Aamulla oli aikainen herätys, laukku oli valmiiksi pakattu ja Hannu heitti minut kentälle. Istuin koneen takaosassa, tarjoilu aloitettiin tietenkin edestä. Viereeni sain kaksi mainospipoilla varustautunutta herraa pohjoisesta. Takana istui vanhempi pariskunta, jotka vaikuttivat hieman huolestuneilta. Rouva: Mitä ne nyt noita siipiä pesee, nehän jäätyy (lohdutin, että se on jäänestoainetta)! Herra: Eikö me mennäkään tällä samalla koneella sinne Maltalle? Tähtikirkas taivas ja nouseva aurinko saattoivat meidät matkalle kohti Münchenia.
Jatkolento Münchenista lähti
myöhässä, sen aiheutti joku matkalaukkuhässäkkä. Onneksi minulla ei ollut
Málagassa mikään kiire. Nyt pääsin istumaan niin eteen kuin economic-luokassa
on mahdollista.
Koneen laskeuduttua Málagaan
matkatavaroita sai odottaa yllättävän kauan. Kävelin ulos terminaalista ja
suoraan bussiin, joka vei minut Maria Zambranon juna-asemalle. Aurinko paistoi
ja mittarit näyttivät +17 astetta. Istuin aseman ulkopuolelle terassioluelle,
pyytämäni Cruzcampo vaihtui Amsteliksi. Juna seisoi valmiina asemalla ja
siihen pääsi puoli tuntia ennen lähtöaikaa.
Olin ostanut etukäteen
törkeän kalliin lipun Málagasta Antequera Santa Anaan, matka oli lyhyt (vain
yksi pysäkinväli) eikä kukaan edes tsekannut lippua. Toisaalta Madridiin menevä
juna taisi olla aivan täynnä. Antequera Santa Ana on keskellä ei mitään, asema
on hieno ja virkailijoitakin oli vähäisille matkustajille vähintään yksi kullekin. Hetken
odotuksen jälkeen Rondaan menevä juna saapui ja matka jatkui. Tämä pysäkinväli
kesti tunnin, eikä tälläkään kerralla kukaan tarkistanut lippuja. Saavuin
Rondaan auringon paistaessa jo matalalla, ilmakin tuntui viileämmältä. Löysin
majapaikkani Hostal Ronda Solin ja lähdin etsimään kauppaa, sillä ne ovat
sunnuntaina kiinni. Joku paikallinen pariskunta neuvoi minut alueen tuotteita
myyvään liikkeeseen, jossa hinnat olivat korkeammat kuin tavallisessa
marketissa. Tulipahan kannatettua paikallisia tuottajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti