lauantai 27. syyskuuta 2014

Noelin nimiäiskahvit


Kotiuduttuamme Espanjasta Hannu lähti lähes samantien soittokeikalle. Yöllä myrskytuuli kohisi talon nurkissa, mutta lauantaille tuli kaunis lenkkikeli. Iltapäivällä kävimme katsomassa äitiä Virekodissa, sen jälkeen kahvittelimme Noelin nimiäisjuhlia muiden isovanhempien seurassa. Pikkuinen ilmeisesti tunnisti minusta heimolaisensa (samanlaiset hiukset), kun hän sylissäni hymyili ja jokelsi tapittaen suoraan silmiin.

Omenaviini oli käynyt loppuun, "poika" pulpahteli enää vain harvakseltaan. Hannu lapposi viinin toiseen astiaan. Hänellä on flunssainen olo, yritän karttaa tartuntaa kaikin mahdollisin konstein. Rautaa, vitamiineja ja sosekeittoa, johon lisään extra-annoksen chiliä ja valkosipulia. Maanantaina Hannu jäi flunssan takia kotiin, minä jatkoin säilömistä ja jumppatunteja. Mustamarja-aronia on maailmalla arvossaan, Suomessa sitä ei juuri vielä hyödynnetä. Vantaalla on marjoja puskat pullollaan, keräsin niitä hilloon (sekaan naapurien omenia, ettei tule liian tymäkkää) ja smoothien joukkoon.

Kuukauden kirja 1: Richard Mason "Meren huoneissa". Kirja kateudesta, katkeruudesta ja valheista, jotka jatkuvat vuosista ja vuosikymmenistä toiseen aiheuttaen menetyksiä ja suurta surua.

Kirja 2: Pajtim Statovci "Kissani Jugoslavia". Erinomaisesti kirjoitettu esikoiskirja kertoo Kosovon pakolaisperheen tarinan kahden sukupolven osalta ja heidät asettumisestaan Suomeen. Kissa-aihe ei aivan auennut minulle. Mielenkiinnolla odotaan nuoren kirjailijan seuraavaa teosta.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Madrid


La Tita Rivera
Yksi kokonainen päivä Salamancassa riitti meille ja lähdimme 9.45 junalla Madridiin. Menimme metrolla Gran Vian asemalle. Viimeisten päivien majapaikkamme Hostal Palacios sijaitsee C. de Fuencarralin varrella, kuten tullessammekin. Saimme parvekkeellisen huoneemme kolmannesta kerroksesta heti, jätimme tavarat huoneeseen ja lähdimme kävelemään aurinkoisille kaduille. Lounaan söimme mainiossa La Tita Riverassa (Perez Galdós no 4), jossa istuimme sisäpihalla kotikoivun vieressä. Sangriat tulivat 2,5 dl:n tölkeissä ja salaatit peltipurkeissa.

Siestan jälkeen ihmettelin parvekkeella kävelykatumme touhua; kaikenmaailman katusoittajia ja yksi tyttö keräsi rahaa kuvaamalla kävelijöitä pienen harmaan hiirensä kanssa ohikulkijoiden omilla kännykkäkameroilla. Ehkä kyseessä oli joku animalian tempaus? Aivan sisäänkäyntimme vieressä istuu oluttölkit kädessään kaksi miestä, jotka rehellisesti ilmoittavat rahantarpeensa pahvilapuin: cerveza, vino, joints, hangover jne.


Jalkauduimme kaduille ja rummutuksen kutsumina kävimme katsomassa Gran Vian aukiolla sateenkaariväen kokoontumista. Jatkoimme Solin aukiolle, siitä parin vuoden takaisen majapaikkamme lähettyville. Jäimme lasillisille ja tapaksille En busca del Tiempon terassille. Jatkoimme iltakävelyä ja pysähdyimme vielä kahville, ennen kuin askeleet veivät meidät El Tigreen, jossa sangriatuopillisten mukana tuli tällä kerralla kukkuralautaselliset kylmiä JA lämpimiä tapaksia (yht. 10€). Kun olimme suoriutuneet suurimmasta osasta, tiskin takana touhuava baarimikko näytti kysyvältä kohottaen samalla kolmatta lautasellista. Uuh, palasimme vatsat täynnä lepuuttamaan hostaliimme. 

El Tigre

Nukuin yllättävän hyvin, vaikka asumme aivan Madridin keskustassa. Söimme croisantti-kahviaamiaisen ja kävelimme katsomaan kaupungin nähtävyyksiä. Ensin suuntasimme Plaza de Españalle kuvaamaan Don Quijoten patsaan. Aukiolla oli jotkut markkinat meneillään. 


Sieltä suuntasimme Palacio Realiin ja osuimme vahdinvaihtoon, johon joka keskiviikko osallistuu 450 ihmistä ja 105 hevosta. Viereinen Almudenan katedraali oli myös kuvaamisen arvoinen. 


Halusin nähdä joen, mutta se oli vain pieni liru, kun kävelimme Segovia-sillalle. Oli aika ottaa päiväoluet La Latinan kaupunginosassa. Matkalla Plaza Mayorille bongasimme San Isidron kirkon. Plaza Mayorilta etsimme turisti-infon ja varmistimme lähtöaamumme yhteydet lentokentälle. Alkoi olla nälkä, palasimme Solin aukion kautta kotikatumme lähettyville ja kävimme taas salaattilounaalla (+ nachot ja guacamolet) La Tita Riverassa. Huomasimme monta mukavan tuntuista pikkubaaria aivan Fuencarralin nurkilla, ehkä teemme illalla tapaskierroksen. Siestan aikana satoi hetken vettä. 


Jatkoimme kävelyä illalla, nyt pysyttelimme lähellä asuinaluettamme. Madridissa on mahdottoman paljon koiria, ja näkemästämme päätellen niitä tulee myös jatkuvasti lisää. Kaupungissa on paljon tapas y vinos -paikkoja, mutta myös libros y vinos -kirjakauppoja. Kävimme kotikulman Oriossa, jonka pinchot olivat yhtä meheviä kuin parhaimmat Barcelonassa ja San Sebastianissa. Yritimme tunkea myös Bodega La Ardosaan, mutta se oli tupaten täynnä ja tukahduttavan kuuma. Lasilliset otimme läheisessä La Jauriassa, tarjoilija toi meille viinin seuraksi lautasellisen "kalakeittoa".


Yöuni jäi katkonaiseksi ja heräsimme vasta kymmenen jälkeen. Viimeisenä päivänä suoriuduin ostoksista (sori lapset, ei tule tuliaisia). Kävimme tsekkaamassa kävelymatkan Cibelesin aukiolle, josta lentokenttäbussit lähtevät.


Siitä jatkoimme El Retiron puistoon, siellä kuluikin aikaa, kun kävimme katsomassa Palacio de Velázquezin, jossa oli Kerry James Marshallin näyttely ja Palacio de Cristalin.


Kävelyn jäkeen maistui kannullinen sangriaa. Jonotimme Pradon taidemuseoon, jonne on vapaa pääsy klo 18.00-20.00. Kahdessa tunnissa ehdimme kiertää lähes koko näyttelyn. Etsimme mukavaa ruokapaikkaa läheltä C. de la Cruzia, jossa edellisen kerran asuimme. Kävimme juomassa sidra naturalit Taberna Pompeyanassa. Tilasimme myös katkaravut valkosipuliöljyssä, joka oli likimain yhtä hyvää kuin itse tekemäni. Kotimatkalla jäimme salaateille kävelykatumme La Nicolettaan. 


Perjantaina oli aikainen herätys, kun kävelimme Cibelesin aukiolle odottamaan 5.35 lähtevää lentokenttäbussia. Muitakin aikaisia lähtijöitä ilmestyi paikalle, ja otimme kahden matkaajan kanssa tarjotun taksikyydin, joka maksoi meille saman kuin bussikin. Vasta kotona muistin, että olimme kokonaan unohtaneet Arenas de San Pedron, johon meidän piti mennä viimeisinä Madridin päivinä. Ehkä olimme saaneet tarpeeksi junissa ja busseissa istumisesta. Samoin unohdin kokonaan Carlos Sauran Flamenco-dvd:n, joka minun piti etsiä itselleni. Noh, kaksi hyvää syytä palata Madridiin!

maanantai 22. syyskuuta 2014

Salamanca


Oli vielä pimeää, kun keräsimme tavaramme ja vedimme ne päätien varteen odottamaan 7.15 lähtevää Salamancan bussia. Aamun valjettua saimme nauttia samoista maalaismaisemista kuin tullessa. Kävimme churros & chocolate –aamiaisella, ennen kuin pääsimme viemään laukut Pension Los Angelesin respaan. Vapautuvaa huonetta odottaessamme kävelimme katsomaan kaupunkia. Salamancassa on katedraali, kirkkoja (ja lisää kirkkoja), opastettuja turistiryhmiä ja opiskelijoita. Kävelimme Rio Tormesin yli Puente Romanoa pitkin. Sieltä oli parhaat näkymät katedraalille. Lounaan kuittasimme pita.gr:n girospitoilla. Olimme varanneet 25 euron vaatimattoman huoneen yhteisellä kylppärillä, mutta respan poika päätti sijoittaa meidät (varttuneet?) tilavaan huoneeseen omalla kylppärillä. Huoneessa oli myös istuttavan kokoinen parveke Plaza Mayorille. Kävelimme vielä rautatieasemalle ostamaan junaliput huomiseksi. Suihkun jälkeen saimme huomata, että parvekkeella voi onneksi istuskella, mutta siellä ei saa kuivattaa pyyhkeitä tai pyykkejä, sen verran näköalapaikalla olemme.

Plaza Mayor from our balcony
Aukiolle kokoontui kaikenlaista huutavaa nuorisojoukkoa, meille ei selvinnyt, mistä he pitivät meteliä. Illalla kävimme syömässä Meson D. Pepen salaatin ja paellan, kuvasimme valaistua katedraalia ja palasimme upealle Plaza Mayorille, jossa meteli jatkui hieman hiljentyneenä. Otimme vielä viimeiset viinilasilliset parvekkeella ihaillen kaunista näkymää.

lauantai 20. syyskuuta 2014

Mogarraz


Taas on matkassa mukana yksi hosupelle; olimme bussiasemalla tunnin etuajassa. Salamancassa meillä oli runsaasti aikaa, söimme aamiaisen ja minä kävelin Plaza Mayoriin hakemaan turisti-infosta kaupunkikartan myöhempää käyttöä varten. Bussimatka Salamancasta Mogarraziin kulki läpi maaseudun ja ohi isojen maatilojen; lehmiä, hevosia, mustia sikoja ja oliivipuita vaalealla hietamaalla. Lähempänä La Albercaa alkoivat metsät, samoin alkoi sade ja maisema muuttui sumuiseksi. 

Apartamento Rural El Pino
Mogarraz sijaitsee keskellä Parque Natural de Las Batuecas -luonnonpuistoa, tieltä lähti merkattuja kävelyreittejä. Nyt pitää vain saada jostain vaelluskartta. Kylä itsessään on varsin erikoinen, talojen seiniin on kiinnitetty kuvia entisistä/nykyisistä asukkaista. Jäätyämme bussin kyydistä laskeuduin mukulakivikatua keskustaan ja kävin yhdessä kahvilassa kysymässä majapaikkaamme. Sen nimi oli paikallisille outo, mutta joku asiakas tiesi kertoa, että sehän on Cristinan paikka. Saimme viehättävän parvekkeellisen apartamentoksen (sängyt neljälle). Tässäkään paikassa ei puhuttu kuin espanjaa, onneksi ihan ymmärrettävästi. Saimme tietoa kaupoista ja kartoista (vain La Albercassa), bussiaikatauluista ja vaellusreiteistä. Varasimme asunnon kolmeksi yöksi ja lähdimme kävelemään pieneen kyläämme. Kaupat ja useimmat ravintolat ovat jo sulkeneet ovensa sesongin loputtua, vain yhden hotellin ravintola ja Mesón Taurino ovat auki. Jälkimmäiseen jäimme oluelle, kun aurinkokin paistoi sadepilvien välistä. Kun jatkoimme matkaa, musta sika röhnötti kadun varrella. Ibéricos Calama -herkkukaupasta ostimme viiniä, kinkkua ja juustoa. Koska kylän ravintolatarjonta on varsin vaatimaton, päätimme jäädä samalla kävelyllä syömään Mesón Taurinoon. Keittiö oli yllättäen jo kiinni, mutta tuttu baarinpitäjä lupasi tehdä meille listalta joitakin annoksia. Ukkonen jyrisi Mogarrazin yllä kun istuimme ravintolan puolella ainoina asiakkaina. Palasimme viettämään iltaa mukavaan Rural El Pinoon sateen ropistessa kotoisasti kattoikkkunaan.



