sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Tehtaan pilli soi Valkeakoskella

Karttalaukullekin tuli käyttöä

Gore-Tex –vaatteet ja ajosaappaat saivat jäädä kotiin, kun pakkasimme moottoripyörälaukkuihin pyyhkeet, lakanat ja vähän vaihtovaatteita. Edes farkkutakkia en matkalla tarvinnut, kun helteinen sää jatkui koko viikonlopun. Ajoimme Valkeakoskelle pitkin pikkuteitä, läpi hämäläisen pelto- ja metsämaiseman. Vasta Hämeenlinnan jälkeen tuli vähän vaihtelua, kun näkyviin tuli myös vesistöä.

Iltapäivällä saavuimme Apianlahden leirintäalueelle, tyhjensimme laukut rivarihuoneeseen ja käväisimme keskustassa kaupassa. Oli ihanaa päästä uimaan Mallasveteen. Myöhemmin grillasimme ja seurustelimme naapureiden kanssa, joukossa oli myös entisiä tai nykyisiä vantaalaisia. Vaikka en tunnustakaan olevani mikään leirintäalue-asuja, hosteleissa majoittuminen on kouluttanut sosiaaliseen kanssakäymiseen ja täälläkin kaikki tervehtivät toisiaan. Jätimme Työväen musiikkitapahtuman väliin, mutta muissa mökeissä tuntui perjantai olevan se varsinainen bailuilta. Taksi vei, taksi toi...

Lauantaina kävin ensimmäiseksi aamu-uinnilla. Aamiaisen jälkeen lähdimme hissukseen kiertämään Apianlahden ympäri kohti keskustaa. Otimme oluet ja siirryimme musiikkijuhlan tapahtuma-alueelle. Keräsimme kojuista kesän kangaskassit ja laastarit (minä tietenkin myös karkit ja mehut). PRO:n kojusta saimme päivärannekkeet, kävimme Salakapakassa lounaalla ja iltapäivän aikana istuimme kuuntelemassa Eva & Manun, Yona & Liikkuvat Pilvet Orkesterin ja Olavi Uusivirran keikat. Ohimennen vähän myös Kaisa Korhosta ja Martin Alvaradoa.

Olavi Uusivirta ja Jonna Tervomaa
Palasimme lerintäalueelle samaa hiekkatietä, kävin uimassa ja suihkussa ja istuimme pihalle vilvoittelemaan. Oli selkeästi rauhallisempaa kuin edellisiltana. Järvenpinta toi Palefacen konsertin kuuluviimme. Sunnuntaina ei ollut mitään syytä pitkittää lähtöä vaan aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat ja ajoimme taas kauniita (tosin melko tylsiä) teitä ilman pysähdyksiä kotiin.

En ollut aiemmin käynyt Valkeakoskella ja mielikuvissani se oli haiseva tehdaspaikkakunta. Olin niin väärässä! Kesäkaupunkia kaunistaa ympäröivä järvi, sen uimapaikat, pienvenesatamat ja sillat. Keskustakin on vehreä puistoineen ja kävelykatuineen. Viime kesänä olimme PRO:n sponsoroimina Kustavissa jurttamajoituksessa, nyt Valkeakosken Työväen musiikkitapahtumassa. Esiintyjälistasta riippuen tapahtumaan voisi lähteä toistekin. 

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Huh hellettä!


Tallinnan matkan jälkeen helteinen keli jatkui Suomessakin. Sunnuntaina ukkosti ja satoi niin rankasti, että Lohjalle ajaessa moottoritie hävisi näkyvistä vesimassan alle. Jopa minä ajoin alle nopeusrajoitusten, useat autot pysähtyivät tienpientareelle odottamaan sateen hiljenemistä. Äidin kuukausia kadoksissa olleet silmälasit olivat löytyneet naapuriasukkaan sängyn alta. Pistää miettimään, miten usein (tai harvoin) Virekodissa siivotaan. Tai näenhän sen omin silmin äidin huoneen lattiasta ja kylpyhuoneesta... Kävimme vastavierailulla Suvin luona syömässä, ennen kuin ajoimme kotiin. Taivas selkeni ja kävelylenkillä totesin, että Vantaallakin oli satanut rankasti. Yhden kerrostaloalueen pihamaa oli veden peitossa ja Hiekkaharjun aseman alikulku oli täyttynyt hiekasta, kun vesi oli tunkeutunut alikulkuun rikkoen tiiliseinän.

Helsinki-päivänä vein auton Herttoniemeen huoltoon ja jatkoin metrolla keskustaan. Kävin Hakaniemen hallissa (ihana!) ja torilla ennen kampaajalla käyntiä. Hannu lähti ajankuluksi mukaan ja teimme lounastreffit nepalilaiseen Satkar-ravintolaan. Tiistaina polkaisin Kuusijärvelle uimaan. Sinilevähavainnoista huolimatta ranta oli aivan täynnä lapsiperheitä. 

Hannu kävi lääkärintarkastuksessa ja jätti kainalosauvat Peijakseen. Helteisen illan vietimme Sadun & Hannun kanssa pihallamme grillaillen ja myöhemmin sisällä Portugalin kuvia ja videoita katsellen. 

Testasimme Hannun jalan toimivuuden moottoripyöräilyssä ja kävimme Hämeenkylän kartanolla lounaalla. Ajaessahan ei oikeaa jalkaa juuri tarvita, kun vaihteet hoituvat vasurilla ja loput toiminnot käsillä. Kuumassa kelissä en kestänyt ajatusta ajovaatteista vaan lähdin matkaan normikesäkuteissa. Kerran kun polttaa pohkeensa kuumassa pakoputkessa, muistaa kyllä loikata tarpeeksi pitkälle pyörän päältä. Matka jatkui pikkuteitä pitkin Lohjalle moikkaamaan äitiä. Hän oli kovin väsynyt, johtuen ilmeisesti helteestä. Ukkospilvet nousivat uhkaavasti Lohjanjärven takaa. Meille tuli kiire ajaa kotiin Siuntion kautta ja pääsimmekin kotiin kuivina.

Kesän kirjat 2: 

Jaakko Selin "Jaakon matkassa". Toimittaja Selin kirjoittaa kuten puhuukin; lyhyesti, ytimekkäästi ja hauskasti. Luvut jatkuvat ikään kuin matkasta toiseen. Kirja valottaa myös kirjoittajan henkilöhistoriaa, mikä on mukava lisä varsinaisiin matkakertomuksiin.

Jung Chang "Villijoutsenet". Kolmen sukupolven naisten tarina Kiinasta eri valloittajien aikakausilta.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Suomenlinna

Suvin porukat tulivat perjantaina syömään grilliruokia, ja Onni jäi meille yöksi. Myöhemmin illalla, kun Onni jo nukkui vintissä, Anna & Sofia saapuivat yökylään ja asettuivat tyttöjen huoneeseen.

 
Aamupalan jäkeen pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme Suomenlinnaan. Levitimme filtin nurmikolle, pidimme picnikin ja ipanat saivat kiipeillä kalliolla, ennen kuin Ryhmäteatterin esitys ”Liisa ihmemaassa – tyttö joka aikaan putosi” alkoi. Hannu sai taas säälipisteitä kainalosauvoillaan ja varasi meille katsomosta hyvät paikat. Sää suosi koko päivän, katetussa teatterissa oli vähän turhankin lämmin, ainakin minulta meinasi ilma loppua, mutta vesi ja viinirypäleet auttoivat asiaa. 


Esityksen jälkeen ehdin vielä käväistä kaupassa ennen kuin palasimme junalla kotiin grillaamaan. Lapset lähtivätkin jo illalla ajamaan kotiin päin.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Tallinna

Varasimme Tallinnan matkan ennen kuin tiesin tulevasta Puolan reissusta. Jos lähtö Tallinnaan olisi ollut maanantaina, olisin luultavasti jäänyt sinne odottamaan Hannua, kun sunnuntai-iltana saavuimme Puolasta Liettuan ja Latvian kautta Tallinnaan. Nyt ehdin viettää yhden päivän kotosalla pyykkejä pesten ja Lohjalla käyden. 

Asian Aroma
Valitsimme L’Ermitage Hotellin aikaisemman sisäänkirjautumisen ja saimme huoneemme heti, kun olimme kävelleet satamasta hotelliin (Kelmikülaan). Huoneeseemme toimitettiin myös kylmä kuohuviini, jonka heitimme huiviin ennen kuin lähdimme kävelemään lounaalle. Kiersimme keskustan ja vanhan kaupungin ulkopuolelta ja päädyimme tuttuun Asian Aromaan, jossa söimme taas hyvät annokset erinomaisen argentiinalaisen Tribu-valkoviinin kera. Istuimme vielä vapaudenaukiolle ilta-aurinkoon kahvittelemaan. Ihanaa, kun virolaiset miehet menevät treffeille kukkakimppu kädessä!


Tallinnan keskusta on jo niin läpeensä kävelty, että lähdimme aamupäivällä katsomaan sen reuna-alueita. 10-kerran lippuvihko ei ole enää myynnissä eikä meidän kannattanut ostaa kolmen kerran lippua (voimassa vain yhden päivän ja lippu on henkilökohtainen), joten ostimme ratikkaliput suoraan kuskilta (1,60€) ja ajoimme Kopliin. 


Halusin testata Zakopanesta ostamani vaellussandaalit ja teimme treffit Telliskiviin, jonne Hannu ajoi ratikalla ja minä kävelin. Hannu oli odotellessaan nähnyt paikallisia denzoja, jotka nukkuivat pusikoissa tai naukkailivat kirkasta Säästu Marketin kulmillla. Hänen oli tarkoitus tarjota minulle portteri Pudelin laajasta valikoimasta, mutta baari aukeaa vasta 16.00 (olisi pitänyt tarkistaa etukäteen). Jäimme läheisen Lendav Taldrik –ravintolan terassille oluelle. Lentävän Lautasen Intiapainoitteinen ruokalista näytti houkuttelevalta, mutta säästimme syömiset myöhempään. Saatoin Hannun hotelliin ja lähdin kävelemään keskustaan. Liiviostokset tällä helteellä ovat silkkaa kärsimystä, kun hiki valuu rintojen välissä ja pitkin selkärankaa.
http://www.pudel.ee/ 

Pudeli
Päiväunien aikana ulkona satoi vettä, mutta illalla pilvet kaikkosivat taivaalta tuulen mukana. Kävelimme Telliskiviin ja istuimme Pudelin terassille juomaan pienet Mikkeller Black Holet (13,5%). Ilta-aurinko lämmitti vielä mukavasti, samoin viereiselle Lendav Taldrikin terassille, jonne jäimme syömään hyvät intialaiset sapuskat. Iltakahvit joimme hotellihuoneen kapselikoneesta.

Lendav Taldrik
Torstaina oli aikaa nukkua pitkään ja syödä hotellin aamiainen kaikessa rauhassa. Päivästä tuli helteinen ja matkalla satamaan istuimme moldovalaistaverna Lautariin terassille lähtöoluille. Laivaan päästyämme minä lähdin viemään laukkua säilytykseen ja Hannu keplotteli itsensä kainalosauvoilla ulkokannelle varaamaan meille aurinkoiset paikat. Ensimmäinen 4T-ratikka lähti pysäkiltä puolityhjänä avaamatta lainkaan ovia, seuraavan kyytiin pääsimme ja koska oli arki-ilta, ehdin hyvin käydä kotimatkalla cittarissa ruokaostoksilla.


Lautarii

torstai 3. heinäkuuta 2014

Zakopaneen patikoimaan

Zakopane 2009
Blitz Tours lähetti minulle äkkilähtötarjouksen, jota en voinut jättää käyttämättä. Hannu saa siis pärjätä 10 päivää parhaansa mukaan ilman minua. Torstaina kävin Honkanummella ja kaupassa, leikkasin nurmikon, kävin kirjastossa ja tein kattilallisen kesäkeittoa. Latasin tiskit koneeseen ja vihdoin voin keskittyä pakkaamiseen. Sääennuste ennustaa Tatralle lämmintä, mutta sadekuuroja. Eiköhän siellä pärjää kevyillä kesävaatteilla ja sadeviitalla. Krakovan päivämatkalle otan varuiksi sateenvarjon mukaan. Olen käynyt Zakopanessa ja Krakovassa kaksi kertaa ja pidin kovasti molemmista. Tällä kertaa luvassa on myös kunnon patikkapäiviä.

Kaunas
Perjantaina Linda Line vei ryhmämme Tallinnaan, siellä meitä odotti bussi ja kuskimme Tarmo & Toomas. Matka jatkui kohti Liettuaa. Viron puolella näkyi haikaroita, Liettuassa läheltä piti -ohituksia Albanian tyyliin. Pari ruokapaussia katkaisivat tylsän alavien maiden läpi ajamisen. Kaunasissa sain tilavan kahden hengen huoneen Magnus Hotellista ja lähdin etsimään tummaa olutta (hotellin kattoterassilla sitä ei harmikseni myyty). Kävelin muutaman korttelin kohti keskustaa ja istuin Kaviné 33:n terassille. Ilta oli lämmin ja kostea, ilmeisesti kaupungissa oli päivällä sadellut. Otin parit kuvat kirkosta, rakennuksista ja partisaanien muistomerkeistä ja palasin kauniin puiston kautta hotelliin.
http://www.magnushotel.lt/en 


Varhaisen aamiaisen jälkeen bussimatka jatkui kohti Puolaa. Rajalla bussiin asennettiin boxi, johon ostettiin arvioitu määrä moottoritiekilometrejä (0,10€/km). Matkalla katselimme Puolan peltoja ja metsiä. Augustówin kaupungissa olisi ollut tarjolla jokiristeilyjä. Sen jälkeen maisema ei muuttunut, oli aika tarttua kirjaan. Eilisillan väsyttäminä lähes kaikki vieruskaverini nukkuivat. Näkymä vaihtui välillä suomalaiseen järvimaisemaan. Ennen puoltapäivää takapenkkiläiset virittäytyivät laulamaan. Łomżassa pidimme paussin ja kävimme Arja-open kanssa syömässä salaatit mukavalla terassilla. Matkan jatkuessa takapenkkiläiset hiljenivät, taisivat nukahtaa. Seuraava paussi pidettiin Varsovan ulkopuolella, kävimme syömässä Ikean lihapullat ja nopeimmat käväisivät kaupassa. Sieltä koukkasimme lentokentälle hakemaan yhden uuden matkalaisen mukaamme. 


Seuraavaksi meidät pysäytti poliisi. Olivat ilmeisesti huomanneet virolaisen rekisterinumeron ja huomauttivat palaneesta takavalosta. Sen vaihtamiseen kului aikaa ja vielä piti saada koppalakeilta lupa jatkaa matkaa. Ja sitten paloivat käämit! Ei välttämättä matkustajilta, vaan bussin ulkopuolelta tuli palaneen kumin hajua. Seuraava pysähdys olikin vähän pidempi, kun bussista hajosi vaihdelaatikko. Seisoskelimme vehnäpellon laidalla (onneksi ohituskaistan kohdalla), jotkut kävelivät lähimmälle huoltoasemalle hakemaan syötävää ja juotavaa. Hyvä että tuli päivällä syötyä kaksi lounasta, joten pärjäsin loppupäivän tummalla oluella, vedellä ja pähkinöillä. Ilta ehti jo pimetä, ennen kuin saimme uuden bussin Krakovasta. Tarmo ja Toomas jäivät vahtimaan bussia ja odottamaan auton korjaajaa.


