tiistai 24. helmikuuta 2015

Kevättä ilmassa



Tuntuu, ettei talvi tullut lainkaan. En käynyt kertaakaan hiihtämässä, luistelemassa tai lumikenkäilemässä. Odotin liian pitkään parempia kelejä ja lisää lunta. Viimeisenä vapaapäivänä sain sentään pakastimen sulatettua, kun aamulla oli vähän pakkasta ja kylmä viima. Ennen kuin Anneli jäi talvilomalle, ehdimme käydä läpi päivittäiset työasiat, muiden kertaaminen jää maaliskuulle. Oli mukava palata työyhteisöön, ilmeisesti olin ollut tarpeeksi kauan yksikseni kotona. Junien myöhästelemisestä huolimatta oli myös mukava palata töihin keskustaan, sen vilkkaaseen rytmiin. Joka arkiaamu iski reissukaipuu, kun rautatieasemalla näin kiiruhtavia tai odottavia ihmisiä rinkkoineen ja matkalaukkuineen. Päivisin oli jo selvästi kevään tuntua ilmassa ja keskustassa näkyi moottoripyöriä. Joko ne riennot heti alkoivat, ihmetteli Hannu, kun menimme työkavereiden kanssa katsomaan Ateneumin Sibelius-näyttelyn. Perjantaina oli aistittavissa mukavaa pöhinää, kun töistä lähtiessäni turistit vaelsivat keskustan kaduilla ja olutpubien ulkopuolelle sytytettiin lyhtyjä. 


Mirja ja Matti pakenivat keittiöremonttia ja tulivat meille viettämään lauantai-iltaa. Tarjolla pintxoja, papusoppaa ja matkakuvia. Päätimme helmikuun viemällä äidin kävelylenkille ja käymällä Onnin nimpparikahveilla. Noel oli jo saanut maistaa puuroa ja soseita, mutta suklaakakkua ei pikkumiehelle annettu.

Noel ½-vuotta
Kahden vuoden kodinhoitokauteni päättyi ja joudumme jakamaan siivousvuorot tai teemme sen yhdessä. Siinähän menee siivousviinikin jakoon. Töihin palattuani minusta on tullut mekkoihminen (lue; en enää mahdu prässihousuihini eikä luonto anna periksi ostaa isompia). Viikonloppuna pyörähdin Jumbossa ruokaostoksilla ja samalla käynnillä hankin Noelille kurahousut ja itselleni pari mukavaa trikoomekkoa. Illalla saimme vieraiksi Eijan ja Timon. Vietimme matkailuillan pintxojen, portugalilaisen kalapadan ja reissukuvien merkeissä. Toivottavasti heidän Prahan matkansa ei peruunnu Norwegianin lakkoilun takia. Sunnuntaina Hannu teki naistenpäivän kunniaksi hyvää merellistä pizzaa.

Tarmo ja sen kaverit
Maaliskuun puoliväli oli aurinkoinen ja keväinen. Avasimme pihakauden istumalla autotallin nurkalla lenkkioluilla. Hannu siirsi puutarhapenkin kellarista pihanperälle, pesi auton ja vaihtoi siihen kesärenkaat. Lauantaina menimme Annelle ja Terrylle saunomaan ja yökylään. Sunnuntain lenkillä näin ensimmäiset leskenlehdet. Pihan kohmeisista kukkapenkeistä punkee ylös jotain vihreää, ilmeisesti myyrät eivät ole syöneet kaikkia kukkasipuleitani.

Luulin jo, että läppärini on mennyttä kalua, samoin suurin osa sen tiedostoista. Tilasin Amazon.comista uuden laturin ja voilà! kone toimii taas kuten ennen. Nyt pitää kopioida tiedostot ja uusimmat kuvakansiot ulkoiselle muistille, vaikkei siihenkään voi täysin luottaa (nimim. Kokemusta on).

