tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulunaikaa 2014


Jouluperinteisiini kuuluu ehdottomasti Lohja-kierros, jonka teen (jos mahdollista) aatonaattona. Pakkasin autoon lahjat ja tuliaiset, karautin suoraan Suville, jolle vein lahjakassini. Tietenkin Ilona sattui näkemään tuloni ja tuli iloisesti kysymään, mitä kassissa on. Kirpparitavaraa, mitä muutakaan... Hurmaava joulutonttu Noel oli taas puheliaalla päällä kuusen vieressä istuessaan. Hain varaamani savukalkkunan puolikkaan Lohjan suoramyynnistä, kävin salaattilounaalla ja menin Marjukalle torttukahville ja ihastelemaan kaunista kuusta. Äiti oli siskon kertoman mukaan tehnyt joulusiivousta vaatekaapissaan ja pistänyt kaikki sekaisin. Hain äidin mukaani ja sytytimme kynttilät Virkkalan hautausmaalle. Palautin hänet Virekotiin, vein siskon oven taakse herukkahyytelöpurkin ja kahvittelin kummeillani, jotka osaavat ihailtavan rauhallisesti suhtautua joulun tuloon. Sitä edesauttaa lasten apu ja läsnäolo. Koirat olisivat niin halunneet halata minua, koirankarvaisena lähdin kotimatkalle, joka oli ruuhkaton ja rauhallinen.

Kotiuduimme Hannun kanssa lähes samaan aikaan, hän silitti pyykit ja pesi uunin, minä valmistin anjovismössön ja sitruunasillin ja keitin rosolliaineet valmiiksi. Lämmitimme glögit ja maistoimme vähän savukalkkunaa.

Jouluaattona perinteet jatkuivat; veimme kynttilän Honkanummelle ja joulutervehdykset Airille ja alatalon perheelle ("Ihan tyhmää!" totesi Mila, kun vain äiti sai lahjan). Hannu teki lumityöt, minä sain rosollin valmiiksi. Ensimmäinen kattaus sisälsi kinkkua; vuohenjuusto-jamon serrano -salaattia kuohuviinin kera. Laitoin perunalaatikon tekeytymään yön yli, että ruokavieraat saavat sitä tuoreeltaan. Ulkona lumipyry yltyi, sytytimme kynttilät lyhtyihin.


Toinen kattaus; sienisalaattia, rosollia ja kaloja Carolus-oluen kanssa. Avasimme yhdet lahjat kuusemme alta ja huilasimme pari tuntia. Kolmas kattaus; bataattivuokaa ja savukalkkunaa. Torttukahvit ja loput lahjat. Ei mitään turhaa, kaikki tarpeellista ja toivottua. Myöhemmin illalla söimme vielä juustoja hedelmien, suklaan ja punaviinin kera musiikkia kuunnellen. Ystävät olivat muistaneet meitä kauniilla korteilla, joista osasta puuttui sukunimi (tai kaksi), osasta katuosoite.

Joulupäivänä oli kaunis, kirpakka pakkaspäivä. Jätin perunalaatikon uuniin ja tein pienen lenkin, ennen kuin Suvi perheineen ja Samin vanhemmat tulivat meille jouluaterialle. Tapaninpäivän ulkoilun jälkeen Kaisan porukat tulivat meille syömään. Aatos oli väsynyt joulunvietosta ja nukahti sohvalle, Pihlalla oli monta kertaa asiaa vessaan, kun se on hänen mielestään niin hieno. Lauantaille ei ollut mitään suunniteltua ohjelmaa, oli aikaa ulkoilla ja levätä. Metsälenkille oli jo ajettu latua, pitänee kaivaa sukset pian esille.


Sunnuntaina ajoimme Lohjalle katsomaan pientä tonttupoikaa ja äitiä, joka ei muistanut mitään joulusta eikä mahdollisista vieraista. Hannu piristi mummoja "kahvikonsertilla" soittamalla Virekodin lahjoituksella saamaa pianoa. 