Sade taukosi lauantaina, mutta ilma oli kostea ja sumuinen. Lähdimme kävelemään pitkin vuoristotietä 7-8 km La Albercaan, suurin osa matkasta oli ylämäkeä. Matkan varrella rekisteröin paritkin patikkareitit. Perille päästyämme taivas kirkastui ja istuimme keskusaukiolle aurinkoon oluelle. Samaan aikaan sinne pärähti useita vanhoja moottoripyöriä, joiden kuskit olivat harmaatukkaisia ja –partaisia vanhoja pappoja. Kävin turisti-infossa nappaamassa kartan, mutta siitä ei tällä reissulla ole juurikaan hyötyä. Mogarrazin kauppatarjonta on lähes olematon, kävimme Albercassa ostoksilla ja koska on lauantai ja olemme Espanjassa, minä halusin tietenkin kuivaa cavaa. Kävimme lounaalla Bar Soportal Restaurantessa, ennen kuin tulimme iltapäiväbussilla takaisin Mogarraziin. 

La Alberca

Asunnossamme ei ole (eikä myöskään Mesón Taurinossa) wifi-yhteyttä, veimme ostokset jääkaappiin ja menimme läppärin kanssa istumaan aukiolle, jossa netti toimii. Saimme varattua Salamancan majoituksen, samalla päivitin blogini. Hiljainen kylämme oli ykskaks täynnä meteliä; yhden asunnon puisia ovia hiottiin, lapset kiljuivat ja juoksivat kilpaa aukiolla, turisteja ja patikoijia tupsahti kylään. Istuimme vielä aurinkoiselle terassille ennen suihkuja ja pyykinpesua. Sen jälkeen olikin aika istua omalle parvekkeelle nauttimaan ilta-auringosta ja kuohuviinistä. 

Kummallista on se, että meillä on taatusti reissun paras majoitus, mutta nukumme silti huonosti. Jalkojani särkee öisin ja talossa joko kummittelee tai sitten katolla ravaa orava/kissa/rotta. Muuten on äärimmäisen hiljaista. Aamulla kotikadultamme kuului naapurinrouvien keskustelua; leipomon auto oli paikalla ja sieltä Hannukin haki meille tuoreen polakan. Tein aamiaislounaaksi verimakkaramunakkaan, jonka söimme ennen kuin lähdimme patikoimaan Camino del Aguaa. Reitti oli nimensä veroinen; laskeuduimme rinnettä subtrooppiseen viidakkoon pitkin mukavaa kivi/hiekkapolkua, jonka varrella solisi puro. Nousimme Monforte de la Sierran kylään ajotietä pitkin, sieltä matka jatkui taas polkua alaspäin. Varjossa ei ollut liian kuuma kulkea, mutta kärpäsiä oli haitaksi asti. Matkaa tuli noin seitsemän kilometriä, viimeiset kaksi kivistä, jyrkkää mäkeä. Ilmeisesti täälläkin (kuten Zakopanessa) kivetyksellä estetään polun maa-ainesten valuminen sateiden mukana.

Mogarraz


Kuljin viimeiset kilometrit edeltä ja kävin kämpillä, treffit teimme aukiolle ansaituille oluille. Sen jälkeen menimme suihkuun ja pyykinpesuun. Kylässä riitti sunnuntaituristeja, mutta kaupat olivat sulkeneet iltapäivän siestalle. Joimme kahvit Mesón Taurinossa ja ostimme kämpille yhden talonviinin. Maksoimme Cristinalle kolmen yön majoituksen ja hän antoi meille puhelinnumeronsa, jos joskus vielä eksymme näille kulmille.

Illalla söimme jääkaapin tyhjäksi, jätimme aamuksi vain jogurtit ja vähän juustoa. Loput kananmunat saa Cristina käyttää. Istuimme parvekkeella, lämmintä riitti pitkälle iltaan. Ukkonen nousi vasta yöllä ja nukahdin sen jyrinään ja sateen raivoisaan ropinaan.

 

tiistai 16. syyskuuta 2014

Ávila



Madridin majapaikkamme oli yllättävän hiljainen, olihan ikkuna sisäpihalle päin. Hannu yritti ilmeisesti jäädyttää minut ilmastoinnilla, suljimme sen ja jätimme ikkunan raolleen. Naapurit (joilla ei ollut omaa kylppäriä) kävivät käytävän varrella vessassa ja suihkussa, muuten oli hiljaista. Aamulla menimme metrolla Chamartinin juna-asemalle, söimme aamiaisen ja saimme mukavat istumapaikat Salamancan junasta. Ávilaan oli reilun tunnin matka, perille päästyämme harhailimme hetken keskustassa, ennen kuin kysymällä löysimme majapaikkamme muurien sisältä. 


