Budapest

Kentällä ei ollut lainkaan jonoa ja minulle jäi aikaa kävellä eestaas. Piippasin jokaisen myymälän sisäänkäynnin kohdalla, onneksi ei ollut tarkoituskaan ostaa mitään. Menin Oak Barreliin lähtöoluelle. Olen joka kerta kysynyt Koffin portteria, mutta ei sitä sieltä vieläkään saa. Kyyppari oli samaa mieltä kanssani, että se on maailman parasta portteria. Kävi ilmi, että hän on Tikkurilasta ja töissä myös Old Storyssa, missä oli kokeiltu talvella Koffin portteria hanassa, kuten toisessa yhteisessä suosikkipaikassamme, Punavuoren Black Doorissa.

Lennolla oli hyvin tilaa ja osaa matkustajista pyydettiin siirtymään koneen etuosaan, koska ruumassa oli niin paljon painoa. Perillä sain tavarani nopeasti, samoin kuitin maksamastani lentokenttäkuljetuksesta. Sitten odotin omaa minibussiani, joka keräsi kyytiin kuusi eri hotelleihin matkustavaa asiakasta. Kuski jätti minut Hotelli Astorian kohdalle ja minä putosin heti kartalta. Kävin respassa kysymässä Hostel Astoria ja tämä neuvoi, että siinä se on kulmassa. Kulmia oli neljä ja toisella kerralla osuin oikeaan. Jätin tavarat dormiin ja lähdin ulos etsimään jotain syötävää. Ja tummaa olutta. Pultsareita ja bailaajia oli sulassa sovussa ja liikenne päätiellä oli vielä melkoinen. Jäin Múzeum-kadun varrelle musiikkibaarin terassille istumaan panniinille. Hosteliin palatessani kaksi seuralaistani olivat jo nukkumassa, en minäkään viitsinyt heitä kolinallani häiritä vaan painuin punkkaani.

Dormissa taisi olla neljä asukasta, heistä kaksi kuorsasi. Yksi saapui joskus yöllä ja teki lähtöä (töihin?) jo kuuden jälkeen. Huone on sisäpihalle päin, joten yö oli hiljainen. Aamiaisella oli tarjolla valkoista leipää, voita ja hilloa, teetä ja neskahvia. Jätin pojat (Intiasta ja Englannista) puhumaan keskenään politiikkaa ja lähdin kaupungille. Kõleves on lopettanut! Sen tilalle on tullut joku kosher-ravintola. Kävelin Keleti-asemalle, mutta junat Pécsiin lähtevätkin Deli-asemalta. Sinne piti mennä metrolla, joten tuli sitäkin harjoiteltua. Ostin lipun aamujunaan (3.950 + 535 HUF IC-junan paikkavaraus) ja kävelin kauniin puiston läpi Linnavuorelle. Minunhan ei ollut alunperin tarkoitus mennä lainkaan joen toiselle puolelle ja muutenkin tämä kolmas kerta Budapestissa takaa tietyn rauhan; tällä kerralla ei tarvitse suorittaa mitään. Jäin yhden bistron terassille oluelle (samalla hinnalla sain eilen syömisetkin), kaupanpäälle tuli viulumusiikki. Ilma oli lämmin ja tuntui ihanalta olla ilman allergiaoireita.

Kävelin ketjusillan yli Vaći Utcalle ja kauppahallin läpi Ráday Utcalle. Söin Pesti Vendéglön terassilla kanacaesarin, terassi oli koristeltu ihan oikeilla pelargonioilla. Jalkani olivat aivan puhki ja kävelinkin suorinta tietä Astoriaan (ja unohdin vaihtaa valuuttaa). Kävin hostelin läheisessä Tescossa ostoksilla ja taas minä piippasin. Repputarkastuksen jälkeen pääsin sisälle ja ulos lähtiessäni henkiökunta vain heilautti kättään. Kadunvarrella mainostettiin HIM:n heinäkuun konserttia.

Eikä Kõleves mitään ole lopettanut, en vain kävellyt aamupäivällä tarpeeksi pitkälle. Ravintola löytyy osoitteesta Kazinczy Utca 41. Olin kuitenkin jo päättänyt mennä Most Bistroon, jonka etsiminen teki sekin yhden harharetken, ravintolaan kun pääsee kahdelta kadulta. Alkoi sataa ja sateenvarjo oli tietenkin kämpillä. Maksoin laskun kortilla ja siinä saakin olla tarkkana; kortinlukija kysyy ensin, paljonko haluaa jättää tippiä. Siinä voi vahingossa maksaa PIN-koodin verran ylimääräistä.

Hillopulla-aamiaisen jälkeen pakkasin tavarani ja kävelin viereiselle metroasemalle. Forintteja oli vielä taskun pohjalla sen verran, että sain lipun ostettua. Juna Pécsiin tuli aivan täyteen, joten paikkavaraus oli tarpeen. Matkustajista suurin osa oli paikallisia luokkaretkeläisiä. Takanani istui portugalilaisia, kieli kuulosti tutulta, vaikken siitä mitään ymmärtänytkään.