Harmitti, kun Malmitalon fado-konsertti oli peruttu. Maija haki lipuista rahat takaisin ja sovimme, että tapaamme myöhemmin keväällä. Viikot kuluivat nopeasti ja tuntui, että yhteinen työskentely Annelin kanssa loppuu tyystin kesken. Tilintarkastajat olivat vaivoinamme yhden viikon. Kävimme Annelin kanssa lounailla nepalilaisessa, kiinalaisessa, turkkilaisessa, kevyemmin salaatilla tai keitolla ja perjantaina Puttella, jonka salaattipöytä on todella hyvä. Puttessa tunnelma oli riehakas kuin välimerellisessä tavernassa; musiikki raikasi ja ihmiset olivat iloisia. No, vietettiinhän YK:n Onnellisuuden päivää. Puolenpäivän aikaan pilvet hälvenivät taivaalta sen verran, että porukkaa kokoontui Ruttopuistoon katsomaan osittaista auringonpimennystä.

Kihlajaispäivämme oli yhtä aurinkoinen kuin 13 vuotta sitten Himalajalla. Sinnekin oli tarkoitus mennä uudelleen (viettämään 10v-päivää), mutta Hannun huonot jalat olivat esteenä. Eikä hän muutenkaan ole Intiasta innostunut. Kävimme katsomassa nauravaista Noelia, jonka hiukset ovat pian yhtä vaaleat kuin koko muun pesueen. Virekodissa äidin huoneessa haisi uskomattoman pahalta ja sänky oli yön jäljiltä petaamatta, vaikka olimme jo reilusti iltapäivän puolella. Jätin ikkunan auki kävelylenkkimme ajaksi ja henkilökunta kävi petaamassa sängyn. Äidin puhekyky ja ymmärrys ovat hiljalleen katoamassa ja silmälasitkin ovat edelleen hukassa. Pohjoistuuli oli jäätävän kylmä. Hannu olisi vienyt minut ulos syömään, mutta 4-5 lounasta viikossa keskustan ravintoloissa riittää ja teimme kotona tortilloja. Vaihdoimme suosiolla lenkkioluet rommikaakaoihin.  


Kiireistä työviikkoa piristivät osaston yhteinen pitkä lounas Prestossa ja it-osaston tuparit. Hannulla oli lauantaina soittokeikka, minä ajoin Lohjalle. Oli sateinen päivä ja systerin neuvosta pistin äidin polkemaan kuntopyörää. Lähdin Virekodista Suvin synttärikahveille, tosin vain ipanat saivat lahjoja, kun ostin kirjoja Suomalaisen alelaarista. Palmusunnuntaina vain yksi pikkuinen kissaneiti kävi virpomassa ovellamme. Kävelylenkillä eksytin itseni entuudestaan oudolle reitille ja löysin mainion picnicpaikan ensi kesäksi. Illalla kävimme Aatoksen synttärikakkukahveilla. Maanantaina soi TE-keskuksen jonotusmusiikkina Eric Claptonia, herran 70v-synttärin kunniaksi.


Kiirastorstaina tein töiden jälkeen viikkosiivouksen ja ehdin myös lenkille. Pitkäperjantain perinteiselle pääsiäisaterialle oli tarkoitus saada ruokavieraita, mutta flunssa tuntuu iskeneen sinne ja tänne. Parempi, että pysyvätkin poissa tartuttamasta Hannua, joka menee pääsiäisen jälkeen (toiseen) jalkaleikkaukseen. Ajoimme Lohjalle katsomaan äitiä, joka oli juuri laitettu päiväunille, emme siis päässeet lenkille. Juttelimme hetken kuorsaavan mummun kanssa, luimme paikallislehdet ja ajoimme takaisin Vantaalle. Lenkin jälkeen Matteus passiota kuunnellen tuunasin kukkoa viinissä -reseptini karitsanpaistille sopivaksi. Sen lisäksi valmistin bataattivuokaa, jota Hannun mielestä saisi olla tarjolla muutenkin kuin jouluna. Pataan ja ruokajuomaksi valitsin mainion, edullisen ranskalaisen Vallis Queyras Syrahin.
Ks. reseptit http://illusiafinland.blogspot.fi/2013/11/illusian-reseptit.html



Kahden kuukauden kirjat: 

Siri Hustvedt "Amerikkalainen elegia". Olikin jo Hustvedtia ikävä, tosin minulla on lukiessa koko ajan hämmentävä tunne, että olen jo lukenut kirjan. 

Kiran Desai "Hulabaloo hedelmätarhassa". Chawlan perheen vähemmän terävä poika jättää turhanpäiväisen työnsä postissa ja asettuu hedelmätarhan guavapuuhun. Sieltä hän jakelee "alamaisilleen" latteuksia, jotka kaupunkilaiset ottavat kiitollisina vastaan ja alkavat palvoa poikaa pyhänä Babana. Perhe tekee tästä suuren bisneksen, omituinen äiti kokkaa yhä mielikuvituksellisempia ruokia pojalleen ja perheen tytär kiehuu omissa rakkausliemissään.

Anneli Kanto "Pala palalta pois". Toimittaja-kirjailija kertoo Alzheimeriin sairastuneen äitinsä kunnon huononemisesta omasta ja omaisten näkökulmasta. Niin tuttua tarinaa. "Ääneen" pääsee myös äiti, joka ihmettelee, mihin (edesmennyt) aviomies on taas kadonnut.

Matti Rönkä "Tuliaiset Moskovasta". Viktor Kärppä jatkaa bisneksiään venäläisten kanssa lainkirjainta rimaa hipoen. Perhe-elämä on kuralla ja kaunis Julijakin osoittautuu petturiksi.
 

perjantai 13. helmikuuta 2015

Tallinna helmikuussa


Sain Hannulta joululahjaksi viikonloppupaketin Tallinnaan. Hän sisältyi pakettiin. Ennen matkaan lähtöä innostuimme Telliskiven Dancing weekendistä niin paljon, että sain hassutettua Hannun ostamaan meille liput flamencoon. Vasta maksettuaan hän huomasi, että se ei ollutkaan konsertti vaan tanssitunti. Noh, minä pakkaan naulakengät kassiin ja Hannu voi harjoitella palmaksia (taputuksia), senhän luulisi häneltä rumpalina sujuvan.

Rantauduimme Tallinnaan ennen puoltapäivää, haimme kaupasta Torrontesin ja majoituimme My City Hotelliin, josta saimme huoneemme heti. Lounassalaatit ja stoutit (yht. 16,80€) nautimme Karja Kelderissä, joka alkoi iltapäivällä täyttyä asiakkaista. Jätimme enemmät kävelyt huomiseen ja palasimme hotelliin huilimaan.
  

Illalla menimme syömään tuttuun ja taattuun Kapten Tenkešiin. Ankka karpalokastikkeella oli tosi hyvää. Jälkkärikahvin kanssa tilasimme unicumit. Minua viehätti kovasti katsoa, kun virolaiset miehet toivat daameilleen kukkia treffatessaan ravintolassa. Vanhan kaupungin luistinradalla oli vielä porukkaa ja kapeita kujia valaisivat jouluvalot. 


Aamiaisen jälkeen ei ollut minnekään kiire, lähdimme vasta puoliltapäivin kävelemään Telliskiveen. Ostimme Selveristä kotiin mausteita ja pähkinöitä. Näytin Hannulle mukavat putiikit ja kävimme F-Hoonessa kysymässä pöytää illaksi. Kaikki paikat tuntuivat olevan täyteen varattuja, olihan ystävänpäivän lisäksi viikonlopun musiikki- ja tanssitapahtumat. Otimme Pudelissa Kernel Export India Porterin ja Coopers Stoutin.


Vilkaisimme uudet ravintolat Foody Allenin ja Kivi, Paber, Käärid, jotka olivat turhan kliinisiä meidän makuumme ja luultavasti nekin ovat illalla täynnä. Kohvik Boheemiinkin olisi pitänyt olla pöytävaraus, kun yritimme sinne lounaalle. Paikat löytyivät lopulta Sesoonista (Niine 11), jossa söimme hyvät sopat (viinilasillisten kanssa yht. 11,30€). Alue oli varsin viehättävä vanhoine ja uusine taloineen. Haimme Selveristä vielä toisen argentiinalaisen Torrontesin ja koska aikaa oli tuhlattavaksi asti, kävelimme takaisin hotelliin. Miehet kantoivat taas kukkapuketteja naisilleen. Jätin Hannun huilimaan ja lähdin flamencotunnille. Olikin mielenkiintoista (yrittää) seurata eestinkielistä opetusta, mistä en ymmärtänyt juuri mitään. Onneksi sevillana-tanssi on ennestään tuttu, tosin jaloissa en tuntenut mitään muistijälkiä. Tunnin jälkeen treffasimme Pudelissa oluella ja hyvällä tuurilla onnistuimme saamaan pöydän täpötäydestä F-Hoonesta. Syötyämme kävelimme hotelliin viettämään telkkari-iltaa.