Pakollisen suihkun jälkeen lähdimme tutustumaan vanhaan kaupunkiin, joka tuntuu olevan täynnä ravintoloita. Useimmissa on tarjolla menu del dia, mutta tyydyimme toistaiseksi vain lasillisiin sangriaa. Kävimme turisti-infossa tiedustelemassa jatkoyhteyksiä Mogarraziin ja tyttö sai tehdä parhaansa löytääkseen bussiaikataulut Salamancan kautta Mogarraziin perjantaille. Taivas peittyi pilviin ja kävimme kämpillä vaihtamassa arskat silmälaseihin. Lukuisista ravintoloista päädyimme lähellä olevaan El Rinconiin, jossa tilasimme muutamat tapas-annokset. Tiskin takana tarjoili örrimörri omistaja ja muutenkin paikka oli meille sopivan autenttinen. Joimme vielä brandykahvit ulkona, ennen kuin palasimme mukavaan hostaliimme.


Aamupäivällä kävelimme bussiasemalle, tai sinne, missä sen kartan mukaan pitäisi olla. Turisti-infon tyttö kertoi, ettei se ole ollut siinä vuosiin, vaan löytyy nykyisin läheltä juna-asemaa. Ostimme liput kaupungin muurille, jota ei pysty kävelemään kokonaan ympäri, vaan se on kuljettava kahtena pätkänä. Ei huonojalkaisille; rappuja riittää. Muuri tuntui jatkuvan vaikka kuinka pitkälle (yli kilometrin kuitenkin) ja yläilmoista vasta näki, kuinka laaja historiallinen keskusta oikein on. Kaupungin ulkopuolella avautuvat autiot maisemat, aivan kuin Portugalin Alentejon alueella. Urakasta suoriuduttuamme otimme terassioluet kapean kujan varrella Hergós Cafeteriassa. Hannu halusi käydä Convento de Santa Teresassa, mutta se oli suljettu siestan ajaksi, kuten monet kaupungin muutkin viralliset paikat ja useat kaupat. Lounaaksi söimme Yakartan menu del dian. Sen jälkeen palasimme hostaliin viettämään siestaa. Päikkäreiden aikana ukkoskuuro oli kulkenut kaupungin yli. Olen ennenkin sanonut, että naisen saa vähästä onnelliseksi. Nyt minä tulin iloiseksi huoneessamme olevasta pienestä matosta, joka luo kotoista tunnelmaa.


Illan pimennyttyä kävelimme joen toiselle puolelle Los Cuatro Postesiin ottamaan kuvia valaistusta kaupunginmuurista. Joki tosin oli vain pieni liru, mutta näkymät tosi kauniita. Palasimme muurin sisäpuolelle ja otimme viinilasilliset ja tapakset (yht. 3€) Casa Valentin –baarissa, joka on kulman asukkaiden kantakuppila. Naapuripöydästä tarjottiin meillekin tuoreita viikunoita. Toisille lasillisille ja tapaksille (yht. 3€) pysähdyimme Plaza de Zurraquin –kahvilaan. Iltakahvit joimme eilen tutuksi tulleessa El Rinconissa.


Kolmannelle Ávilan-päivälle ei ollut mitään suunnitelmia. Viivyttelimme ulosmenoa sen verran, että aamu valkeni ja sää lämpeni. Kävelimme uudelle linja-autoasemalle ja ostimme liput huomisaamun Salamancan bussiin. Paluumatkalla kävimme aamiaisella yhdessä kahvilassa. Verrattuna hostalin paahtoleipä-kahviaamiaiseen tämä oli ehdottomasti parempi valinta. Neljällä eurolla saimme kahdet maitokahvit, tonnarisämpylän ja perunamunakkaan. Sen päälle kiersimme historiallisen keskustan muurin ulkopuolelta. Vanhat papat istuivat puistonpenkillä kävelykepit samaan suuntaan tanassa. Kävimme katsomassa Pyhän Teresan sormussormen, jota säilytetään vitriinissä Convento de Santa Teresassa. Vietimme huoneessamme pienen siestan, mutta auringonpaiste houkutteli meidät uudelleen ulos ja aloitimme päivän tapaskierroksen Zhöessa, jossa tapasten lisäksi tilasimme mojitot. Kaivoimme kassista kirjat esille ja luimme nauttien samalla auringosta. Toiset tapakset otimme muurin sisäpuolella, Trattoria Robertossa (viinit ja tapakset yht. 4€). 


