keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Kaverikuu


Vaarin kaktus on sitä mieltä, että pääsiäisen pitäisi olla aina huhtikuussa.

Tapaan lohjalaisia ystäviäni aivan turhan harvoin, mutta muuten huhtikuusta tuli varsin villkas. Lukupiiriläisten, jumpparyhmäläisten ja naispankkilaisten lisäksi treffasin pikkuserkkuni Tuulan, jonka kanssa kävimme lounaalla ja Ateneumin näyttelyissä. Maijan synttäreillä näimme perhettä ja Hannun tyttärien sukulaisia. Ex-lohjalainen – nykyisin vantaalainen – Tea kutsui minut kylään kävelymatkan päähän meiltä. Annelin kanssa oli lounastreffit, ennen kuin menin helsinkiläiskampaajalleni, joka täräytti tukkani tummaksi ennen Italian matkaa. Sen jälkeen poikkesin vielä toimistolle kahville vaihtamaan kuulumisia.

Kävin Lohjalla äitiä katsomassa ja samalla reissulla menin Marjukan synttärikahville, jonne saapuivat myös Hilkka ja Pirjo. Long time no see!

Vakiasiakkaana Alkon myyjistä on tullut myös hyviä tuttuja. Lähialkon Merja oli jo huolissaan, onko minusta tullut raittiusseuralainen, kun ei ole näkynyt. Oli pakko tunnustaa, että Lohjalla käydessäni poikkean välillä paikallisessa Alkossa tuttuja tapaamassa.

Loppuviikosta teimme Belindan kanssa treffit Keravan Pikku Buddhaan. Juttua riitti moneksi tunniksi nähtyämme pitkästä aikaa. Hyvä kielikylpy ennen tulevaa reissua. Sovimme alustavasti dinneritreffit Belindan luona, että saan kuulla lisää matkajuttuja hänen mieheltäänkin. 
 
Hauskaa vappua!

Vietimme vapun Annen ja Terryn luona saunoen, herkutellen Annen tekemiä tapaksia ja katsellen heidän matkakuviaan. Totuttuun tapaan jäimme yökylään.


 

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Keväinen Tallinna


Aamulla satoi lumiräntää, kun lähdimme Helsingistä Linda Linellä kohti Tallinnaa. Taivas kirkastui ja perillä paistoi jo aurinko. Kävelimme Kalasadaman ja Hirveparkin läpi Hotel L'Ermitageen, josta saimme kauniin kattohuoneen kuudennesta kerroksesta.
Hirvepark, "Puhkaja"
Olimme varanneet Romantikapaketin, johon kuului huoneen ja aamiaisen lisäksi pullo kuoharia, suklaarasia ja illallinen kahdelle.

Pööbel
Kotiuduttuamme mukavaan majapaikkaan kävimme tien toisella puolella Pööbelissä lounaalla. Kävelimme Lindaparkin kautta Toompealle, jossa kuvien lisäksi otimme glögit.

Kauniin sään innoittamana kävelimme vanhaan kaupunkiin ja jäimme Pikk-kadulle kahville yhdelle aurinkoiselle terassille, ennen kuin palasimme Harjumägin ja Lindamägin kautta hotelliimme.

Harjumägi
Hyvin harvoin syömme hotelliravintoloissa, mutta yritämme etsiä aina uusia ravintolakokemuksia ja tällä kerralla pakettiin kuului illallinen L'Ermitagen hotellissa, eikä se ollut olleenkaan huono.

Ravintola L'Ermitage



Linda Line uhkaa sunnuntaille myrskyä, minulla ei ole mitään vastaan yhtä ylimääräistä päivää Tallinnassa. Edullisia majoituksia su-ma löytyy kaupungista paljon. Ennen nukkumaanmenoa keitimme vielä huoneessamme kapselikahvit ja otimme digestiivit.

Sunnuntaina saimme aamiaisen jälkeen Linda Linelta viestin, että 16.00 ja 18.00 lähdöt on peruttu. Vaihdoimme paluumatkamme 14.00 lähtöön ja sitten olikin jo kiire. Olimme ajatelleet käydä rauhassa tutustumassa Clayhills Gastropubiin, mutta jätimme sen toiseen kertaan ja matkalla satamaan menimme Kohvik Boheemiin syömään krepid ja vrappit, vaikka vielä ei ollutkaan nälkä.

Kohvik Boheem

Ihan hyvä, että tulimme jo sunnuntaina kotiin, vaikka reissu lyhenikin neljä tuntia. Maanantaina oli niin kova puuskittainen tuuli, että Linda Line taisi pysyä maissa.

"Joku" oli sulkenut pakastimen oven huonosti, kun lähdimme Tallinnaan viettämään viikonloppua. Taitaa olla sulatus edessä, vaikka pakkaskelejä ei enää tulekaan.

torstai 21. huhtikuuta 2016

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Albania aatoksissain


Ennen syksyn Balkan-kierrosta on muitakin matkoja, silti Albania pyörii mielessä, jopa unissa. Alkuperäisessä suunnitelmassa syksyn synttärireissulle oli mukana myös Korfu. Sinne olisi helposti poikennut Albanian rannikolta. Päätimme kuitenkin heivata sen tästä suunnitelmasta ja tehdä joku toinen kerta erillisen reissun Kreikan saaristoon.

Tarkoitus on siirtyä Dubrovnikista mahdollisimman pian Montenegroon, eikä sielläkään montaa päivää kuluteta, vaan varaamme kuljetuksen Tiranaan. Albanian hieno rannikko houkuttelee, varsinkin kun syksyllä on lämmin merivesi. Venytämme maassaolopäiviä niin pitkään kuin voimme.

Päätettyämme sivuuttaa Korfun kokonaan, aloimme keskittyä Albaniaan. Makedoniassakin olisi paljon nähtävää, mutta vietämme siellä noin viikon majoittumalla Ohridiin ja Skopjeen. Ne ovat Hannulle uusia paikkoja ja haluan näyttää hänelle niistä parhaat puolet.

Albaniasta löytyi törkeän edullisia majoituksia (Booking.com). Varasimme etukäteen myös loppumatkan majoitukset Ohridista ja Skopjesta, josta löysimme viimeisille öille tilavan huoneiston, joka on hieman keskustan ulkopuolella. Lentokentälle ei ole pitkä matka ja aiomme ottaa taksin kentälle (aamulento Istanbuliin). Kaikki muu tekeminen sai jäädä, kun innostuin etsimään Ohridista majapaikkaa. Niitä oli pilvin pimein, kaikenkokoisia, näköisiä ja lähes kaikki edullisia. Puuhan aikana vaatimukset kasvoivat, lopulta kelpuutin 31 neliön apartamentoksen, jossa on parvekkeelta järvinäköala (76€/4 yötä).

Vielä on selvitettävä siirtymiset Albanian rannikolta Makedonian puolelle Ohridiin. Siirtymiseen varasin aikaa muutaman päivän, eiköhän matka onnistu parilla pysähtymiselläkin. Mielenkiintoisia kaupunkeja löytyi liikaakin, täytyy vielä miettiä mihin käytämme jäljellä olevat irtopäivät.

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Nyt on kevät!


Huhtikuun alussa viimeisetkin lumenrippeet sulivat pihalta, uimarannallani oli vielä pieni varjoinen joenmutka jään peitossa. Eiköhän sekin sula, ennen kuin toukokuussa aloitan uimakauteni. Ennen Italian matkaa yritän tehdä joka päivä jonkun liikuntasuorituksen, edes reippaan kävelylenkin. Lauantaina ostimme puutarhamultaa ja lisää kukkia, samalla veimme kukat haudalle. Hannu suostui siirtämään autokuumeensa vuodella eteenpäin ja keskittyi neukkupyöränsä huoltamiseen. Hän oli onnessaan, kun sai sen käymään. Söimme vaihteeksi kreikkalaista ruokaa; lammasta minttukastikkeessa, lohkoperunoita/bataattia ja fetasalaattia.


