lauantai 28. marraskuuta 2015

Taas tuoksuu piparilta!


Avasimme pikkujoulukauden perjantaina Mirjan ja Masan luona glögeillä ja hyvällä illallisella. Lauantaina kävimme Ikeassa ostamassa kynttilöitä ja parit joululahjat. Hannu lähti illalla firman pikkujoulujuhlaan, minulla ei ole mitään "firmaa", joten jäin kotiin paistamaan pipareita. MInulla on maailman paras piparitaikinaohje, jota olen käyttänyt jo kymmeniä vuosia. Perinteisiin kuuluu myös polttaa yksi pellillinen, tällä kertaa se osui pienten glögipipareiden kohtaloksi.


Flunssa alkaa helpottaa sen verran, että sunnuntaina uskaltauduin jo lenkille. Samalla hain metsästä havuja terassin ruukkuihin. Vaihdoimme punaiset irtopäälliset olkkarin sohvaan ja tein kukkoa viinissä munkkikuorojen hoilatessa taustalla. Enää puuttuu vain lumi. Tosin Hannu on sitä mieltä, että tätä 5-7 plusastetta voi jatkua helmikuulle, sen jälkeen voikin jo lämmetä. Ehdotin, että hän muuttaisi Espanjaan tai Portugaliin, siellähän on sopiva keli jos ei talvesta välitä.

maanantai 23. marraskuuta 2015

No onkos tullut... kevät?


Muualla Suomessa rikotaan pakkasennätyksiä ja kärsitään rankan lumisateen aiheuttamista sähkökatkoksista. Minä kerään lenkillä pajunkissoja maljakkoon. Korson markkinoilla oli myynnissä tuoreita suppilovahveroita, voisin lähteä sienimetsään, jos tietäisin oikeat paikat. Sääennuste lupaa lähipäiville plus-asteita.

Naisten Pankin Vantaan jaosto päätti tämän vuoden toimintansa yhteisiin glögeihin. Teimme alustavan toimintasuunnitelman ensi vuodelle ja sovimme kevään kokouspäivät.


Ajoin vesisateessa Lohjalle ja jäin Suvin ja Samin luokse yökylään. Pikku-ukko käveli jo ympäri alakertaa ja Ilona oli oppinut lukemaan ja kirjoittamaan. Ainakin sen verran, että oli saanut aikaiseksi A4:n lahjalistan Joulupukille. Vein Onnille kirjaston poistomyynnistä ostamiani kirjoja, jos ei joululomalla muuta tekemistä itselleen keksi. Pääsin pitkästä aikaa saunaan, seurakseni tuli Ilona, joka oli ollut illan ulkona ja kaverikylässä. Virekodissa jyllää vielä vatsatauti ja ajoin aamupäivällä kotiin jatkamaan ikkunoiden pesua. Siihen plussakeli sopiikin mainiosti, mutta pakastimen sulattamiseen ei. Oli aika ottaa esille sähkökynttelikköjä ja ikkunatähtiä.


Ilmeisesti sain nuhaiselta Noelilta flunssatartunnan; torstaina heräsin kurkku kipeänä. 

lauantai 21. marraskuuta 2015

HUG-kitarafestivaali


Pidimme lauantaina Helsinki-päivän ja menimme Martin markkinoille Kaapelitehtaalle maistamaan virolaisia makkaroita ja juustoja. Ostin uusiin saappaisiini sopivat punaiset nahkasormikkaat


Palasimme metrolla keskustaan ja jäimme Taverna Vaelsan brunssille. On todella sääli, että Groupon lopettaa toimintansa Suomessa, sen myötä mekin olemme voineet tutustua moneen mukavaan ravintolaan ja kahvilaan, joihin ei muuten raskisi mennä. Jatkossa pitänee hiuksetkin värjätä itse. Vatsat pulleina kävelimme Sir Einoon ottamaan vielä yhdet portterit, ennen kuin oli illan konsertin vuoro.


Savoy-teatteri järjesti parin vuoden tauon jälkeen HUG-kitarafestivaalin. Raul Mannolan loistava kokoonpano Vándalus ("Vantaan Valo" näin meidän kesken) ja upea flamencotanssija Eleonora Bayaz saattoivat meidät musiikin sävelin ensi kevään Andalusian matkalle. 


Sunnuntaina oli tarjolla väljemmät (ja mukavammat) markkinat, kun kävin Korson jouluisilla markkinoilla. Makkaraperunoiden, paistettujen muikkujen ja lakukojujen lisäksi oli tarjolla monenlaista herkkua ja joulukoristetta. Ostin kahvipullat, Risto Pihlajaniemen tekemän ovikoristeen ja  Minna Immosen joulukortteja. Sillä aikaa Hannu ripusti valosarjan terassin kaiteeseen ja vaihtoi autoon talvirenkaat, sillä Vantaallekin satoi viikonloppuna ensilumi.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Marraskuun kaktus


Hannun vanhemmat jättivät meille perinnöksi hyvinvoivan kaktuksen, joka on vuosi vuodelta kasvanut. Pidän sitä kesät ulkona (ennen omenapuun kuolemaa sen alla, jatkossa ehkä uuden omenapuun alla, kunhan se kasvaa) ja kun nostan sen ennen yöpakkasia sisälle, se alkaa puskea nuppuja. Yleensä vain toiselle puolelle, mutta tänä vuonna yltympäriinsä. Seuraavaa asuntoa miettiessä on otettava huomioon, että kaktus vaatii ainakin yhden neliömetrin ja mielellään valoisasta paikasta. Nykyisin sen paikka on kuistilla, josta valoa tulee kahdesta suunnasta.

Hannun jalkapohjassa tuntui taas olevan kaktuksen piikkejä, ja hän jäi potemaan sitä (limapussintulehdusta) viikoksi kotiin. Minä sain toimia kuljettajana, kun vein häntä lääkärin vastaanotoille ja apteekkiin. Keskiviikkona ajoin Virekotiin, jossa oli paistettu pullaa. Iltapäiväkahvin jälkeen oli vuorossa yhteislaulua ja päivätanssit haitarimusiikin tahdissa. Myöhemmin oli tiedossa vielä kuoron vierailu, mutta minun oli kiirehdittävä Marjukan luokse katsomaan Balkanin reissukuvia ja sieltä vielä Opus K:hon tapaamaan 2/3 noitajoukosta. Annoimme Pirjolle synttärilahjan ja vaihdoimme kuulumisia (lisää ristiäisiä ja vauvauutisia). 

Torstaina ehdin vihdoin viimein kävelylenkille ja sen ansiosta nukuin yön hyvin. Perjantaina kävin sekä lenkillä että Jumbossa, jossa joululaulut jo soivat. Kotona soivat vasta venäläiset/virolaiset munkkikuorot. Illalla harjoittelin parturointia (eikös se ole jokaisen pikkutytön unelma, jos pituus ei riitä lentoemännäksi).  

Mietimme myös minun synttärimatkaani ensi vuonna, jonka suunnitteluun tietenkin haluan itse osallistua. So sorry, sukulaiset, taidan viettää syntymäpäiväni Albaniassa tai jossain siellä päin... 

lauantai 14. marraskuuta 2015

Siin Tallinn!


Varasimme Tallinna-viikonlopun jo ennen joulutorien avautumista, kun allakka on loppuvuodesta niin täynnä. Mutta samat tavarathan löytyvät pikkuputiikeista ja glögiä saa kahviloista. Aamulla oli aikainen herätys, kun lähdimme Länsisatamaan, josta Eckerön Finlandia lähti. Veimme laukun Hotel St. Olaviin ja kävimme cream stoutilla Karja Kelderissä. Ilma kirkastui ja kävelimme Telliskiveen. Tällä kerralla mahduimme Kohvik Boheemiin, josta saimme viimeiset vapaat paikat. Ajattelimme syödä kevyesti, että illallakin jaksaa jotain, mutta aika tuhti lounas tuli kun tilaamani kanawrappi tuli tuplana.

Kohvik Boheem

Edelliskerralla saimme St. Olavista kattohuoneen, jonka ikkunasta salamat näkyivät ja ukkoskuurot kuuluivat mukavasti. Nyt meille annettiin maatason huone, jonka ikkuna on puutarhaan päin ja jonka pihalla on mukava terassi.

St. Olav Hotel

Jätin tällä kerralla kynttilät kotiin ja sytytin Amin tuoman pienen ledivalosarjan, kun voipuneina nukahdimme päiväunille.


Olemme kovasti tykästyneet Telliskiveen ja kävelimme sinne myös illalliselle. Matkalla pysähdyin kuvaamaan Toompealla olevaa rakennusta, jonka valaistuksella Viron hallitus kunnioitti Ranskaa tämän kohtaaman terrori-iskun takia. Katolla liehuva Viron lippu oli laskettu puolitankoon.

Stenbocki maja

Kävelimme Kolm Sibulat -ravintolaan (Telliskivi 2). Paikka oli iltavalaistuksessa mukavampi mitä nettisivut antoivat ymmärtää, henkilökunta oli ylen ystävällistä ja ruoka taivaallista. 