Hannu oli välipäivät töissä, minä otin esille toppatakin, että tarkenin 15 asteen pakkasessa; oli käveltävä kauppaan ja kirjastoon. Petivaatteet tuulettuivat ulkona koko päivän. Olimme aika hyvin päässeet eroon jouluruuista, kalkkunanrippeistä tein maukkaan keiton. 

Luulimme jo, että Sakari-orava on ottanut häätöuhkauksemme tosissaan ja muuttanut muualle, kun makkarin yläpuolella ei enää zumbata, vaikka oli koviakin pakkasia. Lumisella terassilla oli kuitenkin pieniä jalanjälkiä ja Sakarikin istui pelottomana kaiteella. Ilmeisesti perhe on muuttanut vintin toiseen päähän, missä säilytämme rinkkoja, matkalaukkuja ja moottoripyörävarusteita. Hannun pilkkihaalari on vaarassa, sehän on mitä mainioin pesäpaikka, kun ei ole missään laukussa turvassa. Mahdoinko saada kylmää petivaatteita pöllyttäessäni vai sainko tartunnan kaupan kassajonossa niskaani yskivältä rouvalta, kun välipäivinä oli niin viluinen ja tukkoinen olo? Onneksi tuli hankittua Virosta tummaa rommia, minä kun en syö lääkkeitä juuri lainkaan. Sain Marjukalta lahjaksi purkillisen ihania suolasieniä, tein niistä meille sienisalaattia vuodenvaihteeksi.

Vuodenvaihteen kyläily Malmilla peruuntui ja olimme kahdestaan kotona. Syötyämme katselimme kaikki menneen vuoden matkakuvat. Hyvä matkailuvuosi: minulla 10 maata (+ Tallinna ja Suomen Lappi)! Puoliltaöin kohotimme kuohuviinit terassilla ja katselimme vantaalaisten ilotulitusta leppoisassa kelissä.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Jännittävää joulun odotusta!





Eniten jännittää, saammeko valkoisen joulun. Prahan reissun jälkeen oli kiireenvilkkaa jatkettava jouluvalmisteluja. Onko vähän noloa: katsoimme heti kaikki nauhoitetut Joulukalenteri-jaksot. Lähetin loput joulukortit (osan lähetimme jo Český Krumlovista). Virekodissa oli perjantaina leipomispäivä ja pääsin suoraan pullakahville. Pesin keittiön kaikki pinnat, kaappeihin ei kukaan kurkistele. Lauantaina hoidin oman vuoroni Tikkurilan joulumyyjäisissä Naisten Pankin pöydän takana. Sillä aikaa Hannu pyyhki alakerran ovet ja patterit. Kun sain vinttikamarit siivottua, otin muutaman joulukoristeen esille ja siirsin paketointipajan poikien (siniseen) huoneeseen. Tänä vuonna jätimme Lohjan menneen ajan joulumarkkinat väliin.


Alkuviikosta tein porkkanalaatikot ja sherryllä maustetun hedelmäkakun. Kävin ostamassa viimeiset joululahjat. Yritin keventää arkiruokailua valmistamalla portugalilaista kalapataa ja punajuuririsottoa. Tulikin niin hyvää, että kevennys taisi unohtua. Viikolla purkitin rommiluumut ja paistoin valkosuklaa-karpalocookiet. Aloittelin vintissä lahjojen paketointia. Torstaina oli hyvä sää ja pidin siivouspäivän. Nyt voin ripotella tonttuja alakertaankin. Pakkasin Lohjalle menevät lahjat, ovat sitten valmiina kun Joulupukin reki käy ne noutamassa. Perjantaina kävin toimistolla neuvottelemassa ensi vuoden työkuvioista. Samalla katsastin keskustan joulutorin. Lauantaina hoidin ruokaostokset, sillä aikaa Hannu kuurasi kylppärin kaakelit. Kävelylenkin jälkeen otimme terassioluet ja paistoin bataattivuoat (Koskenlaskijalla). 


Sunnuntaina satoi lunta! Menimme Seutulan kappeliin laulamaan kauneimpia joululauluja. Maanantaina vaihdoin sänkyyn punaiset liinavaatteet, vein naapureille joulutervehdykset ja hain metsästä pienen tonttukuusen, jonka oksat eivät jaksa kynttilöitä kantaa.




Joulun alla en paljon ehdi lukea, mutta ehkä joulun "pitkinä pyhinä"?
"Joulutarinoita"-kirjaan on koottu pohjoismaisten dekkaristien sopivan lyhyitä kertomuksia, jotka saattavat sisältää myös murhia... 

Pentti Saarikoski "Prahan päiväkirjat" oli mukana Prahan reissulla (ei sentään oppaana, hyvänen aika!). En ehtinyt sitä siellä lukea kuin vähän alkua, ensimmäinen osa oli varsin oluthuuruinen, tuohon emme mekään kykene.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Praha, Žižkov



Ahoj!

Palasimme sateiseen Prahaan iltapäivällä, siirryimme ratikka 9:llä kotikulmille, kävimme kaupassa ja kotiuduimme tuttuun Residence Táboriin. Laitoimme skumpan viilenemään parvekkeelle ja Jouluradion soimaan netissä. Itsenäisyyspäivän illallisen söimme Pod Viktorkoussa, kun emme vieläkään löytäneet Restaurace Atelieria, vaikka se netin mukaan sijaitsee aivan kotikulmilla. Tulikin reissun tähän asti kallein ruokailu; peräti 30€ viineineen! Kämpillä sytytimme kaksi tuikkua ja jatkoimme joululaulujen kuuntelua.


Sunnuntai oli sumuinen, mutta keli kuiva. Runsaan aamiaisen jälkeen kävelimme Riegrovy-puiston läpi Nové Městoon, katsoimme sen joulutorit ja joimme kuumat viinit. Sen jälkeen kävelimme Petrinin kukkulan kautta Kláštern Pivovar Strahov –panimoravintolaan. Sisällä oli läkähdyttävän kuuma, joten jäimme terassille istumaan seuranamme mukava poika Koreasta. Katsottuamme Prahan linnan Pyhän Vituksen katedraalin palasimme vanhaan kaupunkiin ja jäimme kotimatkan varrella Pivovarský Klubille portterille. Mittariin tuli tänäänkin 13 km. Hetken huilin jälkeen kävelimme Žižkovin yläkaupunkiin ja menimme syömään U Houdků Restauraceen. Turhaan tilasimme alkusalaatit, pääruuissakin oli liikaa syömistä. 


Maanantaina sää selkeni. Petrinin kukkulalta olisi ollut hienot näköalat kirkkaalla kelillä, mutta emme viitsineet tehdä samaa lenkkiä kuin eilen. Aamupäivällä kävelimme keskustaan, ohitimme juutalaisen hautausmaan ja synagogan, joihin oli pitkä jono. Krakovassa noihin pääsee jonottamatta ja ilmaiseksi. Ylitimme joen ja kapusimme raput Metronomille, jonka viisari ei ikäväksemme heilunut eikä tikittänyt. Sieltä jatkoimme Letenské-puiston läpi linnalle päin ja takaisin alas joenvarteen. Kävimme uudelleen Kampa-saarella katsomassa Lennon-seinän ja pienen kanavanvarren sillan, jonka kaiteet ovat täynnä rakkauslukkoja.



Ylitimme sillan Nové Mestoon, kuvasimme Tanssivan talon ja kävimme oluella Pivovarský Důmissa, jonka listalla oli eriskummallisia vaihtoehtoja; jouluista vaniljaolutta tai kahvi-, banaani-, nokkos- ja hapankirsikkaolutta. Me tyydyimme panimon omiin lagereihin (vaaleaan ja tummaan). Kävelimme edelliskerrasta tuttuja katuja ja palasimme Žižkoviin.



Illalla kävelimme hotellin lähellä sijaitsevaan U Jaryyn, jossa iso Pardubický Porter maksoi vain 41Kč. Niiden lisäksi tilasimme olutjuustoa, shopska-salaatin, kahdet possuannokset ja kuumat valkoviinit (yht. noin 20€). Tähän mukavaan pubiin voisi tulla toistekin...


Reissun ensimmäisenä pakkasaamuna kävimme läheisellä Olšanskén hautausmaalla, joka oli varsin spooky aamu-usvassa, ennen kuin aurinko kuivatti ilman. Huurteiset muratit peittivät unohdettuja hautoja. Kävelimme Nové Meston kautta vanhaankaupunkiin, lämpimiksemme joimme välillä kuumat viinit. Iltapäivällä seurasimme Astronomisen kellon tasatunnin kiekumiset muiden turistien joukossa, ostimme yhdestä kojusta kiekuramakkaran ja paistetut herkkusienet. Kotimatkalla jäimme U Jaryyn porttereille. Tässäkin kapakassa saa polttaa ja myös koirat toivotetaan tervetulleiksi. Joku eläkeläisryhmä taitaa kokoontua U Jaryssa (joka kuukauden toinen tiistai tai ehkä jokaisena tiistaina). 


Prahassa on hauska bongata suomenkielisiä sanoja; Timo-kauppa, Puro-kasvisravintola, Haltiatunturi-likööri, Tulikiven ja Tikkurilan myymälät. Tämän päivän kävelyt jäivät vähän yli 10 kilometriin, kun emme ylittäneet Vltava-jokea. Joka kerta kotikatua kävellessä on pysähdyttävä eläinkaupan ikkunan taakse seuraamaan Hermeliniksi (joka täällä tunnetaan myös juustona) kutsumaamme pikku hiirulaista.


Illallisen söimme läheisessä Lavičkassa; hyvää ankkaa ja villisikaa (juomien kera edelleen alle 30€).

Aamulla pakkasimme tavaramme ja jätimme ne respaan. Tarkoitus ei ollut enää kävellä pitkiä matkoja, mutta mittariin kertyi taas yli 10 km. Poikkesimme valloittavaan Barrington-liikkeeseen (Prokopovo nám. 8), jonka kaikki huonekalut oli kuorrutettu joulukoristeilla. Ilma oli kolea ja joimme kuumat viinit Náměstí Republikyn joulutorilla. Ylitimme joen ja jäimme lounaalle pienelle puolelle, U Dvou Srdcí Restauraceen. Matkalla kotikulmille ostin vielä parit joululahjat ja otimme lähtöportterit U Járyssa. Haimme laukun hotellilta ja ostimme metro/bussiliput kentälle.
http://www.goldencity.cz/hotel-residence-tabor/
 

perjantai 5. joulukuuta 2014

Český Krumlov, wau!


Pakkasimme reput yhden vuorokauden tarpeilla, kävimme aamiaisella ja ostimme liput ratikkaan, joka vei meidät joen toiselle puolelle Andĕlin pysäkille, lähelle bussiasemaa. Bussiliput Český Krumloviin olimme hankkineet onneksi jo etukäteen; bussi oli täyteen buukattu. Kolmen tunnin matka kului mukavasti nettiä selaillen ja musiikkia kuunnellen. Sää oli sumuinen ja kolea. Perillä kävelimme suoraan keskustaan ja infopisteeseen, josta saimme ostettua bussiliput Prahaan huomiselle. Ne olisi voinut varata jo bussimatkalla netin kautta, mutta olin jättänyt pankkitunnukset kotiin.


Pienelle kaupunginaukiolle oli levittäytynyt joulutori kojuineen ja kuusineen. Majoituimme viehättävään hotellihuoneeseemme, johon täälläkin kuuluu myös parveke (josta tosin ei paljon iloa ole tällä kelillä). Lautalattia narisee kotoisasti jalan alla.
Alakerran takkatulen lämmössä otimme tervetulo-oluet, paikallista tummaa Eggenburgia. Teimme kävelykierroksen keskustassa, otimme kuvia hämärtyvästä kaupungista, luimme ravintoloiden ruokalistoja ja palasimme hotelliin huilimaan.


Illalla kannatimme oman hotellimme ravintolaa, kun ei viitsitty enää lähteä ulos. Söimme ankka-annokset takan lämmittämässä ruokasalissa, jossa meidän lisäksemme oli yksi isompi seurue.


Hyvän aamiaisen jälkeen jätimme reput respaan ja kapusimme ylös linnaan. Sieltä oli vanhaan kaupunkiin hienot näkymät, joita sumu ja tihkusade pehmensivät. Tänne täytyy joskus palata toisella vuodenajalla, paremmalla säällä. Laskeuduimme kujia myöten keskustaan, kävimme vaihtamassa bussiliput aiempaan vuoroon, ostimme yhden joulukoristeen ja kuumat viinit. Haimme reput hotellilta ja hyvästelimme isäntämme.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Turreilua Tšekissä, Praha



Suostuttelin Hannun pitämään talvilomansa jo tämän vuoden puolella. Olemme useana vuotena käyneet itsenäisyyspäivän aikoihin katsomassa jonkun joulutorin Euroopassa, niin nytkin. Varasimme halvimmat lennot Prahaan ja edullisen majoituksen viikoksi. Halusin käväistä myös Český Krumlovissa, ostimme bussiliput etukäteen ja varasimme sieltä yhden yön majoituksen.


Yllättäen jouduimme koneessa täyttämään maahantulokortit, ilmeisesti ebolan takia. Laskeuduimme Prahaan iltakahdeksan jälkeen, ostimme julkisen liikenteen liput (32Kč/lippu), joilla pääsimme bussilla + metrolla lähelle majapaikkaamme Žižkovin kaupunginosaan. Saimme parvekkeellisen kattohuoneen, johon ei muuta meteliä kuulunut kuin ratikan jyrinä. Kello oli jo sen verran paljon, että monet ravintolat olivat kiinni (tai ainakin niiden keittiöt olivat jo kiinni). Pivní Lokál Ostrý oli auki puoleenyöhön saakka, saimme hyvät oluet ja kunnon pubisapuskaa (tippien kanssa 260Kč).


Huonehintaan kuuluvan hyvän aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Vanhankaupungin aukiolla kiertelimme joulukojuja, nautimme kuumaa viiniä ja kuuntelimme musiikkia. Astronomisen kellon alla kuvattiin hääparia. 


Ylitimme Kaarlensillan ja kävimme myös Kampa-saarella. Palasimme keskustaan Legii-sillan kautta ja jäimme yhteen kellaritupaan lounaalle. 12 eurolla saimme kaksi tuhtia annosta (perunalettuja ja maukasta kanakastiketta) ja kahdet isot oluet. Takaisin Žižkoviin kävelimme mutkien kautta. Kymmenen kilometrin kävelylenkin jälkeen olikin aika mennä huilimaan.


Illalla ei jaksettu pitkälle kävellä, jäimme hotellin lähellä olevaan Pod Viktorkou Restauraceen salaatille. Tupakansavusta huolimatta varsin mukava korttelikapakka. Jäimme vielä omalle parvekkeelle digestiiville ja juttelimme siitä, että pidämme Prahasta ehkä himpun verran enemmän kuin Budapestista (joka tosin on aika tarkkaan koluttu). Kaupunki on viehättävä (ja edullinen), kaupunginosat eroavat toisistaan ja talot ovat kauniita. Tosin joenvartta kävellessä tai jokea siltoja myöten ylittäessä tulee tunne, että yhtä hyvin voisi olla Budapestissa.