät olivat muistaneet meitä kauniilla korteilla, joista osasta puuttui sukunimi (tai kaksi), osasta katuosoite.

Joulupäivänä oli kaunis, kirpakka pakkaspäivä. Jätin perunalaatikon uuniin ja tein pienen lenkin, ennen kuin Suvi perheineen ja Samin vanhemmat tulivat meille jouluaterialle. Tapaninpäivän ulkoilun jälkeen Kaisan porukat tulivat meille syömään. Aatos oli väsynyt joulunvietosta ja nukahti sohvalle, Pihlalla oli monta kertaa asiaa vessaan, kun se on hänen mielestään niin hieno. Lauantaille ei ollut mitään suunniteltua ohjelmaa, oli aikaa ulkoilla ja levätä. Metsälenkille oli jo ajettu latua, pitänee kaivaa sukset pian esille.


Sunnuntaina ajoimme Lohjalle katsomaan pientä tonttupoikaa ja äitiä, joka ei muistanut mitään joulusta eikä mahdollisista vieraista. Hannu piristi mummoja "kahvikonsertilla" soittamalla Virekodin lahjoituksella saamaa pianoa. 


Hannu oli välipäivät töissä, minä otin esille toppatakin, että tarkenin 15 asteen pakkasessa; oli käveltävä kauppaan ja kirjastoon. Petivaatteet tuulettuivat ulkona koko päivän. Olimme aika hyvin päässeet eroon jouluruuista, kalkkunanrippeistä tein maukkaan keiton. 

Luulimme jo, että Sakari-orava on ottanut häätöuhkauksemme tosissaan ja muuttanut muualle, kun makkarin yläpuolella ei enää zumbata, vaikka oli koviakin pakkasia. Lumisella terassilla oli kuitenkin pieniä jalanjälkiä ja Sakarikin istui pelottomana kaiteella. Ilmeisesti perhe on muuttanut vintin toiseen päähän, missä säilytämme rinkkoja, matkalaukkuja ja moottoripyörävarusteita. Hannun pilkkihaalari on vaarassa, sehän on mitä mainioin pesäpaikka, kun ei ole missään laukussa turvassa. Mahdoinko saada kylmää petivaatteita pöllyttäessäni vai sainko tartunnan kaupan kassajonossa niskaani yskivältä rouvalta, kun välipäivinä oli niin viluinen ja tukkoinen olo? Onneksi tuli hankittua Virosta tummaa rommia, minä kun en syö lääkkeitä juuri lainkaan. Sain Marjukalta lahjaksi purkillisen ihania suolasieniä, tein niistä meille sienisalaattia vuodenvaihteeksi.

Vuodenvaihteen kyläily Malmilla peruuntui ja olimme kahdestaan kotona. Syötyämme katselimme kaikki menneen vuoden matkakuvat. Hyvä matkailuvuosi: minulla 10 maata (+ Tallinna ja Suomen Lappi)! Puoliltaöin kohotimme kuohuviinit terassilla ja katselimme vantaalaisten ilotulitusta leppoisassa kelissä.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Jännittävää joulun odotusta!





Eniten jännittää, saammeko valkoisen joulun. Prahan reissun jälkeen oli kiireenvilkkaa jatkettava jouluvalmisteluja. Onko vähän noloa: katsoimme heti kaikki nauhoitetut Joulukalenteri-jaksot. Lähetin loput joulukortit (osan lähetimme jo Český Krumlovista). Virekodissa oli perjantaina leipomispäivä ja pääsin suoraan pullakahville. Pesin keittiön kaikki pinnat, kaappeihin ei kukaan kurkistele. Lauantaina hoidin oman vuoroni Tikkurilan joulumyyjäisissä Naisten Pankin pöydän takana. Sillä aikaa Hannu pyyhki alakerran ovet ja patterit. Kun sain vinttikamarit siivottua, otin muutaman joulukoristeen esille ja siirsin paketointipajan poikien (siniseen) huoneeseen. Tänä vuonna jätimme Lohjan menneen ajan joulumarkkinat väliin.


Alkuviikosta tein porkkanalaatikot ja sherryllä maustetun hedelmäkakun. Kävin ostamassa viimeiset joululahjat. Yritin keventää arkiruokailua valmistamalla portugalilaista kalapataa ja punajuuririsottoa. Tulikin niin hyvää, että kevennys taisi unohtua. Viikolla purkitin rommiluumut ja paistoin valkosuklaa-karpalocookiet. Aloittelin vintissä lahjojen paketointia. Torstaina oli hyvä sää ja pidin siivouspäivän. Nyt voin ripotella tonttuja alakertaankin. Pakkasin Lohjalle menevät lahjat, ovat sitten valmiina kun Joulupukin reki käy ne noutamassa. Perjantaina kävin toimistolla neuvottelemassa ensi vuoden työkuvioista. Samalla katsastin keskustan joulutorin. Lauantaina hoidin ruokaostokset, sillä aikaa Hannu kuurasi kylppärin kaakelit. Kävelylenkin jälkeen otimme terassioluet ja paistoin bataattivuoat (Koskenlaskijalla). 


Sunnuntaina satoi lunta! Menimme Seutulan kappeliin laulamaan kauneimpia joululauluja. Maanantaina vaihdoin sänkyyn punaiset liinavaatteet, vein naapureille joulutervehdykset ja hain metsästä pienen tonttukuusen, jonka oksat eivät jaksa kynttilöitä kantaa.




Joulun alla en paljon ehdi lukea, mutta ehkä joulun "pitkinä pyhinä"?
"Joulutarinoita"-kirjaan on koottu pohjoismaisten dekkaristien sopivan lyhyitä kertomuksia, jotka saattavat sisältää myös murhia... 

Pentti Saarikoski "Prahan päiväkirjat" oli mukana Prahan reissulla (ei sentään oppaana, hyvänen aika!). En ehtinyt sitä siellä lukea kuin vähän alkua, ensimmäinen osa oli varsin oluthuuruinen, tuohon emme mekään kykene.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Praha, Žižkov



Ahoj!

Palasimme sateiseen Prahaan iltapäivällä, siirryimme ratikka 9:llä kotikulmille, kävimme kaupassa ja kotiuduimme tuttuun Residence Táboriin. Laitoimme skumpan viilenemään parvekkeelle ja Jouluradion soimaan netissä. Itsenäisyyspäivän illallisen söimme Pod Viktorkoussa, kun emme vieläkään löytäneet Restaurace Atelieria, vaikka se netin mukaan sijaitsee aivan kotikulmilla. Tulikin reissun tähän asti kallein ruokailu; peräti 30€ viineineen! Kämpillä sytytimme kaksi tuikkua ja jatkoimme joululaulujen kuuntelua.


Sunnuntai oli sumuinen, mutta keli kuiva. Runsaan aamiaisen jälkeen kävelimme Riegrovy-puiston läpi Nové Městoon, katsoimme sen joulutorit ja joimme kuumat viinit. Sen jälkeen kävelimme Petrinin kukkulan kautta Kláštern Pivovar Strahov –panimoravintolaan. Sisällä oli läkähdyttävän kuuma, joten jäimme terassille istumaan seuranamme mukava poika Koreasta. Katsottuamme Prahan linnan Pyhän Vituksen katedraalin palasimme vanhaan kaupunkiin ja jäimme kotimatkan varrella Pivovarský Klubille portterille. Mittariin tuli tänäänkin 13 km. Hetken huilin jälkeen kävelimme Žižkovin yläkaupunkiin ja menimme syömään U Houdků Restauraceen. Turhaan tilasimme alkusalaatit, pääruuissakin oli liikaa syömistä. 


Maanantaina sää selkeni. Petrinin kukkulalta olisi ollut hienot näköalat kirkkaalla kelillä, mutta emme viitsineet tehdä samaa lenkkiä kuin eilen. Aamupäivällä kävelimme keskustaan, ohitimme juutalaisen hautausmaan ja synagogan, joihin oli pitkä jono. Krakovassa noihin pääsee jonottamatta ja ilmaiseksi. Ylitimme joen ja kapusimme raput Metronomille, jonka viisari ei ikäväksemme heilunut eikä tikittänyt. Sieltä jatkoimme Letenské-puiston läpi linnalle päin ja takaisin alas joenvarteen. Kävimme uudelleen Kampa-saarella katsomassa Lennon-seinän ja pienen kanavanvarren sillan, jonka kaiteet ovat täynnä rakkauslukkoja.



Ylitimme sillan Nové Mestoon, kuvasimme Tanssivan talon ja kävimme oluella Pivovarský Důmissa, jonka listalla oli eriskummallisia vaihtoehtoja; jouluista vaniljaolutta tai kahvi-, banaani-, nokkos- ja hapankirsikkaolutta. Me tyydyimme panimon omiin lagereihin (vaaleaan ja tummaan). Kävelimme edelliskerrasta tuttuja katuja ja palasimme Žižkoviin.



Illalla kävelimme hotellin lähellä sijaitsevaan U Jaryyn, jossa iso Pardubický Porter maksoi vain 41Kč. Niiden lisäksi tilasimme olutjuustoa, shopska-salaatin, kahdet possuannokset ja kuumat valkoviinit (yht. noin 20€). Tähän mukavaan pubiin voisi tulla toistekin...


Reissun ensimmäisenä pakkasaamuna kävimme läheisellä Olšanskén hautausmaalla, joka oli varsin spooky aamu-usvassa, ennen kuin aurinko kuivatti ilman. Huurteiset muratit peittivät unohdettuja hautoja. Kävelimme Nové Meston kautta vanhaankaupunkiin, lämpimiksemme joimme välillä kuumat viinit. Iltapäivällä seurasimme Astronomisen kellon tasatunnin kiekumiset muiden turistien joukossa, ostimme yhdestä kojusta kiekuramakkaran ja paistetut herkkusienet. Kotimatkalla jäimme U Jaryyn porttereille. Tässäkin kapakassa saa polttaa ja myös koirat toivotetaan tervetulleiksi. Joku eläkeläisryhmä taitaa kokoontua U Jaryssa (joka kuukauden toinen tiistai tai ehkä jokaisena tiistaina). 


Prahassa on hauska bongata suomenkielisiä sanoja; Timo-kauppa, Puro-kasvisravintola, Haltiatunturi-likööri, Tulikiven ja Tikkurilan myymälät. Tämän päivän kävelyt jäivät vähän yli 10 kilometriin, kun emme ylittäneet Vltava-jokea. Joka kerta kotikatua kävellessä on pysähdyttävä eläinkaupan ikkunan taakse seuraamaan Hermeliniksi (joka täällä tunnetaan myös juustona) kutsumaamme pikku hiirulaista.


Illallisen söimme läheisessä Lavičkassa; hyvää ankkaa ja villisikaa (juomien kera edelleen alle 30€).

Aamulla pakkasimme tavaramme ja jätimme ne respaan. Tarkoitus ei ollut enää kävellä pitkiä matkoja, mutta mittariin kertyi taas yli 10 km. Poikkesimme valloittavaan Barrington-liikkeeseen (Prokopovo nám. 8), jonka kaikki huonekalut oli kuorrutettu joulukoristeilla. Ilma oli kolea ja joimme kuumat viinit Náměstí Republikyn joulutorilla. Ylitimme joen ja jäimme lounaalle pienelle puolelle, U Dvou Srdcí Restauraceen. Matkalla kotikulmille ostin vielä parit joululahjat ja otimme lähtöportterit U Járyssa. Haimme laukun hotellilta ja ostimme metro/bussiliput kentälle.
http://www.goldencity.cz/hotel-residence-tabor/
 

perjantai 5. joulukuuta 2014

Český Krumlov, wau!


Pakkasimme reput yhden vuorokauden tarpeilla, kävimme aamiaisella ja ostimme liput ratikkaan, joka vei meidät joen toiselle puolelle Andĕlin pysäkille, lähelle bussiasemaa. Bussiliput Český Krumloviin olimme hankkineet onneksi jo etukäteen; bussi oli täyteen buukattu. Kolmen tunnin matka kului mukavasti nettiä selaillen ja musiikkia kuunnellen. Sää oli sumuinen ja kolea. Perillä kävelimme suoraan keskustaan ja infopisteeseen, josta saimme ostettua bussiliput Prahaan huomiselle. Ne olisi voinut varata jo bussimatkalla netin kautta, mutta olin jättänyt pankkitunnukset kotiin.


Pienelle kaupunginaukiolle oli levittäytynyt joulutori kojuineen ja kuusineen. Majoituimme viehättävään hotellihuoneeseemme, johon täälläkin kuuluu myös parveke (josta tosin ei paljon iloa ole tällä kelillä). Lautalattia narisee kotoisasti jalan alla.
Alakerran takkatulen lämmössä otimme tervetulo-oluet, paikallista tummaa Eggenburgia. Teimme kävelykierroksen keskustassa, otimme kuvia hämärtyvästä kaupungista, luimme ravintoloiden ruokalistoja ja palasimme hotelliin huilimaan.


Illalla kannatimme oman hotellimme ravintolaa, kun ei viitsitty enää lähteä ulos. Söimme ankka-annokset takan lämmittämässä ruokasalissa, jossa meidän lisäksemme oli yksi isompi seurue.


Hyvän aamiaisen jälkeen jätimme reput respaan ja kapusimme ylös linnaan. Sieltä oli vanhaan kaupunkiin hienot näkymät, joita sumu ja tihkusade pehmensivät. Tänne täytyy joskus palata toisella vuodenajalla, paremmalla säällä. Laskeuduimme kujia myöten keskustaan, kävimme vaihtamassa bussiliput aiempaan vuoroon, ostimme yhden joulukoristeen ja kuumat viinit. Haimme reput hotellilta ja hyvästelimme isäntämme.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Turreilua Tšekissä, Praha



Suostuttelin Hannun pitämään talvilomansa jo tämän vuoden puolella. Olemme useana vuotena käyneet itsenäisyyspäivän aikoihin katsomassa jonkun joulutorin Euroopassa, niin nytkin. Varasimme halvimmat lennot Prahaan ja edullisen majoituksen viikoksi. Halusin käväistä myös Český Krumlovissa, ostimme bussiliput etukäteen ja varasimme sieltä yhden yön majoituksen.


Yllättäen jouduimme koneessa täyttämään maahantulokortit, ilmeisesti ebolan takia. Laskeuduimme Prahaan iltakahdeksan jälkeen, ostimme julkisen liikenteen liput (32Kč/lippu), joilla pääsimme bussilla + metrolla lähelle majapaikkaamme Žižkovin kaupunginosaan. Saimme parvekkeellisen kattohuoneen, johon ei muuta meteliä kuulunut kuin ratikan jyrinä. Kello oli jo sen verran paljon, että monet ravintolat olivat kiinni (tai ainakin niiden keittiöt olivat jo kiinni). Pivní Lokál Ostrý oli auki puoleenyöhön saakka, saimme hyvät oluet ja kunnon pubisapuskaa (tippien kanssa 260Kč).


Huonehintaan kuuluvan hyvän aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Vanhankaupungin aukiolla kiertelimme joulukojuja, nautimme kuumaa viiniä ja kuuntelimme musiikkia. Astronomisen kellon alla kuvattiin hääparia. 


Ylitimme Kaarlensillan ja kävimme myös Kampa-saarella. Palasimme keskustaan Legii-sillan kautta ja jäimme yhteen kellaritupaan lounaalle. 12 eurolla saimme kaksi tuhtia annosta (perunalettuja ja maukasta kanakastiketta) ja kahdet isot oluet. Takaisin Žižkoviin kävelimme mutkien kautta. Kymmenen kilometrin kävelylenkin jälkeen olikin aika mennä huilimaan.


Illalla ei jaksettu pitkälle kävellä, jäimme hotellin lähellä olevaan Pod Viktorkou Restauraceen salaatille. Tupakansavusta huolimatta varsin mukava korttelikapakka. Jäimme vielä omalle parvekkeelle digestiiville ja juttelimme siitä, että pidämme Prahasta ehkä himpun verran enemmän kuin Budapestista (joka tosin on aika tarkkaan koluttu). Kaupunki on viehättävä (ja edullinen), kaupunginosat eroavat toisistaan ja talot ovat kauniita. Tosin joenvartta kävellessä tai jokea siltoja myöten ylittäessä tulee tunne, että yhtä hyvin voisi olla Budapestissa.


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Pikkujoulupuuhia


Aloittelin jouluvalmisteluja jo marraskuun puolella, koska olin kutsunut noitajoukon glögille. Vaihdoin sohvatyynyt ja keittiön verhot punaisiin, leivoin viikunakakun ja paistoin piparit venäläisen munkkikuoron hoilatessa taustalla. Keräsin ostetut lahjat toiseen vinttikamariin, siitä tulee taas pukinpaja. Teetin joulukortit ja seinäkalenterit omista reissukuvistani. Aloitin myös uuden joulukirjan (kaikille listoilleni), vanha tuli täyteen jo vuosia sitten.

Äidin uudet sisäkengät olivat löytyneet, mutta nalle on edelleen kateissa, ilmeisesti jonkun muun Virekodin asukkaan hoivissa. Roksu luovutti vanhan nallensa, äiti otti sen heti omakseen. 


Perjantaina satoi ensilumi (vai satoiko se jo vappuna tai juhannuksena?), ehdin juuri kerätä matot sisälle ennen sadetta. Hannu näytti lumiukolta käveltyään pyryssä töistä kotiin. Vaihdoin pöytäliinoja punaisiin ja sytytin lyhtyjä ulos. Hannu ripusti joulutähden makkarin ja vinttikamarin ikkunaan. Kotimme olikin jo mukavasti virittäytynyt joulutunnelmaan, kun lauantaina viisi ystävääni saapuivat naisglögeille. Glögin ja keiton jälkeen tyhjensimme vieraiden tuliaisista kerättyä juustotarjotinta. Riitta toi herkullisen jälkiruuan kahvin seuraksi. Oli mukava tavata hänet, ennen kuin hän lennähtää noitaluudallaan Espanjaan talven viettoon. Illasta jäi taas hauskoja muistoja, myös viinitahrojen muodossa.


Marraskuun viimeisellä viikolla vietin omaisten iltapäivän Virekodissa (nyt on nallen lisäksi hukassa myös äidin vieraskirja), sieltä ajoin kuuntelemaan Perttilän koululaisten ja eskarilaisten joululauluja. Päivä Tallinnassa kului ostoksilla ja lounaalla.


Olen menettänyt uskoni politiikkaan ja varsinkin kansanedustajiin (jotka tuntuvat ajavan vain omaa etuaan), mutta onneksi sentään löytyi yli 50% viisautta äänestää tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Sen kunniaksi voisi vaikka illalla korkata kuoharin. Perjantai-iltana menimme Pitäjän kirkolle Jarkko Martikaisen ja Anssi Salmisen loistavaan konserttiin.


Lauantaille oli tarjolla monta mukavaa tapahtumaa ja kutsua, me vietimme pikkujouluaaton Mirjan ja Masan luona saunoen ja herkutellen. Samalla suunnittelimme mahdollista yhteistä reissua ensi vuodelle. Ensimmäisen adventin kunniaksi valmistin possua punaviinikastikkeella ja bataatti-vuohenjuustolaatikkoa.

Kaikesta päätellen mummu on Noelin mielestä huvittavan näköinen; poika nauraa aina ääneen, kun näkee minut.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Marraskuu... ei masenna yhtään!


Marraskuun ensimmäinen viikko oli varsin vilkas. Pyhäinpäivänä oli kaunis sää, veimme havut ja kynttilän haudalle, kävimme lenkillä ja haravoimme pihan. Sunnuntaina oli vuorossa Kaisan synttärikahvit. Kävin Annelin luona Järvenpäässä tekemässä tupatarkastuksen heidän uudessa kodissaan. Suvi, Sami ja hurmaava Noel piipahtivat meillä kahvilla. Galleriakeskiviikkona kävimme Tuulan kanssa Haraldissa lounaalla ja kiertelimme keskustan taidegallerioita, ennen kuin menimme Hakaniemen halliin leivoskahveille. Pidin eniten Leena Airaksisen ja Hanna Variksen grafiikasta, mutta mukavinta oli jutella Serbiasta Suomeen muuttaneen taiteilijan kanssa (harmi, että unohdin hänen nimensä). Satoi lunta (räntää), kun ajelin kesärenkailla Lohjalle. Kotimatkalla lumiaura höyläsi moottoritietä vesisateessa ja autoni ABS-jarrujen valomerkki vilkkui koko kotitien. Oli ihanaa rentouttaa kroppa ja mieli joogatunnilla.


Hannun aika meni lääkäreissä ja tutkimuksissa juostessa, välillä olin hänelle kuskina. Uusi ruokaihastukseni on lehtikaali. Käytin sitä sosekeittoon ja pinaattibroileriin. Salaattiin se on sellaisenaan liian kova ja vaatii hetken höyrytyksen.
Muistin tilata joulukalkkunan Lohjan Suoramyynnistä, viime vuonna jäimme ilman kun jätin sen liian myöhään.


Vietin lauantain Tikkurilassa; kauppareissusta suoriuduttuamme söimme girokset ja kävimme katsomassa Vantaan kaupunginmuseon mielenkiintoisen Rock’n Vantaa –näyttelyn, missä esiintyi myös vanhoja bändejä. Sieltä menin Ylläksen porukan kuvasessioon, tarkoitus oli poiketa Aijan kanssa yksillä, mutta kaveri ei päässytkään paikalle. Sunnuntaina teimme kävelylenkin viemällä kynttilän Honkanummelle. Isänpäivän kunniaksi tein nyhtöpossua soija-hunajakastikkeessa, uunijuureksia ja lehtikaalisalaattia. Hannu vietti illan bänditreeneissä, minä nautin Tikkurilassa Maijan kanssa Compañia Kaari & Roni Martinin ”Maailmasta” (sanoitukset Pentti Saarikoski) –esityksestä.

Toimintaa riitti seuraavallekin viikolle; Naisten Pankin tapaaminen, kirjaston lukupiiri, mammografia, lounas Annelin kanssa, verenluovutus ja Hannun kuskaamista Peijakseen lisätutkimuksiin. Hemoglobiini oli minulle huikea (142), kiitos blenderin ahkeran käytön ja lisäravinteiden (rauta ja D-vitamiini). Sen sijaan aikaraja meni rimaa hipoen; en tiennyt, että Italian matkan jälkeen ei saa kuukauteen luovuttaa verta, syynä Italiassa jylläävä (pneumokokki) bakteeritauti.


Lauantaipäivän vietin Ilolassa kirpputorilla Naisten Pankin pöydän takana. Onneksi kirpparikäynti on minulle harvinainen harrastus, yleensä jään miinukselle. Niin nytkin; ostin omasta ja naapuripöydästä lisää turhuuksia, tosin myös edullisia joululahjoja. Hannu teki kävelylenkin Ilolaan ja kannatti Naisten Pankkia kahvipaketin verran. Ravintolapäivää vietimme syömällä Tarhurintien Currywurstbarin tuliset annokset. Sunnuntaina kauppiaamme tarjosi jouluaterian. Siinä taisikin tulla syödyksi tämän vuoden kinkut.
(Osan tämän päivityksen kuvista olen ottanut simppelillä kännykälläni.)

Marraskuun kirjoja: Osmo Soininvaara "Fillarilla Nizzaan". Seurasin Soininvaaran blogia nettihesarista jo fillarimatkan aikana. Paljon kirjoittavan poliitikon teksti on sujuvaa, kirjassa kerrotaan matkan etenemisestä, taakse jääneistä paikkakunnista ja kunkin maan sen hetkisestä päivänpolitiikasta. 

Wislawa Szymborska "Ihmisiä sillalla" (lukupiirin runokirja). Muistaakseni olen lukenut runoja viimeksi tuskaisina teinivuosina. Sen jälkeen riimejä on tullut luettua enemmänkin biisien sanoituksista. 

Antti Tuuri "Matkoilla Euroopassa". Muistaakseni en ole lukenut yhtään Tuurin kirjaa. Johtuuko kirjailijan iästä, että tämän kirjan tyyli on jotenkin vanhanaikainen. Eniten ärsytti kirjailijan joidenkin henkilöiden kohdalla käyttämä pronomini "se".

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Syksyn tuulia


Kotiinpaluu Rooman helteistä suoraan Suomen syksyyn oli varsin kolea. Aloitinhan kesänvieton jo maaliskuun alussa Portugalissa ja pitkän kotimaan kesän jälkeen oli vaikea totutella kylmään kosteuteen ja pitkiin kalsareihin.