Sunnuntai oli kirpakka, aurinkoinen päivä. Laiskottelimme hotellissa puoleen päivään, jätimme laukun säilytykseen ja kävelimme Toompealle. Kaupunki on täysin lumeton, Vantaallakin on sentään vielä lumipeite maassa. Turistiryhmiä oli jonkun verran Toompean näköalapaikoilla. Kapusin Neitsitornin kahvilan terassille ottamaan kaupunkikuvia. Tuli sen verran vilu kävellessä, että käväisimme Karja Kelderissä glögillä. Söimme lounaan Asian Aromassa ja jatkoimme kävelyä pitkin puistoja. Ennen satamaan lähtöä poikkesimme vielä hotellin viereiseen Valli Bariin millimallikkaalle (ei minulle, kiitos). 



torstai 5. helmikuuta 2015

Räntää, pakkasta, tuulta ja tyventä



Helmikuu jatkui yhtä vilkkaana ja vaihtelevana kuin tammikuu, niin sään kuin harrastusten kanssa. Jumppaa, joogaa, pilatesta, lukupiiriä ja englannin keskustelua. Helsinki-päivänä kävin hierojalla, lounaalla ja toimistolla allekirjoittamassa työsopimuksen. Samana päivänä työkkäri uhkasi lopettaa päivärahan maksun, kun en ollut vastaanottanut tarjottua työtä Tikkurilasta. Näin se informaatio kulkee TE-keskuksessa...

Kävelylenkillä äidin kanssa taivas kirkastui ja (ikään kuin) kevätaurinko paistoi. Pysähdyimme rapsuttamaan kahta ruskeaa lammasta, jotka ovat Virekodin tuttuja. Äiti oli ruuan ja ulkoilun jälkeen niin väsynyt, että nukahti harjatessani hänen hiuksiaan. Lähdin sienikeitolle ja pullakahville Marjukan luokse. Matkasuunnittelu Marjukan ja Pirjon kanssa on helppoa kuin heinänteko: "Oi, ihana pieni rantakylä! Merinäköala parvekkeelta, jee, varaa tämä!"  Syksyn reittisuunnitelma etenee vauhdilla. 

Sain houkuteltua Hannun mukaan hathajoogatunnille, kun sanoin että siellä vain maataan lattialla ja hengitellään. Vieraileva opettaja Michael Hart laittoi itsensä sellaiseen solmuun, että minuakin hirvitti. Seuraavana päivänä tuntui olkapäissä ja jaloissa, että olin käynyt entisen balettitanssijan vetämällä tunnilla. Hannu ei innostunut asiasta. Viikonlopuksi saimme kaksikin mökkikutsua, päädyimme systerin lihapatojen luokse Fagervikiin. Saunomisessa kului taas aikaa, kun siskon kanssa vilvoittelimme kirkkaan tähtitaivaan alla ja puhuimme äidistä. Laina-myrsky ei osunut kohdalle kuin puiden latvoja taivuttaen.


Ennen helmikuun puoliväliä sää oli jo kovin keväinen; aurinko paistoi, lämpöä oli kahdeksan astetta varjossa ja linnut lauloivat innoissaan. Minulla oli vielä muutama päivä aikaa tehdä pitkiä kävelylenkkejä. Sisätiloissa olikin ahdistavaa, kun kaikki pölyt ja likaiset ikkunat osuivat silmiin. Lohjan Virekotiin ei ollut menemistä, siellä oli taas puhjennut ripuliepidemia.  

Tallinnan reissun jälkeen vietin viimeiset vapaapäivät siivoten, ulkoillen ja Lohjalla.
 


Kuukauden kirja: Jonas Gardell "Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Kuolema." Trilogian viimeinen osa. Aiemmista osista tutuksi tullut ystäväjoukko pienenee, kun miehet yksi toisensa jälkeen sairastuvat ja kuolevat pois. Benjamin suree rakasta Rasmustaan ja sinnittelee, kunnes uusi lääke pysäyttää sairauden etenemisen.