Kävimme kämpillä vaihtamassa ylle pidempää vaatetta ja lähdimme etsimään opaskirjan suosittelemia tapaspaikkoja. Monet niistä olivat vielä kiinni, mutta löysimme eilisen Casa Valentinin (metelin perusteella), jonka tarjoilija tunnisti meidät. Otimme parit lasilliset viiniä ja niiden seuraksi parit tapakset. La Bruja oli myös aukaissut ovensa siestan jälkeen ja kävimme tarkistamassa tuon palkitun tapas-ravintolan tarjonnan (viinit ja tapakset yht. 5€), ennen kuin palasimme hostaliin pakkaamaan.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Madrid, Castilla y León

Syksyn lomaa varten minulla oli mielessä monta suunnitelmaa valmiina; joko useamman maan kierros (johon minä lähtisin taas edeltä ja treffaisin Hannun jossain sovitussa paikassa), äkkilähtö Kreetalle tai yhden maan (Italia/Espanja) sisäinen kierros. Norwegian pisti kesällä lennot tarjoukseen, emmekä voineet jättää käyttämättä edullisia Madridin lentoja (120€ + laukkumaksu). Harmi vain, että halvimmilla lennoilla emme pääse Espanjaan kokonaisiksi viikoiksi, vaan 11 päivän matkalle. Näinköhän alkukesällä näkemäni uni Burgosista jää tällä kerralla toteutumatta?

Ensin haikailimme paluusta Biskajan lahdelle ja ihanaan Logroñoon, sitten suunnittelimme reittiä Madrid – Toledo – Salamanca – Segovia – Madrid. Kun mietin kahta aiempaa Espanjan-kierrostani, parhaat muistot nousivat mieleen pienistä paikoista. Päätimmekin unohtaa isot kaupungit ja keskittyä vain Madridiin ja sen lähellä oleviin pieniin kyliin tai kaupunkeihin. Sehän on nähty, että vaikka liikkuu vain yhdessä maakunnassa, siirtymät eivät välttämättä ole helppoja. Emme halua vuokrata autoa, vaan mieluummin hoitaisimme matkat bussilla ja junalla.

Varasimme ensimmäisen yön majoituksen Madridista, Hostal Las Murallasista.
Keskitymme Castilla y Leónin alueeseen ja seuraavaksi varasimme kolmen yön majoituksen Ávilasta, Hostal Alcántarasta.
Tarkoituksemme on tehdä päiväretki Arenas de San Pedroon, mutta emme löytäneet sinne kuin yhden bussivuoron päivässä, joten se on jätettävä viimeisiin Madridin päiviin, sieltä onnistuu San Pedrossa käyminen yhden päivän aikana. Salamanca kiinnosti, mutta yritämme ohittaa sen menomatkalla La Albercaan ja varasimme kaksi yötä Mogarrazista, Apartemento Rural El Pinosta.
Sinne pääseminen tuotti meille päänvaivaa ja lähetin kyselyt sekä hotelliin että Helsingin Tour Spain –toimistolle. Mogarraz ja La Alberca vaikuttavat todella viehättäviltä kyliltä, mutta tarkoitus on viettää pari päivää myös Salamancassa ja Madridissa. Jos julkisilla kulkeminen ei onnistu, vuokraamme auton 2-3 päiväksi Salamancasta.

Madrid

Madridin lentokentällä oli vähintään kilometrin kävelymatka metroasemalle. Ostimme automaatista liput (4,70€/hlö) ja ajoimme yhdellä vaihdolla Alonso Martinezin asemalle. Siitä kävelimme Calle Fuencarraliin majapaikkaamme. Saimme huoneen omalla kylppärillä, kävimme suihkussa ja jalkauduimme kävelykadullemme. Kävimme Gran Vian aukiolla tervetulo-oluilla, niiden mukana tuli muutama pincho. Terassilla istuessa oli mukava seurata ihmisvilinää, piti oikein miettiä, että nythän on tosiaan maanantai. Nuoret tytöt kaupittelivat itseään aukion molemmin puolin.



Kävelimme legendaariseen El Tigre –tapaspaikkaan. Tilasimme lasilliset viiniä ja samaan hintaan (yht. 7€) tuli kukkuralautasellinen tapaksia. Ilmankos paikka oli tupatentäynnä, vaikka oli vasta alkuilta. Myöhemmin kävimme kahvilla jonkun luomukahvilan terassilla kävelykadun varrella. Illan pimennyttyä istuimme vielä yhden Calle Pérez Galdózin terassille lasilliselle (sangriaa myytiin vain litroittain). Riojan viinien mukana sai taas valita hintaan (yht. 6,60€) sisältyvät tapakset. Tyytyväisinä palasimme Las Murallasiin nukkumaan.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Sadonkorjuun juhlaa


Kyläläiset ilmeisesti tietävät säilömisvimmani; terassille oli aamulla ilmestynyt viisi (!) kassillista omenia. Tein omenasosetta pakastimeen niin paljon kun sain sinne mahtumaan. Pilkoimme yhdessä omenia ja Hannu laittoi viinin käymään. Saimme yövieraita kun Anna ja Markus lensivät aamuvarhaisella Roomaan. Naisten Pankki kokoontui alkukuusta ja Rekolan Raikkaan jumpat alkoivat. Olin itselleni armollinen ja aloitin lempeästi asahi- ja kehonhuoltotunneilla. Oli aika ottaa ötökkäverho pois ulko-ovesta ja ripustaa tähtitaivas verannan kattoon. Perjantaina tein lounas- ja terassitreffit Tikkurilaan Aijan kanssa. Sieltä polkaisin Keravanjoelle uimaan, kotimatkalla jäin Havukoskelle kuuntelemaan Pelle Miljoonaa. 

 

Lauantaina teimme fillarilenkin Vantaan-joen vartta Pikkukosken ja Arabian kautta Helsingin keskustaan, kävimme oluella Black Doorin terassilla ja kotimatkalla poikkesimme Malmille Terryn ja Annen luona. Kotona tapastelimme simpukoilla ja valkosipulibroilerilla. Kaunis sää jatkui, teki mieli lähteä moottoripyöräilemään, mutta jatkoimme kuntoilua ja sunnuntaipyöräilimme Pitäjän kirkolle, sieltä Haltialaan ja Silvolan tekojärven ohi takaisin kotiin grillaamaan. Illasta tuli pitkä; puoliltaöin haimme lapset lentokentältä.

  

Kaunis sää ei houkutellut sisäjumppiin, joten jatkoin viikolla fillarointia omaan tahtiin ja omia reittejä pitkin (Suutarilan kirjastoon, Haltialan lenkki toisin päin). Kylän lähes jokaisella portilla on tyrkyllä laatikollinen omenoita, mutta luumuja ei naapureilta herunut. Turvauduin kaupan tarjontaan ja tein niistä rommiluumu(omena)-hilloa.


Hankin itselleni "mummokärryn"; kauppakassin jossa on vetokahva ja fillarit alla (Prisma 19,90€). Sillä vetää kevyesti kaupasta vihannekset, juurekset ja hedelmät. Tai vaikka pari viinipahvia Tallinnasta.

Toimii!
Torstaina oli vuorossa kirjaston lukupiiri ja UMO:n syyskauden avajaiskonsertti Savoyssa. Perjantain viikkosiivouksen jälkeen polkaisin vielä Kuusijärvelle uimaan. Illalla Naisten Pankin jumppa, sillä aikaa Hannu ajoi nurmikon ja siirsi puutarhakalusteet kellariin. Lauantaina fillaroin taas Haltialan lenkin, kotipihalla nautimme auringonpaisteesta ja grillasimme (ehkä viimeisen kerran tänä vuonna?). Syksyn merkkejä on jo ilmassa; kotikoivuissa on keltaisia lehtiä ja kurkiaurat lentävät kirkuen kohti etelää.

 
Sunnuntaina kävimme Ilonan synttärikakkukahveilla. Pikkuveli kiukutteli unta vastaan. Äitini vatsa on edelleen kuralla, vaipanvaihtojen välillä kävimme hänen kanssaan kävelylenkillä. Kotimatkalla jäimme Perttilään syömään, sen jälkeen olikin aika palata Vantaalle pakkaamaan.