Onni halusi tulla meille yökylään syyslomaviikolla. Kävimme yhdessä Ikeassa ja ruokakaupassa ennen kuin tulimme kotiin pullakahville ja ruuanlaittoon. Poika on hoikka kuin oljenkorsi, on alati nälkäinen ja syö reilusti. Olin ilahtunut, kun hän halusi minun tekevän tortillojen lisäksi ”niitä maustettuja porkkanoita” eli uunissa kypsytettyjä hunaja-yrttiporkkanoita, joita kesällä tein grilliruokien lisukkeeksi. Vierailu jäi niin lyhyeksi, etten saanut Onnista apua haravahommiin. Suvi haki hänet jo aamupäivällä, he olivat menossa kylään lounaalle. Sen verran poikkesivat sisälle, että Ilona ja Onni ehtivät vähän riehua (vanhassa talossa on hauska leikkiä piilosta) ja Noel kiljua korkeaa ceetä. Johtuu kuulemma siitä, että poika on ruvennut vierastamaan.
Noelilla on leipurin kädet
Ennen Bromarvin viikonloppua ehdin haravoida pihatien ja Hannu veti leikkurilla nurmikot siisteiksi. Sunnuntaina, kun tulimme kotiin, tuuli oli irrottanut tammista loput lehdet ja tuonut naapureiden vaahteran lehtiä meidänkin puolelle. Reissujen jälkeen nautin ruuanlaitosta. Pilkoin, kuutioin ja raastoin tuoreita kasviksia ja lisäsin sieniä lähes kaikkiin ruokiin. Keräsin vielä naapurin mustamarja-aronioita smoothieen ja pakastimeen.

Kävimme katsomassa mainion Grand Budapest –leffan ja sen jälkeen syömässä nepalilaisessa Himshikhar-ravintolassa. Viikonloppuna laitoin myös kukkapenkit talvikuntoon ja istutin pari pussillista kukkasipuleita, jotka joku kuitenkin taas syö.

Jätin joogatunnin väliin ja tapasin noitasiskoja Lohjalla. Sitä ennen kävin Virekodissa äidin luona (vaipanvaihtoa ja sauvakävelyä). Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa rakkaita ystäviä, harmi vain, ettei koko porukka ehtinyt paikalle. Kahden tunnin kahvittelun lomassa vaihdoimme kuulumisia ja puhuimme toistemme päälle. Pitäisi tavata vähän useammin.

Syksyn kirjoja:

Riikka Ala-Harja ”Reikä”. Kehuttu kirjailija taitaa myös novellien teon.

Marina Lewycka "Traktorien lyhyt historia ukrainaksi" (lukupiirin kirja). Ukrainasta Englantiin aikoinaan muuttanut vanha leskimies päättää pelastaa yhden maannaisensa menemällä tämän kanssa naimisiin. Aietta tuskin estää naisen nuorehko ikä ja jumalainen ulkomuoto. Miehen tyttäret eivät tästä oikein tykkää, vaan pelkäävät naisen huijaavan isän rahat ja käyttävän tätä muutenkin hyväkseen. Kirja nostaa esiin myös Ukrainan karun historian ja Stalinin jälkeensä jättämät miljoonat uhrit. Jotenkin niin tätä päivää...

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Bromarvin ihanat sienimetsät


Saimme kovasti odottamamme kutsun ystäviemme mökille Bromarviin. Meillä kävi taas hyvä tuuri, sillä lauantaille osui upea, aurinkoinen syyssää. Olimme jo puoliltapäivin perillä Bromarvissa, söimme kermaisen sienikeiton ja lähdimme metsään etsimään suppilovahveroita. Ne olivat kuivan syksyn takia kovin pieniä ja edellisyön pakkasen jäljiltä kohmeisia. Auringon laskiessa palasimme mökille kahvittelemaan ja herkuttelemaan Elisabethin tekemällä tyrnimarjakakulla. Merivesi oli niin matalalla, että jätin saunan jälkeen uimatta, vaikka olinkin siitä haaveillut (emäntämme on sellainen sissi, joka käy uimassa aamuin, illoin). Saunottuamme söimme vielä mahtavan illallisen, jota ryydittivät isännän tekemät mainiot viinit. Yön nukuimme lämpimässä vierasmökissä makuupusseissamme, kuunnellen sateen ropinaa mökin kattoon. Osa sienisaaliistamme kuivui yön aikana kuivurissa. Aiemmin olemme lähteneet kävelylle ja sienimetsään vielä sunnuntainakin, mutta sade piti meidät sisällä ja lähdimme kotimatkalle jo puolenpäivän aikoihin. Kävimme katsomassa äitiä Lohjalla ja ajoimme kaupan kautta Vantaalle. Kotona pyöräytin tuoreet sienet pannun kautta pakastimeen ja tein meille sieni-pekonipastan (sorry vaan roomalaiset, minun oli parempi). Hurmaava suppilovahveroiden tuoksu valtasi kotimme. Kiitos Elisabeth ja Ismo, olette ihania!


lauantai 11. lokakuuta 2014

Trastevere, Rooma



Pullan ja cappuccinon jälkeen pakkasin tavarani, jätin avaimet huoneeni oveen ja ulko-oven lukitsematta, kun en ollut saanut mitään ohjeita, miten avaimien kanssa pitää toimia. Ostin Ostian juna-aseman automaatista päivälipun, joka maksoi vain 6€. Minähän alan oppia! Ilman mitään ongelmia vaihdoin Sao Paulossa metroon ja Piramidessa Terminiin menevään vaunuun. Terminissä bussipysäkki on niin selvästi merkitty, ettei minun tarvinnut edes kysyä, mistä H-bussi Trastevereen lähtee. Jäin kyydistä Isola Tiberinan jälkeisellä pysäkillä (Belli) ja lähdin kävelemään kohti hostelliani. Matkaa tuntui olevan sen verran paljon, että Vatikaaniin ei voi olla pitkä matka.


Sain petini neljän hengen dormista (olin varannut paikan yhdeksän hengen dormista), kävin suihkussa ja lähdin ulos. Hostellin ulkopuolella on kaunis puutarha, jossa on kahvila ja siellä järjestetään kaikenlaisia tapahtumia. Onneksi Rooman nähtävyydet tuli jo nähtyä Annan kanssa viime syksynä, nyt aion koluta kaikki Trasteveren kadut. Jäin oluelle aurinkoiselle Aristocampon terassille, ja kun paikka tuntui olevan kovin suosittu, tilasin vielä prosciutto-parmigianosalaatin. Sen verran poikkesin joen toisella puolella, että kävin Campo de Fiorilla ja ostin sen läheltä viinin jääkaappiin. 


Siestan vietin hostelin pitkällä käytävällä, jossa on wifi-yhteys ja sohvia joilla lepäillä. Keittiö on myös mukavan kokoinen, siellä tarjoillaan hintaan kuuluva aamiainen. Kävin vielä iltakävelyllä ja ostin reissun ensimmäisen italialaisjäätelön. Tuskin jää viimeiseksi. Trastevere oli täynnä turisteja, katusoittajia ja paikallisia iltakävelyllä. Yksi taikuri yritti tyhmillä tempuillaan kerätä tippiä läheisiltä terasseilta.


Sunnuntai oli Trastevere-päivä. Aamutaivaan pilvet haihtuivat, kun aamiaisen syötyäni lähdin kymmeneltä kävelemään joenvartta kohti Mercato di Porta Portesen markkinoita. Kyseessä ei ole mikään kirpputori, vaan uutta tavaraa 50 centistä lähtien. Sukkapari 1€, farkut 3€, kengät 5€ ja sitä rataa. Ostin kankaisen olkalaukun kympillä, luultavasti maksoin siitä liikaa. Sunnuntaista huolimatta kaupat olivat auki ja löysin ison marketin. Ostin sieltä lounastarpeet, vein tavarat kämpille ja jatkoin kävelyä Trasteveren kaduilla. Yhdellä aukiolla lauloi ja tanssi vanhempi nainen yksinään. ”Santa Loca”, totesivat ohikulkevat teinipojat. Miksikö Trasteveren kuvissani näkyy niin paljon ravintoloita ja terassivarjoja? Siksi, kun täällä oikeasti on niitä niin paljon.



Iltapäiväkävelyn jälkeen otin Doppio malto Peronin hostelin puutarhassa. Sen kahvila on sunnuntaisin suljettu ja respan mukaan puutarha on muutenkin hostelin asukkaiden käytössä, samoin wi-fi. Hostelilla ei ole parveketta eikä pyykinkuivaustelinettä, viritin narun keittion ikkunan taakse ja huuhtaisin päivän pyykin. Tällä reissulla en ole tarvinnut lainkaan pitkiä vaatteita, on niin hitokseen kuuma. Iltavaatteet menevät lähes käyttämättöminä kotiin. Huonekaverini, jenkkityttö, palasi myös päivän reissuiltaan, hän kärsii edelleen aikaerosta ja luultavasti menee tänäänkin aikaisin nukkumaan. Taidan jättää päivätorkut väliin taatakseni paremmat yöunet, viime yö meni taas valvoessa ulkona kuuluvan liikenteen metelin ja särkevien jalkojen takia. Edellisissä paikoissa yksin majoittuessani koivet eivät kolottaneet lainkaan, johtui varmaan siitä, että sain itse säätää lämpötilan ikkunoilla, ilmastoinnilla ja peitolla.

Ainoastaan naisille tarkoitettu Orsa Maggiore Hostel on siitä mukava, että vessat, suihkut ja keittiö pysyvät siisteinä, kun asukkaat huolehtivat niistä kuin kotona konsanaan. Toki naistenhuoneessa on huonotkin puolensa; saimme jenkkitytön kanssa seuraamme tädin, joka korvaleikkauksiinsa vedoten sulki ikkunat ja kattotuulettimen. Protestoimme ilman kuumuudesta, eikä meitä paljon lohduttanut, kun täti selitti, että olisittepa olleet täällä kesällä, kun oli 40 asteen helle. Suomalaiset taitavat olla ainoita, jotka tässä huushollissa (meitä on yhteensä kolme) ymmärtävät kuivauskaapin käyttöä. Muut levittävät astiansa tiskipöydälle kuivumaan. Roomalaisista naisista jotkut ovat anorektisen laihoja iästä riippumatta, pienten lasten äideistä lähtien. Omat liikakilotkin on helppo antaa anteeksi, kun vastaan tulee noita ryppyisiä, luisevia naisia.



Ilta ei ehtinyt vielä viilentyä, kun lähdin ulos kävelemään. Kävin Santa Maria della Scalassa sytyttämässä kynttilät ja aikani ruuantuoksuja haisteltuani jäin Cajo & Cajon terassille syömään pizza Napolin. Jälkkäriksi tällä kertaa kirsikkajäätelö. En edelleenkään tajunnut, mikä tötterö on italiaksi, mutta myyjä muisti minut eilisestä ja tiesi, mitä haluan.



Maanantai oli ”Rooma-päivä”, eli menin joen toiselle puolelle. Tarkoitukseni oli vain käydä tsekkaamassa, mistä lentokentälle menevä shuttle-bussi lähtee, mutta kun Pietarinkirkko tuli näkyviin, kävelin kuvaamaan senkin. Kyselin bussipysäkkiä poliisipartiolta, eivät tienneet. Seurasin yhtä matkalaukkua perässään vetävää naista ja nyt tiedän, mihin minun pitää huomenna suunnistaa. Kävelin siitä sitten vielä Piazza di Spagnalle ja Fontana di Treville, joka on remontissa, mutta senhän minä tiesinkin. Tarkoitus oli kasvattaa luukirkko-kokoelmaani (Serbian Niš ja Portugalin Evora), mutta kun Il Convento dei Cappuccinissa ei saanut kuvata, kävin vain museon myymälässä. Kävelin vielä kuvaamaan Monumento a Vittorio Emanuelen ja Colonna Traianan (minua niin viehättävät nuo katoliset kirkonkupolit). Kenkävalintani oli näin pitkälle lenkille huono, jalkapohjia alkoi sandaaleissa aristaa, kun kilometrejä kertyi mittariin sentään 14.


Palasin kämpille, vaihdoin aamutossut jalkaan, otin oluen mukaani ja menin puutarhaan kirjoittamaan kortteja. Nyt pitäisi vielä löytää postilaatikko jostain. Vaihdoin lenkkarit jalkaan ja kävin marketissa ostamassa kolmioleivät ja hedelmiä lounaaksi. Suihkun jälkeen olikin siestan aika.


  
Puisissa koroissaan kopisteleva korvavaivainen osoittautui mukavaksi transsylvanialaiseksi rouvaksi, joka on työmatkalla Firenzeen. Illalla lähdin haahuilemaan Trasteveren kujille ja viimeiselle illalliselle jäin kiinalaisravintolan terassille. Naapuripöydässä sattui istumaan isä+poika Brasiliasta ja minulla taas portugalin sanat ja lauseet hukassa. Matkalla keittiöstä terassille tilaamani viinin väri vaihtui valkoisesta punaiseksi. Tuli syötyä sen verran paljon (lasku vain 12,20€ sis. viini ja kahvi), etten edes jäätelöä jaksanut.


Viimeinen matkapäivä oli puolipilvinen, mutta erittäin hiostava (+31). Jätin tavarani säilytykseen ja kävelin Isola Tiberinalle. Sen kävelysillalla musta mies myi kangaslaukkuja 25 eurolla, joten tein markkinoilla hyvät kaupat. Onnistuin löytämään kaksikin postilaatikkoa Trasteveren puolelta. Katoliset papit ovat tehneet ensi vuodelle oman poikakalenterin. Hostelin puutarhassa joukko naisia keskustelee johonkin yhteisöön liittymisen säännöistä. Nuoret (amerikkalais)tytöt puolustavat haluaan tanssia ja käydä baareissa.

Kävin iltapäivällä lounaalla, harkitsin Aristocampon salaattia (ainoa kunnollinen tällä reissulla), mutta päädyin La Scala in Trasteveren terassille mix-salaatille (ei mistään kotoisin) ja pekoni-sienipastalle, joka oli muuten hyvää, mutta aivan liian suolaista. Ja tänään oli tarjolla haitarinsoittoa! Kävin hostelilla suihkussa ja vaihdoin puhtaaat vaatteet päälle. Loppuajan vietin netissä ja latasin akkuja.  

Lähdin ajoissa kävelemään shuttle-bussin pysäkille ja ehdin vielä istahtaa kahville ennen bussin tuloa. Bussilippu maksoi 6€, eli kuten epäilinkin, minua tullessa huiputettiin, kun lippu kentältä Terminille maksoi 15€, tosin silloin kyseessä oli pikkubussi. Matka kentälle kesti reilun puoli tuntia ja kentällä oli vielä aikaa ostoksille ja kirjan lukemiseen. Aikataulussa laskeuduin hyisen kylmään Vantaan yöhön.