perjantai 14. maaliskuuta 2014

Braga


Koululaisia ja opiskelijoita vilisevä vilkas ja vireä Guimarães jäi taakse kun kävelin bussiasemalle ja hyppäsin Bragaan menevään bussiin. Matka ei ollut pitkä ja olin perillä jo ennen puoltapäivää. Jaan Braga POP Hostelissa dormin belgialaisen Didierin kanssa. Respan Helena esitteli tilat ja kertoi kaupungin nähtävyyksistä, joita on aivan liikaa minun 1½ vuorokaudessa nähdä. Myös kaupungin ulkopuolella on puistoja ja luostareita, joissa voisi ehtiessään käydä. Ensimmäiseksi kävin katsomassa läheisen kauppahallin, jossa hedelmien, kasvisten ja kukkien lisäksi oli myynnissä myös eläviä kanoja ja kukkoja. Leipätiskillä myytiin hyvän näköistä ruisleipää. Torialueelle oli levittäytynyt lähinnä mustalaisten pitämiä vaate- ja kenkäpöytiä. Harhailin kaupungin kävelykaduilla ja aukioilla, joilla kirkkoja piisaa. Jäin lounaalle Pastelaria Santa Cruzin aurinkoiselle terassille. Poliisit päivystävät jalkaisin tämänkin kaupungin kaduilla.

Iltapäivällä palasin hosteliin, jonne oli tullut lisää porukkaa. Minulla on nyt kolme poikaa dormikavereina. Nettikin toimi ja skypetin Hannun kanssa. Illan pimennyttyä (ja ilman selvästi viilennyttyä) lähdin kävelemään vanhaan kaupunkiin ja löysin Taperia Palatun, jossa olin ainoa naisasiakas. Miehet katsoivat telkkarista jalkapalloa ja joivat pikkuoluitaan. Minä en taaskaan kuulunut joukkoon, vaan tilasin pikkupullon valkoviiniä. Ja vihdoin jotain oikein hyvää: paikallista juustoa, ilmakuivattua kinkkua ja valkosipulikatkaravut. Syötyäni alkoi olla vähän kalsea istua, pyysin laskua parikin kertaa. Ja sain kummallakin kerralla lasillisen portviiniä, joita ei lisätty laskuun, kun en ollut niitä tilannutkaan. Aukion kahvilat olivat sulkeutuneet ja muutenkin oli varsin hiljaista. Didier oli jo nukkumassa peitto korvillaan, ranskalaiset palasivat joskus myöhemmin hipihiljaa.
 
Aamulla jätin pojat nukkumaan, kävin suihkussa ja aamiaisella. Helena näytti, missä voin huuhtaista ja kuivata pyykkini. Aamupäivän kävelylenkillä etsin juna-aseman ja katedraalin, jonka lähelle jäin minipretalle. Katedraalin kellot kalkattivat kahdeltatoista, että on päivän ensimmäisen oluen aika. Katedraalin ympäristössä on monta mukavan näköistä ruokapaikkaa. Hostelista saamani kartta on aivan onneton, onneksi LP kulkee mukana. Kävin soppalounaalla ja harhailin ympäri keskustaa. Aurinko lämmitti mukavasti. Iltapäivällä palasin hosteliin, muut asukkaat olivat vielä kaupungilla.

Illalla menin syömään sinne minne paikallisetkin; Da Sé Churrasqueiraan. Tosin kaikki muut hakivat ruuan mukaansa, baaritiskillä istui muutama ukko lasillisella, mutta ravintolasalissa minä olin ainoa asiakas. Tilasin alkusalaatin ja söin pöytään tuodut oliivit, aivan turhaan sillä lohi-annoksessa oli kaikkea aivan riittävästi. Ennen pakollista jalkapallo-ottelua telkkarista tuli jotain portugalilaista salatutelämät-soopaa. Kun palasin hosteliin, pojat valmistivat keittiössä illallistaan ja osa porukasta valmistautui perjantain yöelämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti