Marraskuun kulttuurikalenteri

Jani Leinonen

Kävimme Tuulan kanssa India Housessa lounaalla, sen jälkeen kiersimme kaikki Kiasman näyttelyt. Aloitimme 5-kerroksesta Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulusta ja kantaa ottavista julisteista. Alemman kerroksen Face to Face - muotokuva nyt -näyttely sisälsi taiteilijoiden omakuvia ja filmatisoidun "haastattelun", jossa kuolleista noussut Michael Jackson vastaa yleisön kysymyksiin laulujensa sanoilla. Olin ajatellut, että "Michael" laulaa vastauksensa, kerroittuina ne eivät oikein auenneet ainakaan minulle. Kolmannen kerroksen "Eri mieltä" -näyttely oli minulle liian raaka ja ahdistava. Parasta olivat kudottuina ja neulottuina tehdyt kuvateokset. Viimeiseksi katsoimme Markus Heikkerön maalaukset, jotka taiteilija on lahjoittanut Kiasmalle.

Illalla menimme täyteen Pyhän Laurin kirkkoon kuuntelemaan Scandinavian Music Group kvartetin hienon konsertin. Loppuillan seurasimme kotona Nenäpäivä-lähetystä.

Ju Fu

Lauantaina oli vuorossa Bio Grandin matinealeffa; Ruben Östlundin "Turisti" (Force majeure), joka jätti paljon ajateltavaa. Mistään komediasta ei todellakaan ollut kyse. Päiväleffan jälkeen kello olikin sen verran paljon, että menimme Tammiston Ju Fun mainiolle lounasbuffeelle. Ravintola on laajentanut tilojaan ja lisännyt sushi-lajitelmaansa. Hannu osti Clas Ohlsonilta itselleen isänpäivälahjaksi kotiparturin. Minun pitää ilmeisesti opetella parturoimaan...

Ami ajoi meille keskiviikkona ja lähdimme Helsinkiin katsomaan Teatteri Avoimet Ovet esityksen "Pala palalta pois - Äiti, Tytär ja Alzheimer". Kolme näyttelijää tekivät tarinasta totuudenmukaisen ja tutun tuntuisen. Varsinkin siskolleni, joka on selvittänyt ja hoitanut asioita, että äiti sai hoitoa ja pääsi turvalliseen hoivakotiin. Treffasimme myös Tinden ja Tarjan, jotka liittyivät seuraamme näytelmän ajaksi.

http://www.valiverho.com/Teatterit/Teatteri-Avoimet-Ovet/Pala-palalta-pois

Tyttöjenhuoneelle tuli pitkästä aikaa käyttöä, kun Ami jäi meille yökylään. Seuraavana päivänä hän sai pitää ylimääräisen vapaapäivän, kun Virekodissa riehuu vatsatauti eikä sinne ole menemistä. Minäkin siirsin siivoamisen perjantaille, torstain ohjelmaani kuului vain kirjaston lukupiiri.

Eikä tässä vielä kaikki; loppukuusta on vuorossa Savoyn HUG-kitarafestivaali. Varasimme myös helmikuulle liput Espoon Kaupunginteatterin esitykseen  André y Dorine.

Kuukauden kirja: Philip Teir "Talvisota - avioliittoromaani". Tapakomediaksi luokiteltu "bättre folk" -perhetarina. Heti ensimmäiseksi minulle tuli mieleen Kjell Westön kirjoitustyyli, seuraavaksi ihmettelin, analysoiko joku oikeasti ajatuksiaan ja tekemisiään niin tarkkaan, mitä kirjan henkilöt tekevät. Ja kiinnostuuko (ikääntyvä) mies joogasta vasta sitten, kun kuulee sen mahdollisesti auttavan paremmaksi rakastajaksi mahdollisen tilaisuuden tullen. Irrallisia kertomuksia, jotka olisivat ehkä paremmin toimineet novelleina.

Gillian Flynn; "Kiltti tyttö". Tästä kirjasta kohkattiin aikoinaan kovasti ja siitä tehtiin myös leffa. Ostin kirjan jostain alesta, enkä tahdo millään jaksaa eteenpäin, on niin teinimäisesti kirjoitettua tekstiä. Mitä se kertoo amerikkalaisista (kirja valittiin New York Timesin bestsellervoittajaksi)? Tai mitä se kertoo minusta?