perjantai 11. maaliskuuta 2016

Matkalla Málagaan

Kuten arvelinkin, viimeinen viikko ennen reissua oli täynnä toimintaa. Maanantaina pääsin aamujoogan jälkeen päivystävälle hammaslääkärille. Pidin pääni ja sain pitää myös hampaani, ainakin toistaiseksi. Naistenpäivänä kävin kirjaston aamupalalla, leivoin pekoni-kasvispiirakan ja illalla kokoonnuimme meille Naisten Pankin kokoukseen. Keskiviikon vietin Lohjalla; aamupäivän Noelin kanssa ja iltapäivän äidin seurassa. Illan tanssitunti oli harmikseni peruttu. Torstaina oli vuorossa kampaaja, lukupiiri ja iltajooga. Perjantaina oli pakko siivota ja pakata. Kuvassa perinteinen pakkausviini (maustettuna oman pihan marjoilla). 

Aamulla oli aikainen herätys, laukku oli valmiiksi pakattu ja Hannu heitti minut kentälle. Istuin koneen takaosassa, tarjoilu aloitettiin tietenkin edestä. Viereeni sain kaksi mainospipoilla varustautunutta herraa pohjoisesta. Takana istui vanhempi pariskunta, jotka vaikuttivat hieman huolestuneilta. Rouva: Mitä ne nyt noita siipiä pesee, nehän jäätyy (lohdutin, että se on jäänestoainetta)! Herra: Eikö me mennäkään tällä samalla koneella sinne Maltalle? Tähtikirkas taivas ja nouseva aurinko saattoivat meidät matkalle kohti Münchenia.

Jatkolento Münchenista lähti myöhässä, sen aiheutti joku matkalaukkuhässäkkä. Onneksi minulla ei ollut Málagassa mikään kiire. Nyt pääsin istumaan niin eteen kuin economic-luokassa on mahdollista.

Koneen laskeuduttua Málagaan matkatavaroita sai odottaa yllättävän kauan. Kävelin ulos terminaalista ja suoraan bussiin, joka vei minut Maria Zambranon juna-asemalle. Aurinko paistoi ja mittarit näyttivät +17 astetta. Istuin aseman ulkopuolelle terassioluelle, pyytämäni Cruzcampo vaihtui Amsteliksi. Juna seisoi valmiina asemalla ja siihen pääsi puoli tuntia ennen lähtöaikaa.


Olin ostanut etukäteen törkeän kalliin lipun Málagasta Antequera Santa Anaan, matka oli lyhyt (vain yksi pysäkinväli) eikä kukaan edes tsekannut lippua. Toisaalta Madridiin menevä juna taisi olla aivan täynnä. Antequera Santa Ana on keskellä ei mitään, asema on hieno ja virkailijoitakin oli vähäisille matkustajille vähintään yksi kullekin. Hetken odotuksen jälkeen Rondaan menevä juna saapui ja matka jatkui. Tämä pysäkinväli kesti tunnin, eikä tälläkään kerralla kukaan tarkistanut lippuja. Saavuin Rondaan auringon paistaessa jo matalalla, ilmakin tuntui viileämmältä. Löysin majapaikkani Hostal Ronda Solin ja lähdin etsimään kauppaa, sillä ne ovat sunnuntaina kiinni. Joku paikallinen pariskunta neuvoi minut alueen tuotteita myyvään liikkeeseen, jossa hinnat olivat korkeammat kuin tavallisessa marketissa. Tulipahan kannatettua paikallisia tuottajia.



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti