keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Pikkujoulupuuhia


Aloittelin jouluvalmisteluja jo marraskuun puolella, koska olin kutsunut noitajoukon glögille. Vaihdoin sohvatyynyt ja keittiön verhot punaisiin, leivoin viikunakakun ja paistoin piparit venäläisen munkkikuoron hoilatessa taustalla. Keräsin ostetut lahjat toiseen vinttikamariin, siitä tulee taas pukinpaja. Teetin joulukortit ja seinäkalenterit omista reissukuvistani. Aloitin myös uuden joulukirjan (kaikille listoilleni), vanha tuli täyteen jo vuosia sitten.

Äidin uudet sisäkengät olivat löytyneet, mutta nalle on edelleen kateissa, ilmeisesti jonkun muun Virekodin asukkaan hoivissa. Roksu luovutti vanhan nallensa, äiti otti sen heti omakseen. 


Perjantaina satoi ensilumi (vai satoiko se jo vappuna tai juhannuksena?), ehdin juuri kerätä matot sisälle ennen sadetta. Hannu näytti lumiukolta käveltyään pyryssä töistä kotiin. Vaihdoin pöytäliinoja punaisiin ja sytytin lyhtyjä ulos. Hannu ripusti joulutähden makkarin ja vinttikamarin ikkunaan. Kotimme olikin jo mukavasti virittäytynyt joulutunnelmaan, kun lauantaina viisi ystävääni saapuivat naisglögeille. Glögin ja keiton jälkeen tyhjensimme vieraiden tuliaisista kerättyä juustotarjotinta. Riitta toi herkullisen jälkiruuan kahvin seuraksi. Oli mukava tavata hänet, ennen kuin hän lennähtää noitaluudallaan Espanjaan talven viettoon. Illasta jäi taas hauskoja muistoja, myös viinitahrojen muodossa.


Marraskuun viimeisellä viikolla vietin omaisten iltapäivän Virekodissa (nyt on nallen lisäksi hukassa myös äidin vieraskirja), sieltä ajoin kuuntelemaan Perttilän koululaisten ja eskarilaisten joululauluja. Päivä Tallinnassa kului ostoksilla ja lounaalla.


Olen menettänyt uskoni politiikkaan ja varsinkin kansanedustajiin (jotka tuntuvat ajavan vain omaa etuaan), mutta onneksi sentään löytyi yli 50% viisautta äänestää tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Sen kunniaksi voisi vaikka illalla korkata kuoharin. Perjantai-iltana menimme Pitäjän kirkolle Jarkko Martikaisen ja Anssi Salmisen loistavaan konserttiin.


Lauantaille oli tarjolla monta mukavaa tapahtumaa ja kutsua, me vietimme pikkujouluaaton Mirjan ja Masan luona saunoen ja herkutellen. Samalla suunnittelimme mahdollista yhteistä reissua ensi vuodelle. Ensimmäisen adventin kunniaksi valmistin possua punaviinikastikkeella ja bataatti-vuohenjuustolaatikkoa.

Kaikesta päätellen mummu on Noelin mielestä huvittavan näköinen; poika nauraa aina ääneen, kun näkee minut.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Marraskuu... ei masenna yhtään!


Marraskuun ensimmäinen viikko oli varsin vilkas. Pyhäinpäivänä oli kaunis sää, veimme havut ja kynttilän haudalle, kävimme lenkillä ja haravoimme pihan. Sunnuntaina oli vuorossa Kaisan synttärikahvit. Kävin Annelin luona Järvenpäässä tekemässä tupatarkastuksen heidän uudessa kodissaan. Suvi, Sami ja hurmaava Noel piipahtivat meillä kahvilla. Galleriakeskiviikkona kävimme Tuulan kanssa Haraldissa lounaalla ja kiertelimme keskustan taidegallerioita, ennen kuin menimme Hakaniemen halliin leivoskahveille. Pidin eniten Leena Airaksisen ja Hanna Variksen grafiikasta, mutta mukavinta oli jutella Serbiasta Suomeen muuttaneen taiteilijan kanssa (harmi, että unohdin hänen nimensä). Satoi lunta (räntää), kun ajelin kesärenkailla Lohjalle. Kotimatkalla lumiaura höyläsi moottoritietä vesisateessa ja autoni ABS-jarrujen valomerkki vilkkui koko kotitien. Oli ihanaa rentouttaa kroppa ja mieli joogatunnilla.