Veimme kaksi daamia Krakovaan, jonne he jäivät viikoksi. Meidän matkamme jatkui Zakopaneen, taisin hieman torkahtaakin. Perillä olimme vasta aamukolmen aikaan, herätimme Willa Kubikin omistajan ja kaikki saivat huoneensa. Kymmenessä minuutissa oli hiljaista, kaikki ilmeisesti nukahtivat saman tien.
http://www.willa-kubik.com/
 
ZAKOPANE 

View from Gubalówka
Sovimme päivän patikoinnin alkavaksi vasta klo 11.oo joten oli hyvää aikaa nukkua ja käydä aamiaisella. Kävelimme keskustan ja ruuhkaisen torin läpi rinnejunalle, jolla siirryimme Gubalówkalle. Tässä kohtaa porukka jakaantui kahtia; osa lähti matkanjohtajan mukana kävelemään alas, loput minun kanssani niittyä (talvisin laskettelurinne) pitkin takaisin Zakopanen keskustaan. Kävin vaihtamassa valuuttaa (kurssi 4.05) ja istuin salaattilounaalle, kun sadekuuro ohitti Zakopanen. Askelmittariin oli kertynyt 13 km, kun oli pakko kysyä tienvarren ravintolasta neuvoa, missä hotellini sijaitsee. Tietyöt olivat sekoittaneet ennestäänkin huonon suuntavaistoni. Olinkin melkein perillä, mutta kohteliaisuudesta tilasin porterin terassille. Ukkonen jyrisi ja sade teki tuloaan.



Iltapäivän terassiravintola oli niin mukava, että suunnistin illallakin Karczma Regionalna Przy Młynieen, jossa livebändi soitti kansallismusiikkia. Tilasin savujuustoa karapalohillolla ja kanafileen salaatilla. Naapuripöydässä pariskunta näppäili kumpikin omia kännyköitään. Tähänkö on tultu: ravintolaan mennään seurustelemaan puhelimen kanssa?


Maanantai oli patikkapäivä. Odottelimme hotellin pihalla paikallisopasta, joka oli myöhässä. Osa ryhmästä lähti rivakasti kävelemään kohti Kuźniceä. Lopulta selvisi, ettei mitään opasta ole tulossa ja yritimme Arjan kanssa kiriä etujoukon kiinni. Pääsimme Kuźniceen, mutta emme nähneet yhtään tuttua, ehkä he olivat poikenneet matkalla eväiden ostoon. Loppujoukkokin saapui jonottamaan hissilippuja, joita ei oltu hankittu etukäteen, kuten olimme olettaneet. Olen kerran jonottanut lippuja kolme tuntia ja kuvittelin sen olevan jonkunlainen ennätys, mutta sama aika kului nytkin. Hyvää patikka-aikaa ja –säätä kului hukkaan. Pääsimme vihdoin kabiinihissillä Kasprowy Wierchille ja päätimme Arjan kanssa tehdä ohjelman mukaisen patikoinnin. Muutama muu teki siitä helpomman version. 


Laskeuduimme ensin kivistä ja ruuhkaista reittiä alas Zielony Stawille ja sieltä Karbin satulalle (Przełęczy Karb). Reittiä sulostuttivat solisevat purot ja upeat vuoret, joilla vielä paikkapaikoin näkyi lunta. Ruuhkaa ei enää ollut ja kaikki vastaantulijat tervehtivät. Reitit olivat hyvin merkittyjä ja pärjäsimme hotellista mukaan otetulla vaelluskartalla. Ukkonen jyrisi jossain kauempana, välillä satoi hetken, mutta niin vähän etten viitsinyt kaivaa sadeviittaa repusta esille.  


Karbilta jatkoimme Czarny Staw Gąsienicowylle, kivinen polku nousi välillä ylös ja laskeutui välillä alas. Korkeuserot ja maasto olivat varsin vaativia, korkeanpaikankammoinen ei ehkä olisi tykännyt tästä osuudesta. Upea järvi tuli näkyviin ja pysähdyimme välillä kuvaamaan maisemia.


