Kotor, Montenegro

Paikallisbussimaksu Perastista Kotoriin maksoi ainoastaan euron per lurjus. Sää oli pilvinen, sopii hyvin matkapäivälle. Jäimme kyydistä vanhan kaupungin pääportin kohdalla ja löysimme helposti Montenegro Hostelin. Respa tiesikin odottaa meitä ja kantoi tavaramme (”näin kevyet?”) privaattipuolelle, jossa on yhteinen keittiö, olohuone, suihkut ja vain kolme huonetta. Asumme aivan vanhan kaupungin keskellä, jossa päiväsaikaan riittää risteilyturisteja ja päivämatkalaisia. Edellinen majapaikkani on aivan nurkilla. Huoneemme ikkunasta on kaunis näköala Piaca od Cirkulalle ja ylös illyrialaiselle linnoitukselle. Kävimme aukiolla tervetulokahvilla,teimme pienen kävelykierroksen ja palasimme kaupan kautta kämpille. Tein lounassalaatin omassa keittiössä ja vietimme iltapäiväsiestan.

Illalla kävelimme vanhassa kaupungissa ja jäimme Restaurant Bastionin terassille syömään. Iltakahvit joimme Hotel Rendez Vousin terassilla, jossa kävin sanomassa kättäpäivää isännälle. Hän tuskin muisti, että yövyin hotellissa yksikseni neljä vuotta sitten. Hostelin viiden euron illallinen tarjottiin meidän kerroksessamme, kuten vähän pelkäsimmekin. Siinähän on tilavin oleskelutila asukkaille. Kävimme suihkussa ja sulkeuduimme huoneeseemme. Avoimesta ikkunasta näkyi hienosti valaistu Sveti Ivanin linnoitus.

Big Montenegro Tour

Pikkubussi keräsi meidät pääportin edestä ja suuntasimme Lovcenin kansallispuistoon. Sinne ei nykyisin enää ole sisäänpääsymaksua, koska siellä asuvat asukkaat tekivät hallitukselle valituksen ja maksu poistettiin myös satunnaisilta turisteilta. Tie on rakennettu Itävalta-Unkarin vallan aikana ja on edelleen ainoa yhteys Kotorin ja Cetinjen välillä. Pidimme matkan varrella kuvaustaukoja, eteemme aukesi koko Kotorin lahti. Matka jatkui Jezerski Vrhille (Lake Peak), jossa sijaitsee suositun Petar II Petrović Njegošvin mausoleumi. Sinne päästäkseen piti kavuta 450 rappua ylös ja samat alas. Rappuja kävellessämme kuuntelimme hämmästyneinä käen kukuntaa, jotenkin sen mieltää Suomen alkukesään kuuluvaksi.

Kaikilla alkoi olla jo nälkä ja pysähdyimme aamiaiselle Njegusin kylään. Siellä nautimme emännän tekemää hyvää leipää ja talon omaa juustoa ja savustettua kinkkua. Ryhmämme turkkilainen tyttö joi kahvinsa, käänsi kupin puruineen ylösalaisin ja antoi sen kuivua rauhassa. Sen jälkeen hän kuvasi lopputuloksen puhelimellaan ja lähetti kuvat jollekin tietäjänaiselle. Tutustuimme myös savustamoon ja saimme maistaa paikallista rakia. Cetinjessä ei paljon kävelykierroksia tehty, mutta kaupunkihan on minulle ennestään tuttu. Kävimme katsomassa jonkun kirkon ja luostarin ulkopuolelta ja istuimme terassille kahville/oluelle. Turkin tyttö sai tulkinnan kahvinpuruistaan; kaikkea hyvää ja kaunista on odotettavissa.

Ostrog Monastery

Ajomatkan aikana kuski/oppaamme Mlane kertoi alueen historiasta. Pysähdyimme Ostrogin ortodoksiluostariin, joka meidän mielestämme muistutti Hozovitiotissan luostaria Amorgoksella. Matka jatkui Skadar-järvelle, jonka nähtävyydet olivat meille pettymys, sillä järvi oli lähes kokonaan jonkun kasvillisuuden (lily jotain) peitossa. Ei siis ollenkaan mikään järvi, vaan lähinnä joki. Ja nyt sentään eletään kevättä, joten järvi on luultavasti kesäaikaan täysin umpeen kasvanut. Kuvasimme vielä yhden Stari Mostin (vanha silta) ja jäimme lounaalle Poslednja Luka –ravintolaan. Päivänkala ja Hannulle erikseen tilattu pihvi olivat kuivia eivätkä maistuneet juuri miltään.

Lake Skadar

Ennen Kotoriin paluuta ihailimme vielä näköaloja Budvaan ja Sveti Stefanin saarelle, joka on yksityisomistuksessa. Kanadalaistytöt jäivät Budvaan Montenegro Hosteliin, me muut palasimme voipuneina 13 tunnin retken jälkeen omaan hosteliimme. Kävimme lähikaupassa ja istuimme parvekkeelle iltaoluille.
 

View from Castel St. John

Kotona linnut herättävät minut laulullaan aamuneljän-viiden aikaan. Täällä ne laulavat yöt läpeensä. Lisäksi kissat tappelevat ja aamuyöstä ukkonenkin jyrähteli. Saattoi sataa ropistellakin tai sitten se oli unessani. Lopulta heräsimme vasta puoli kymmeneltä. Tarkoitus oli kavuta ylös linnoitukselle aamupäivällä, ennen kuin kaikki risteilyturistit täyttävät polun. Haimme aamiaisen leipomosta ja alkoi sataa. Hannu palasi hosteliin pyykkäämään, minä kävin torilla ostamassa lounashedelmät ja mansikat. Törmäsin taas kiinalaistyttöön (joka oikeasti on Alaskasta ja jonka tapasin jo Banja Lukassa ja Mostarissa). Taivas selkeni sen verran, että uskaltauduimme Sveti Ivanille (sisäänpääsy 3€/hlö). Hannu puuskutti perässäni sitkeästi, hän oli luvannut kavuta linnoitukselle jos huolin hänet mukaani Balkanin retkelle. No can do! Taivas selkeni ja näköala oli taas kerran kaiken vaivan arvoinen. Palasin edeltä hosteliin ja odottelin parvekkeella kylmien oluiden kera, kunnes Hannukin kotiutui. Henkilökunta tarjosi meille kahvit ja rakipaukut.

Tein lounaaksi hedelmäsalaatin ja vietimme siestan hiljaisessa hostelissa. Ilta oli taas aurinkoinen ja lämmin. Auringon laskiessa lähdimme kävelemään vähän vanhan kaupungin ulkopuolellekin, mutta illallisen söimme Rendez Vousin terassilla; shopska-salaatti, kanacaesar ja mixmeatplate. Hostelissa varmistin sähköpostilla paluumme Tiranasta takaisin Kotoriin.