Hannun aika meni lääkäreissä ja tutkimuksissa juostessa, välillä olin hänelle kuskina. Uusi ruokaihastukseni on lehtikaali. Käytin sitä sosekeittoon ja pinaattibroileriin. Salaattiin se on sellaisenaan liian kova ja vaatii hetken höyrytyksen.
Muistin tilata joulukalkkunan Lohjan Suoramyynnistä, viime vuonna jäimme ilman kun jätin sen liian myöhään.


Vietin lauantain Tikkurilassa; kauppareissusta suoriuduttuamme söimme girokset ja kävimme katsomassa Vantaan kaupunginmuseon mielenkiintoisen Rock’n Vantaa –näyttelyn, missä esiintyi myös vanhoja bändejä. Sieltä menin Ylläksen porukan kuvasessioon, tarkoitus oli poiketa Aijan kanssa yksillä, mutta kaveri ei päässytkään paikalle. Sunnuntaina teimme kävelylenkin viemällä kynttilän Honkanummelle. Isänpäivän kunniaksi tein nyhtöpossua soija-hunajakastikkeessa, uunijuureksia ja lehtikaalisalaattia. Hannu vietti illan bänditreeneissä, minä nautin Tikkurilassa Maijan kanssa Compañia Kaari & Roni Martinin ”Maailmasta” (sanoitukset Pentti Saarikoski) –esityksestä.

Toimintaa riitti seuraavallekin viikolle; Naisten Pankin tapaaminen, kirjaston lukupiiri, mammografia, lounas Annelin kanssa, verenluovutus ja Hannun kuskaamista Peijakseen lisätutkimuksiin. Hemoglobiini oli minulle huikea (142), kiitos blenderin ahkeran käytön ja lisäravinteiden (rauta ja D-vitamiini). Sen sijaan aikaraja meni rimaa hipoen; en tiennyt, että Italian matkan jälkeen ei saa kuukauteen luovuttaa verta, syynä Italiassa jylläävä (pneumokokki) bakteeritauti.


Lauantaipäivän vietin Ilolassa kirpputorilla Naisten Pankin pöydän takana. Onneksi kirpparikäynti on minulle harvinainen harrastus, yleensä jään miinukselle. Niin nytkin; ostin omasta ja naapuripöydästä lisää turhuuksia, tosin myös edullisia joululahjoja. Hannu teki kävelylenkin Ilolaan ja kannatti Naisten Pankkia kahvipaketin verran. Ravintolapäivää vietimme syömällä Tarhurintien Currywurstbarin tuliset annokset. Sunnuntaina kauppiaamme tarjosi jouluaterian. Siinä taisikin tulla syödyksi tämän vuoden kinkut.
(Osan tämän päivityksen kuvista olen ottanut simppelillä kännykälläni.)

Marraskuun kirjoja: Osmo Soininvaara "Fillarilla Nizzaan". Seurasin Soininvaaran blogia nettihesarista jo fillarimatkan aikana. Paljon kirjoittavan poliitikon teksti on sujuvaa, kirjassa kerrotaan matkan etenemisestä, taakse jääneistä paikkakunnista ja kunkin maan sen hetkisestä päivänpolitiikasta. 

Wislawa Szymborska "Ihmisiä sillalla" (lukupiirin runokirja). Muistaakseni olen lukenut runoja viimeksi tuskaisina teinivuosina. Sen jälkeen riimejä on tullut luettua enemmänkin biisien sanoituksista. 

Antti Tuuri "Matkoilla Euroopassa". Muistaakseni en ole lukenut yhtään Tuurin kirjaa. Johtuuko kirjailijan iästä, että tämän kirjan tyyli on jotenkin vanhanaikainen. Eniten ärsytti kirjailijan joidenkin henkilöiden kohdalla käyttämä pronomini "se".