Laskeuduimme järvenrantaan ja siitä ei ollut enää pitkä matka Murowaniecin vuoristomajalle, jossa pidimme lounastauon. Arjan kanssa oli mukava patikoida, olemme suunnilleen samankuntoisia ja kävelemme samaa vauhtia. Majalta palasimme Kuźniceen, loppureitti oli matkan ikävin osuus, sillä se oli terävää kiveä. Muuten kulku läpi havumetsän oli mukavaa, aurinko siivilöityi puiden välistä kauniisti. Mitä alemmas tulimme, sen kovempaa kuului vuoripuron solina, joka johdatti meidät Kuźniceen. Siitä oli vielä 2-3 kilometrin kävely hotellille. Lounas oli ollut niin tuhti, että ostin kaupasta illaksi hedelmiä ja jogurttia. Kello oli jo liki kahdeksan, ei tullut mieleenkään lähteä enää keskustaan kävelemään tai syömään. Ehdimme sentään hotellille vielä, kun oli valoisaa. Iso ryhmä oli edelleen reissuillaan, ehkä he olivat jääneet jonnekin syömään. Ansaitun oluen jälkeen menin suihkuun ja pysyin loppuillan huoneessani. 

Czarny Staw Gąsienicowy

Tallinnasta oli illalla saapunut käyttöömme uusi bussi ja kaksi kuskia, Anders ja Iivar. Tiistain retki oli ulkoistettu ja viehättävä naisopas oli aamulla säntillisesti paikalla. Matkalla hän kertoi perinteisistä puutaloista, joissa yleensä on kolme kerrosta + ullakkohuoneet. Talvi oli ollut Zakopanessa yhtä vähäluminen kuin meilläkin, bad for business. Suuntasimme kohti 1300-luvulla rakennettuun Niedzican linnaan, johon oli hyvin aikaa tutustua, samoin vieressä olevaan patorakennelmaan ja tuliaismyymälöihin. 


Sieltä siirryimme bussilla Pieninyn kansallispuistoon, josta matka jatkui goralien ohjaamilla perinteisillä jokilautoilla Szczawnicaan. Lautat olivat 12 hengelle, ryhmämme koko oli 14, Arja ja minä menimme vapaaehtoisina toiselle lautalle, jonka muut istumapaikat täyttivät puolalaiset perheet. Lautturimme oli varsin puhelias ja naurusta päätellen humoristi. Hän otti hyvin huomioon mukana olevat lapset, tosin me aikuisetkin saimme jokikasteen. Jokiveden lisäksi meidät kasteli loppumatkasta ukkoskuuro, onneksi se meni nopeasti ohi. Koko matkan ajan joenvartta kulkivat rekeilijät kävellen tai pyöräillen. Pieninyn kansallispuisto olisi tosi hieno aktiivilomakohde. Olimme niin lähellä Slovakian rajaa, että Elisa lähetti puhelujen ja tekstiviestien hinnat Slovakiassa.


Perillä oli taas hyvin aikaa lounaalle, istuimme Bar Pieninyn rantaterassille. Kun Arja sai tilattua tiskillä ruokansa, minulle sanottiin että ruoka on loppu. Sain kuitenkin keittoa ja salaattia, ilmeisesti tilauksia grilliruuista oli tullut liikaa keittiön kapasiteettiin nähden. Teimme vielä pienen kävelylenkin kaupungilla, ennen kuin siirryimme bussiin ja matka jatkui.


Arkkienkeli Mikaelin Debno Podhalanskie –kirkossa saimme englanninkielisen opastuksen nauhalta, lisäksi paikallisopas kertoi 1500-luvulla rakennetun kirkon historiaa oman oppaamme toimiessa tulkkina. Seuraavassa kaupungissa oppaamme vei valuuttaa tarvitsevat kantoriin vaihtamaan rahaa (kurssi 4,10), minä käväisin samalla postissa ostamassa merkit. Palatessamme Zakopaneen ennen kuutta ukkonen oli kaupungin yläpuolella ja satoi vettä.