Kolm Sibulat

Minun teki vielä kahvia mieli ja ennen hotelliin paluuta poikkesimme Hell Huntiin espressolle ja glögille. Hotellin naapurissa olevasta klubista kaikui musiikin jumputus ulos asti, onneksi ei kuitenkaan huoneeseemme.


Pidimme huoneemme puoleenpäivään asti, jätimme tavarat säilytykseen ja minä lähdin Toompealle. Hannu jäi jalkavaivaisena keskustaan. Molemmilla näköalatasanteilla parveili turistiryhmiä ja Aleksander Nevskin katedraalissakin riitti porukkaa. Parlamenttitalon pihalla päivysti kaksi poliisiautoa ja muutenkin keskustassa näkyi poliiseja enemmän kuin normaalisti.


Lounaan söimme Al Bastionessa, joka oli mukava uusi tuttavuus. Kahdet alkupalat ja yhteinen pizza maistuivat mainiolta ja palvelu oli täälläkin ystävällistä ja sujuvaa. Ennen satamaan lähtöä ehdimme vielä Karja Kelderiin glögille.


perjantai 13. marraskuuta 2015

Sievät Sievit


Talven tulossa on yksi hyvä puoli; saa vetää jalkaansa kunnolliset, lämpimät saappaat. Ostan hyvin harvoin jalkineita (tai vaatteita), sillä pyrin aina ostamaan kestävät ja pidän ne loppuun saakka. Mustat Riekerit täyttävät pian neljä vuotta ja olen käyttänyt ne jo kerran suutarissa. Nyt en voinut vastustaa kiusausta, vaan hankin itselleni (etukäteen joululahjaksi) punaiset Sievin Iidat. Näitä makeita saappaita voin pitää myös mekon kanssa. Niillä passaa kävellä pitkin Vantaan ja Helsingin katuja, sopivat hyvin myös kylmän ajan kaupunkilomille.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Marraskuun kulttuurikalenteri

Jani Leinonen

Kävimme Tuulan kanssa India Housessa lounaalla, sen jälkeen kiersimme kaikki Kiasman näyttelyt. Aloitimme 5-kerroksesta Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulusta ja kantaa ottavista julisteista. Alemman kerroksen Face to Face - muotokuva nyt -näyttely sisälsi taiteilijoiden omakuvia ja filmatisoidun "haastattelun", jossa kuolleista noussut Michael Jackson vastaa yleisön kysymyksiin laulujensa sanoilla. Olin ajatellut, että "Michael" laulaa vastauksensa, kerroittuina ne eivät oikein auenneet ainakaan minulle. Kolmannen kerroksen "Eri mieltä" -näyttely oli minulle liian raaka ja ahdistava. Parasta olivat kudottuina ja neulottuina tehdyt kuvateokset. Viimeiseksi katsoimme Markus Heikkerön maalaukset, jotka taiteilija on lahjoittanut Kiasmalle.


Illalla menimme täyteen Pyhän Laurin kirkkoon kuuntelemaan Scandinavian Music Group kvartetin hienon konsertin. Loppuillan seurasimme kotona Nenäpäivä-lähetystä.

Ju Fu
Lauantaina oli vuorossa Bio Grandin matinealeffa; Ruben Östlundin "Turisti" (Force majeure), joka jätti paljon ajateltavaa. Mistään komediasta ei todellakaan ollut kyse. Päiväleffan jälkeen kello olikin sen verran paljon, että menimme Tammiston Ju Fun mainiolle lounasbuffeelle. Ravintola on laajentanut tilojaan ja lisännyt sushi-lajitelmaansa. Hannu osti Clas Ohlsonilta itselleen isänpäivälahjaksi kotiparturin. Minun pitää ilmeisesti opetella parturoimaan...

Ami ajoi meille keskiviikkona ja lähdimme Helsinkiin katsomaan Teatteri Avoimet Ovet esityksen "Pala palalta pois - Äiti, Tytär ja Alzheimer". Kolme näyttelijää tekivät tarinasta totuudenmukaisen ja tutun tuntuisen. Varsinkin siskolleni, joka on selvittänyt ja hoitanut asioita, että äiti sai hoitoa ja pääsi turvalliseen hoivakotiin. Treffasimme myös Tinden ja Tarjan, jotka liittyivät seuraamme näytelmän ajaksi.

Tyttöjenhuoneelle tuli pitkästä aikaa käyttöä, kun Ami jäi meille yökylään. Seuraavana päivänä hän sai pitää ylimääräisen vapaapäivän, kun Virekodissa riehuu vatsatauti eikä sinne ole menemistä. Minäkin siirsin siivoamisen perjantaille, torstain ohjelmaani kuului vain kirjaston lukupiiri.

Eikä tässä vielä kaikki; loppukuusta on vuorossa Savoyn HUG-kitarafestivaali. Varasimme myös helmikuulle liput Espoon Kaupunginteatterin esitykseen  André y Dorine.

Kuukauden kirja: Philip Teir "Talvisota - avioliittoromaani". Tapakomediaksi luokiteltu "bättre folk" -perhetarina. Heti ensimmäiseksi minulle tuli mieleen Kjell Westön kirjoitustyyli, seuraavaksi ihmettelin, analysoiko joku oikeasti ajatuksiaan ja tekemisiään niin tarkkaan, mitä kirjan henkilöt tekevät. Ja kiinnostuuko (ikääntyvä) mies joogasta vasta sitten, kun kuulee sen mahdollisesti auttavan paremmaksi rakastajaksi mahdollisen tilaisuuden tullen. Irrallisia kertomuksia, jotka olisivat ehkä paremmin toimineet novelleina.

Gillian Flynn; "Kiltti tyttö". Tästä kirjasta kohkattiin aikoinaan kovasti ja siitä tehtiin myös leffa. Ostin kirjan jostain alesta, enkä tahdo millään jaksaa eteenpäin, on niin teinimäisesti kirjoitettua tekstiä. Mitä se kertoo amerikkalaisista (kirja valittiin New York Timesin bestsellervoittajaksi)? Tai mitä se kertoo minusta? 

torstai 5. marraskuuta 2015

Kaamosväsymys?


Nettilehdissä annetaan ohjeita, miten välttää kaamosväsymys. Mikä se on, kysyn minä. Helppoko tällaisen syksyllä syntyneen on nauttia ajan kulumisesta kohti joulua. Asiaa helpottaa entisestään marraskuun alun lämmin ja aurinkoinen sää. Pistin pihan talvikuntoon haravoimalla viimeisetkin pudonneet lehdet ja peittämällä kukkapenkit uudella mullalla. Ohjeiden mukaisesti harrastan siis ulkoilua ja liikuntaa. Nukkuminen on vieläkin vähän niin ja näin, vaikka Hannun kuorsaus loppuikin maskin ansiosta kuin seinään. 

Sisällä ollessani yritän tyhjentää viimeisiään vetävää dikiboksia katsomalla pois vanhoja nauhoituksia; ruokaohjelmia, matkailua ja dokumentteja. Elokuvat saavat odottaa yhteistä katsomista, kunhan aikaa löytyy. Kulutan aikaa myös lukemalla kirjoja ja mielenkiintoisia henkilöhaastatteluja lehdistä. Lukemattomien kirjojen listani vain kasvaa, vaikka kotona alelaareista haalimani kirjat odottavat edelleen lukemista. Olen ostanut tarjouspokkareita matkalukemiseksi, mutta usein reissuun kuitenkin pääsevät kirjaston kirjat.

Allakka tarjoaa loppuvuodeksi piristystä kaikenlaisella ohjelmalla. Jumppien lisäksi on tiedossa tuttujen tapaamisia ja kultturellia ohjelmaa. Ja pian voin aloittaa jouluvalmistelut! Pitääkin muistaa varata savukalkkuna Lohjan suoramyynnistä.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Joulu tulee, oletko valmis?

Kuvalehdet hehkuttavat jo jouluaskarteluilla ja -resepteillä, Plantagenissa on myynnissä jouluisia kukka-asetelmia ja joulukuusia, ruokakaupoissa joulusuklaita ja -valoja. Onneksi ei sentään joulumusiikki soi vielä missään. No can do, jouluinnostus tarttuu minuunkin, jouluihmiseen.


Yleensä pyhitän sunnuntait lenkkeilyyn ja laiskotteluun, mutta kun Hannu alkoi pestä ikkunoita ulkopuolelta minunkin oli osallistuttava puuhaan ja pesin olkkarin ikkunat sisäpuolelta. Se, joka on keksinyt 6-pintaiset lämpölasit, ei luultavasti joudu niitä koskaan itse pesemään...

Syön punaista lihaa hyvin harvoin (mitä nyt reissuilla maukkaita makkaroita ja leikkeleitä), mutta viikon viinivinkin innostamana sävelsin Antti Rinta-Huumon chorizo-lihapataa omaan makuuni. Lisäsin pataan viipaloituja herkkusieniä ja (vodkassa lionneita) marjoja, jotka säästin liköörin teolta. Uunin ollessa lämmin Hannu innostui tekemään herkullista näkkäriä. Josta ei tullutkaan leipää, vaan... mysliä?
https://viinilehti.fi/viini/viinivinkki/