Jäähyväiset Sarajevolle

Huoneistoomme on kahdet avaimet ja päätin tehdä tämän viikon kävelylenkin yksin Sarajevoa ympäröiville rinteille. Joen yläjuoksulla ohitin padon, ilmankos kaupungin läpi virtaava joki on niin vähävetinen. 

Vratnik, Sarajevo

Ensimmäiseksi nousin Vratnikiin, kuvasin sen kujia ja hautausmaita (niitähän tässä kaupungissa riittää). Näillä haudoilla sentään on ihan oikeitakin kukkia (mm. samettiruusuja ja valtavan kokoisia pallokrysanteemeja). Sää oli sumuinen ja sateinen, näköala keskustaan harmikseni harmaa ja utuinen. Olin laittanut liikaa vaatteita päälle, oli pakko riisua yksi kerros pois. 

Kävelin alas keskustaan noustakseni joen toisella puolella uudelleen rinnettä ylös Bistrikin kaupunginosaan. Sieltäkin löytyy kapeita kujia ja suuri hautausmaa.

Bistrik, Sarajevo

Laskeuduin rappuja pitkin keskustaan, kävelin vanhaan kaupunkiin ja söin pitakebabin. Seuralaiseni olivat vielä omilla teillään, kun palasin kämpille ja tein oloni kotoisaksi sytyttämällä kynttilän ja pienen lampun ikkunalaudalle.

Sarajevo on niin hieno kaupunki, että tänne on joskus tultava uudelleen. Varsinkin, kun Lukomirin vaellus jäi väliin tälläkin kerralla. Siihen on pakko lisätä joku uusi kohde, vaikka Kosovo. Sitä kautta Makedoniaan ja Albaniaan, ei paha! 

Ystäväni kotiutuivat vasta pari tuntia minun jälkeeni, pussukoista päätellen he olivat tyhjentäneet basaarit. Keräsimme viimeiset markat yhteen ja lähdimme illalliselle. Ensin katsastimme läheisen Inat kućan, mutta ulkona olevassa listassa ei ollut (ei myöskään netissä) lainkaan hintoja. Kävelimme joen toiselle puolelle Prote Bakovica -kadulle, jonka varrella on useita suosittuja ravintoloita. Jäimme syömään Pod Lipomiin perinteiset bosnialaiset annokset.

Tarjoilijakin ymmärsi, kun hädissäni huudahdin "älä vielä!", kun hän oli nostamassa annosten päällä olevia kupuja. Kunhan kysyi, olemmeko Norjasta.

Haimme vielä leipomosta leivän aamuksi ja palasimme kämpille pakkaamaan.