Keskiviikko oli taas patikkapäivä ja lähdimme ajamaan kohti Polana Palenican kansallispuistoa (sis.pääsy 5 zl). Kävelymatkasta suurin osa oli asfalttia, ensin ylös noin kahdeksan kilometriä. Matkasta olisi voinut suoriutua myös hevosvankkurikyydillä (50zl). Kovakuntoisin hikariryhmä erkani heti joukosta, me (kolme naista) seurasimme perässä ja loput taisivat jäädä matkan varrelle tai tulivat muuten omaa vauhtiaan. Osa ryhmästä jatkoi bussilla Slovakian puolelle shoppailemaan. 


Saavuttuamme Morskie Okolle kiersimme järven. Vastaantulijat tervehtivät taas kohteliaasti ja yksi mies puhui pidempään kuin tavallisen hyvänpäiväntoivotuksen. Heitin vitsinä, että hän taisi kertoa, että polun katkaisee virtaava vesi. Tällä kerralla olinkin aivan oikeassa, sillä vuolaasti virtaavat purot ylittivät kävelyreitin, eikä mitään siltoja oltu rakennettu. Otimme Arjan kanssa kengät ja sukat jalasta ja nautimme virkistävästä jalkakylvystä. Maisemat olivat taas kerran hulppeat ja reitti todella nautittava tasaisine kivineen. Lähes koko päivän jatkunut sadekin taukosi sopivasti järvelle päästyämme.


Kierrettyämme järven söimme vähän eväitä, ennen kuin lähdimme paluumatkalle alamäkeä pitkin asfaltoitua tietä, jonka varrella kävimme bajamajassa ja täytimme juomapullot vuorilta valuvalla vedellä. Parkkipaikalla tapasimme yhden ryhmämme, jonka kanssa odotimme bussia. Sen saavuttua meni vielä hetki, ennen kuin hikariryhmä pääsi perille. He olivat käyneet ylemmälläkin järvellä. 


Hotelliin palattuamme kävimme suihkussa ja lähdimme Arjan kanssa kala-aterialle Karczma Przy Młynieen, jossa soitti taas livebändi kansallismusiikkia kansallispuvuissaan. Kotimatkalla kävimme kaupassa ja sateen tauottua istuin vielä hotellin pihalle iltaoluelle. Tässä hotellissa toimii self service; kukaan ei käy siivoamassa huonetta, joten vein roskiksen pihalla olevan roskakorin viereen ja pyysin henkilökunnalta uudet pyyhkeet, edelliset eivät olleet kertaakaan kuivuneet kunnolla.

KRAKOVA


Torstain piti olla sääennusteiden mukaan viikon huonoin päivä, mutta siitä tulikin aurinkoinen ja helteinen. Pärjäsin Krakovassa hyvin shortsihameella ja hihattomalla paidalla. Osa porukasta lähti Wielickan suolakaivokseen, osa tutustui Wawelin linnaan. Minä käväisin St. Peter’s Paulin kirkossa ja kävelin sitten Kazimierziin. 

Stajnia
Kolusin juutalaiskaupunginosan katuja ja kujia, ennen kuin menin lounassalaatille Stajnian viehättävälle pihalle. Kazimierzissa taisi olla meneillään juutalaisen kulttuurin festivaali, kun joka paikassa mainostettiin iltapäivän tai illan klezmer-konsertteja.

Krakova 

Palasin vanhaan kaupunkiin ja istuin terassioluelle muurin viereen. Kaupungissa oli katuteatterifestivaalit ja aukiolla esiintyi niin tanssijoita kuin näyttelijöitäkin. Aikaa oli käytettävissä niin paljon, että ostin vielä iltapäivällä itselleni pitkän kanatortillan ja istuin kirkkopuistoon syömään sen. Aukiolla kahvitellessani oli mukava seurata hevosrattaiden kulkua ja kuunnella tasatunnin trumpetinsoittoa. Ilman mitään ostoksia palasin bussiparkkiin, jonne muutkin pikkuhiljaa ilmaantuivat. Päivä oli taas täys, olimme Zakopanessa vasta ennen yhdeksää. Askelmittariinkin kertyi 13 km. Päivän saldoksi voi laskea myös yhden kompuroinnin, kun kuljin ”kameranlinssin läpi” tarkkaillen, enkä huomannut yhtä Kazimierzin torin reunakivetystä. 

Zakopane

Viimeinen Zakopane-päivä oli ohjelmasta vapaa. Ajattelimme Arjan kanssa patikoida vielä Gubalówkalle ja sieltä jotain kautta (mielellään niittyjen välisiä kävelyreittejä) alas. Aamulla kuitenkin satoi roimasti ja lähdimme aamiaisen jälkeen kävelemään keskustaan, jossa teimme viime hetken ostoksia. Ostin itselleni uudet vaellussandaalit ja lisää sukkia.

Sade taukosi ja nousimme rinnejunalla Gubalówkalle. Siellä alkoi taas sataa, suojauduimme sadeviitoilla ja lähdimme kävelemään kohti Kirya. Emme löytäneet varsinaista vaellusreittiä, vaan opasteiden ohjaamina tulimme alas pitkin autotietä. Jossain kohtaa käännyimme kivetylle tielle ja pääsimme takaisin Zakopaneen.

Restauracja Siuchajsko
Kotimatkalla jäimme syömään viehättävään Restauracja Siuchajskoon. Oli viimeinen tilaisuus maistaa ihanaa grillattua savujuustoa karpalohillolla. Keskustaa kohti kävellessämme poikkesimme vielä kauniiseen kirkkoon, jossa oli messu meneillään. Tie päättyi keskustan alapuolelle, joten kotimatkaa kertyi taas kolmisen kilometriä (päivän kokonaiskävely 18 km). Vietin illan huoneessani lueskellen ja telkkaria katsellen, ulkona rännit ropisivat vesisateesta.

Viikon aikana oli niin paljon tekemistä, etten ehtinyt edes hotellin hierojalle. Tosin kroppa palautui nopeasti vaikeistakin vaelluksista, kun ei ollut aikaa jäädä paikoilleen.


Kotiinpaluumatkan bussissa oli hyvin tilaa ja myös wc käytettävissa (ihanaa, kun naiset saadaan tyytyväisiksi niin pienestä; vessassa oli saippua ja hanasta tuli vettä!), joten ei tarvinnut pysähdellä jokaisen huoltoaseman kohdalla. Kävimme noutamassa daamit Krakovasta (yksi matkalainen jäi pois kyydistä jatkaakseen omin päin reissuaan) ja veimme yhden matkustajan Varsovan lentokentälle. Matkalla ei tarvinnut paljon kirjaa lueskella, kun kuunteli kanssamatkustajien viikon seikkailuja. Lisäksi telkkarissa pyöri yksi dvd-leffa. Viimeiset zlotyt vaihdoin yhden puolalaisen huoltoaseman tarjontaan. Kaunas järjesti meillle ilotulituksen salamoiden muodossa, kun 23.00 paikallista aikaa saavuimme Magnus Hotelliin. 

Liettuan ja Latvian välinen tie ja maisema oli niin tasainen, että tuntui kuin olisi junassa istunut. Olisi ollut mukava käydä Riian vanhassa kaupungissa ja mennä syömään Peter Gailisiin, mutta aika riitti vain pysähtymiseen Lido-ravintolaan lounaalle. Tallinnassa heitimme hyvästit kuskeillemme ja tulimme Linda Linella Helsinkiin. Ehdin ratikka kakkoseen ja N-junaan, kotona olin kymmenen aikaan sunnuntai-iltana.


Krakovassa riittää katseltavaa ja kulttuuritarjontaa, Zakopanessa retkeilymahdollisuuksia ja patikkareittejä. Puolan hintataso on edullinen, ruoka tuhtia ja hyvää. Viinikulttuuri on olematon, mutta olutvalikoima on runsas. Kolikoita kannattaa pitää taskun pohjalla vessakäyntejä varten. Tiet ovat pääosin hyvässä kunnossa, Krakovan ja Zakopanen välin voi kulkea bussilla tai junalla. Slovakia on lähellä, sinnekin voisi joskus poiketa aktiivilomalle.

Nimeni on nyt Ella (olen kuulemma jonkun Ellan kaksoisolento).