Cavtat, Kroatia

Näkymä parvekkeeltani Adrianmerelle

Kävin vaihtamassa kunia (pankin kurssi 7.556) ja lähdin ruuhkaisella iltapäiväbussilla Cavtatiin. Annoin paikkani iäkkäälle rouvalle, kun rasittuneet opiskelijat eivät sitä viitsineet tehdä. Hikinen matka kesti tunnin verran eikä perillä ollut ainuttakaan mummoa tarjoamassa majoitusta. Menin välittäjätoimistoon ja totesin (taas kerran), että hinnat ovat kovasti korkeammat kuin saarilla. Olin kuitenkin hemmottelun tarpeessa ja varasin apartementoksen kolmeksi yöksi hintaan 550kn (73€). Omistaja tuli noutamaan minut ja kurvailimme takaisin ylös rinteeseen. Onneksi sieltä on suora kävelytie, joten matkaa keskustaan ja rantaan ei ole kuin puolisen kilometriä. Wau! Huoneisto on tosi mukava ja parvekkeelta näkyy Adrianmeri. Hain lähikaupasta Tomislavin tervetulo-olueksi ja pistin pyykit likomaan. Ne kuivuivat hetkessä aurinkoisella parvekkeella. Taisin olla talon ainoa asukas, naapureita ei näkynyt, ei kuulunut. Naapurustosta kuului lasten ääniä, viereiset talot ovat paikallisten asuttamia. Illalla kävelin alas rantaan ja totesin tämän olevan vähintään Dubrovnikin hintatasoinen paikka. Olin mennyt pari viikkoa niin pienellä budjetilla, että oli ihan järkytys palata takaisin normihinnoitteluun. Kävelykadulla kuuli vaihteeksi suomea ja ruotsia. Housut kiristivät sen verran, että tyydyin pelkkään salaattiin yhdessä rantaravintolassa aivan veden äärellä. Laskenut aurinko punersi taivaanrannan ja kauempana kimmelsivät Dubrovnikin valot. 
http://www.hotelscombined.com/Hotel/Villa_Adria_Cavtat.htm
 

Heräsin taas varhain, yritin torkkua sängyssä kahdeksaan asti. Hain lähikaupasta aamiais- ja lounastarpeita (maksoivat alle kympin ja niistä riittää huomisellekin). Aamupäivän aikana kävelin niemen toiselle puolelle, jossa ovat isot hotellit ja hiekka/pikkukiviranta. Keskustan lähellä pääsee uimaan rappuja myöten, mikä on pakkokin, sillä pohja on täynnä merisiilejä. Rantapetejä vuokrataan 30 kunalla, mutta sellaista minä en tarvitse. Join kahvit keskustassa, jossa vastaan käveli marimekkolaukkunaisia. Jatkoin kävelyä toiselle niemelle. Nyt on koko kylä nähty ja voin loppuajan ottaa rennosti. Eilen vielä harkitsin osallistumista kokopäivän veneretkelle lähisaarille, mutta olen alkureissun ollut niin sosiaalinen ja pakostakin osallistunut kielikylpyyn, että päätin viettää pari päivää itsekseni. On ihanaa ottaa lopultakin shortsit ja hellemekko käyttöön, täällä ei tarvitse kunnioittaa muslimien tai paljon muidenkaan mielipiteitä. Kämpillä riisuin alusvaatteetkin pois, kun oli niin kuuma. 

Iltapäivällä kävin uimassa, ihanaa! Vesi oli puhdasta, pehmeää ja lämmintä. Lounaaksi Tomislav ja iso kulhollinen itsetehtyä tonnikalasalaattia. Lentokoneet jyristävät Cavtatin yli, mutta siihen olen tottunut jo kotona Vantaalla. Olin niin täynnä salaatista, ettei tehnyt mieli mitään syötävää, mutta olin norkoillut tarpeeksi yksikseni ja kävelin auringonlaskun aikaan alas keskustaan. Konoba Toranjin risotto oli mehevää ja vaihteeksi viinikin kelvollista. Piti vielä punnertaa ylämäki kämpille, kolmannen kerran tämän päivän aikana.

Naapuriin majoittui itävaltalaismiehiä, jotka kotiutuivat kyliltä aamuviideltä. Sain unenpäästä kiinni kuuden jälkeen ja heräsin naapureiden ovien kolinaan kahdeksan pintaan. Aamiaisen jälkeen kävelin Sustjepan-niemen ympäri. Se on täysin rakentamaton, polku on välillä kivinen, välillä tasaista hiekkaa. Nousin vielä Rat-niemen päälle katsomaan Račić-perheen mausoleumin ja kaupungin hautausmaan. Join aamukahvit keskustassa ja kävin kämpillä vaihtamassa uikkarit alle. Ylämäessä ohitin suomalaisen luokkaretkiryhmän jotka (parvekkeelle kuuluvista) äänistä päätellen pelasivat läheisellä urheilukentällä jonkun ystävyysottelun kroatialaisten koululaisten kanssa. Iltapäivän vietin keskustan "rannalla" uiden ja kirjaa lukien. Tyhjensin jääkaapin ja tein lounaaksi taas ison kulhollisen salaattia.

Illalla lähdin vielä keskustaan ja söin Konoba Galijassa täytetyt mustekalat. Pitäähän minun kerran viikossa syödä ne, jos ei muuten niin Hannun kiusaksi. Jäin vielä kotimatkan varrella kantapaikaksi muodostuneeseen ukkokuppilaan tuplaespressolle, ennen kuin viimeisen kerran kapusin ylämäen huoneistooni. Poltin päivällä selkänahkani, kun en yltänyt joka paikkaa rasvaamaan. Nukuinkin yön huonosti, asiaa ei ainakaan auttanut ikkunasta sisälle päässeet hyttyset.