Sunnuntaina oli hieno sää ja hyödynsimme sen pihahommiin. Hannu kaivoi esille fillarit ja terassikalusteet ja pesi ikkunat ulkopuolelta. Minä aloitin pihan haravoinnin ja kunnostin kukkapenkit. 

Tontin rajalta löytyivät kevään ensimmäiset valkovuokot. Ilmassa lensivät kärpäset ja sitruunaperhoset. Pyörälenkit saivat jäädä johonkin toiseen päivään, iltapäivällä grillasimme kasviksia ja broileria ja söimme ensimmäisen kerran pihalla. Seuraavakin viikko oli aurinkoinen ja lämmin. Maanantaina kävin äidin kanssa kävelylenkillä, kotona jatkoin pihan haravoimista. Runsas ulkonaolo ja liikunta auttoivat unirytmin palautumiseen ja nukuin yöt pitkästä aikaa kohtuullisen hyvin.


Iltaisin jatkoimme syksyn Balkanin retken suunnittelua ja varasimme joitakin majoituksia reissun alku-ja loppupäästä Montenegrosta, Albaniasta ja Makedoniasta. Siihen väliin jätimme vielä aukon siirtymisiä ja Albanian mielenkiintoisia kohteita varten. Keskiviikkona pidin Helsinki-päivän ja kävimme Tuulan kanssa JuFussa lounaalla ja Anteneumissa katsomassa Auguste Rodinin hienot veistokset ja Japanomania-näyttelyn.


Ateneumin puhtaassa sisäilmassa oli miellyttävän helppo hengittää. Vaikka olen vain koivun siitepölylle allerginen, olen jo joutunut aloittamaan antihistamiinikuurin helpottaakseni silmien ja nenän kutinaa.

Seuraavakin lauantai oli aurinkoinen ja lämmin. Lenkin jälkeen grillasimme ja söimme pihalla. Illalla kävimme Maijan synttärikemuissa, jossa tapasimme kaikki ipanat, ennen kuin lapset ja vanhukset lähetettiin kotiin nuorison jäädessä juhlimaan keskenään. Pitäisikö tässä tuntea itsensä vanhaksi, kun kaikki kauniit tyttäremme ovat jo kolmekymppisiä?

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Italia mielessäin


Odotukseni tulevaa Italian reissua kohtaan sen kun kasvavat. Pientä jännitystä aiheuttaa julkisen liikenteen yhteyksien toimivuus ja aikataulutus, varsinkin ensimmäisen matkapäivän osalta. Tein taas reissun vaikeammaksi varaamalla lennot Milanoon, en Firenzeen. Minkäs sitä pihiydelleen mahtaa. Edullisemmat lennot karkasivat käsistä, kun Anna vielä loppuvuodesta mietti mukaan lähtemistä. Tilannetta helpottaa kohteiden vähyys ja se, ettei minulla pitäisi olla aikaisia aamulähtöjä. Voin siis lomailla 10 päivää ilman stressiä. Tarkoitukseni on tutustua Luccaan, Cinque Terreen ja Milanoon. Koska lähden reissuun yksin, varasin kaikki majoitukset dormeista.

Maaliskuisen Andalusia-kierroksen sää lämpeni loppua kohden, eiköhän Italiassa ole jo shortsikelit toukokuussa, varsinkin jos ei sada. Sateen sattuessa jätän patikoinnin väliin. Korkealla odotusten listallani ovat maisemien ja liikunnan lisäksi paikalliset ihmiset ja hyvä ruoka. Edelleenkään en osaa italiaa muuta kuin huudahduksen ”Allora!”

Kun nyt innostuin Italiasta, tilasin Amazon.comilta Lonely Planetin Italy-oppaan. Nino Rotan ja Ennio Morriconen elokuvamusiikkia kuunnellen selasin opasta ja ihastelin netissä matkakohteiden ja majoitusten kuvia.

Nyt on vain niin ikävästi, että vuoden 2011 syystulvien jäljiltä osa kävelyreiteistä on edelleen suljettuna, varsinkin ne upeimmat, rannikkoa myötäilevät polut. Muuten patikkareittejä kyllä riittää ja eiköhän kuvia kauniista kylistä saa otettua joltain näköalatasanteeltakin.
 

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Vaihteeksi kotona


Sanotaan, että lentokoneella matkustaessa sielu ei pysy perässä. Näin minulle taisi käydä, kun myöhäisestä kotiintulosta huolimatta en millään meinannut saada unta. Katsoin kelloa viideltä, seuraavan kerran puoli kahdeksalta. Onneksi aamulla ei ollut tarvetta nousta aikaisin. Pyöräytin pari koneellista pyykkiä, jotka kuivuivat terassilla. Ihanaa, kun on jo näinkin lämmintä ja linnut jaksavat laulaa kevättä. Ei häkkilintuja, kuten Espanjassa. Ja todellakin; tervetuloa Suomeen! Jääkaappi huusi tyhjyyttään ja käynti lähikaupassa kauhistutti hinnoillaan. Tuoreet kurkut, tomaatit ja paprikat maksavat mansikoita. Pakkohan tähän on taas tottua...

Katupölyä on valtavasti ilmassa. Toivottavasti kaupunki hoitaa hiekoitushiekat pois mahdollisimman pian, että pääsemme pyöräilemään. Tänä keväänä pääsen koivun siitepölyä karkuun vain 10 päiväksi.

F-hoone
Ami karautti Lohjalta meille ja lähdimme viettämään Tallinna-päivää. Kävelimme Telliskiveen, vanha tori oli purettu ja purkutöitä jatkettiin ympäröivissä kerroistaloissa. Toivottavasti alueesta ei tehdä liian kliinistä ja menetetä vanhaa tunnelmaa. Menimme syömään F-hooneen, jossa saimme odottaa ruokiamme tunnin (tilauksemme taisi unohtua), emmekä ehtineet vanhaan kaupunkiin ostoksille. No, seuraavan kerran varaamme enemmän aikaa ja sääkin toivottavasti on jo kesäisempi. Hannu haki meidät satamasta, kun vappukuoharit mukanamme palasimme Helsinkiin.

Lauantaina oli huikean hieno sää, harmi vain, että aikaa kului autossa istumiseen; kauppareissulla, auton koeajossa ja Lohjalla käydessä. Synttärikakkua söimme niin Suvilla kuin Virekodissakin. Noel vierasti aluksi Hannua, mutta hetken kuluttua hän kapusi sohvalle Hannun kainaloon tuomani kirja mukanaan. Ehdimme sentään illaksi kotiin avaamaan tämän vuoden grillauskauden.

Espanjassa minulla oli tapana sanoa hyvätpäivät vastaantuleville vanhemmille (70-100 vuotiaille) paikallisille. Vantaalla on mukavaa, kun lenkillä sen ikäiset herrasmiehet tervehtivät. Andalusia-reissu sai meidät muutenkin innostumaan taas Espanjasta ja sen kielestä. Jos tulevaisuudessa aion toteuttaa camino-haaveeni, on siinä hyvä syy ilmoittautua espanjan kertauskurssille.

Mukavaa olla taas kotona kokkaamassa lempiruokia, mm. pulled beef -tortilloja, salaatteja, vuohenjuusto-punajuurikeittoa ja lohta fenkolikastikkeella.

Kevään kirjoja:

Ruth Rendell ”Veden lumo”. Koukuttava trilleri lontoolaissiskoista, joiden lapsuuden tapahtumat vaikuttavat näihin vielä aikuisinakin.

Carlos Ruiz Zafon ”Marina”. Kaksi edellistä lukemaani Zafonin kirjaa olivat pienoinen pettymys, tässä on samaa mukavaa mystiikkaa kuin ”Tuulenvarjossakin”.

Joel Haahtela ”Katoamispiste”. Helsinkiläinen mieslääkäri/kirjailija (mikä yhteensattuma!) törmää ranskalaisnaiseen, joka on tullut Suomeen etsimään kadonnutta ex-miestään. Luen kirjaa toista kertaa, jälleen minua viehättää Haahtelan herkkä kirjoituskieli. Mielessäni mietin, että hän on lääkärinä takuulla yhtä lempeä ja empaattinen kuin kirjailijana.