perjantai 29. heinäkuuta 2016

Kustavi, Lootholma

Minun ei kannata tyhjentää "viikonloppulaukustani" muuta kuin pesuun menevät vaatteet, kun sitä saa jatkuvasti olla pakkaamassa. Nyt oli vuorossa kesäisen viikonlopun vietto Kustavissa, Lootholman leirintäalueella. Mukaan houkuttelimme Amin ja Roksun ja majoituimme vierekkäisiin luksusjurttiin. Olimme perillä niin aikaisin, että ehdimme rantasaunaan ja uimaan lämpimään (+22) mereen. Myöhemmin illalla grillasimme ja söimme grillikatoksessa. Loppuilta kului omalla terassilla istuskellen.

Tavaraa oli mukana niin paljon, ettemme edes harkinneet lähteä matkaan Hondalla. Varsinkin, kun sääennuste lupaili vielä viikolla sateita. Naapuriin saimme kaksi tamperelaista motoristimiestä. Heistä ei paljon haittaa ollut, sillä he jatkoivat matkaa jo aamusta. Muutenkin paikka oli todella hiljainen, aamuyöstä joku outo lintu piti omaa älämölöään.

Lauantaina kävimme Hannun kanssa aamusaunassa ja -uinnilla. Aamiaisen jälkeen teimme kävelylenkin kylille ja kävimme hautausmaalla, kaupassa ja Volters Pubin terassilla Ipalla.



Käveltyämme takaisin Lootholmaan, lähdimme Hannun kanssa toivorikkaina metsään etsimään sieniä. Harju taitaa olla vielä kuivempaa kuin Lohjalla, sieniä ei löytynyt yhtään, mutta keräsimme purkilliset vadelmia ja mustikoita. Iltasaunan ja -uinnin jälkeen keitimme uudet perunat savukalan seuraksi. Amilla oli mukanaan omat kattilat, minulla salaattikulhot, sillä leirintäalueen keittiövarustus on varsin kehno.

Kaljaasi Helena

Roksu halusi illalla tarjota meille gintonicit Ravintola Helenan terassilla. Siellä alkoi tanssit, mutta me palasimme jurtille ja Hannu kävi grillaamassa vielä ribsit yöpalaksi. Jurttiin oli majoittunut lapsiperheitä, mutta yöstä tuli taas hiljainen ja jurtassa oli mukavan viileä nukkua, kun emme laittaneet lämmitystä päälle.

Sunnuntaiaamu oli lämmin, mutta pilvinen. Jätimme saunomiset ja uimiset väliin ja aamiaisen syötyämme pakkailimme pikku hiljaa kamat kasaan. Tavaraa oli vähän vähemmän, kun olimme syöneet ja juoneet kaikki mukana tuomamme eväät. Turun moottoritiellä ja Kehä III:lla satoi rankasti, mutta kotiin päästyämme aurinko alkoi taas paistaa ja ripustin pyykit pihalle.

Seuraavan kerran voisi majoittua isoon, 10 hengen paritalonpuolikkaaseen naisten kesken tai lasten kanssa.

torstai 28. heinäkuuta 2016

Heinäkuun lopun helteet

Maanantaina muutin "toimistoni" autoon ja läppärin latautuessa siirsin kuvakansioita ulkoiselle muistille. Hannun työpäivän päätteeksi teimme kesän ensimmäiset pikniktreffit, vinkin paikasta lähetin hänelle kuvan muodossa.

Tiistaina ajoin Lohjalle hoitamaan Noelia pari päivää. Hauska poika, ja helppo kuin mikä! Välillä taisi tulla äitiä ikävä, kun hän kävi nuuskuttamassa Suvin yöpaitaa. Ennen keskipäivän hellettä olimme pari tuntia ulkona. Kuulimme aseman suunnalta junan äänen ja sitähän piti lähteä katsomaan. Ehdotin rattaita, mutta Noel osoitti päättäväisesti mummilta saamaansa polkupyörää. Ei hän polkea osaa, minun piti taittua kaksinkerroin ja työntää koko matka. Syötyään reippaasti yritin houkutella häntä päiväunille viileään makuuhuoneeseen. Tutista luopumisen jälkeen se on vähän hankalaa, mutta poika otti tavakseen nukahtaa syliini, siitä kippasin hänet varovasti sängylle.
 
Suvin porukat lähtivät Moisionrantaan, minä lenkkeilin harjulle ja etsin sieniä. Vain kourallinen kanttarelleja löytyi, nekin kaikki samasta paikasta. Taitaa ollaa liian kuivaa. Illalla saunottiin ja mentiin ajoissa nukkumaan, aamulla kello soi leipureille neljältä ja minä siirryin Noelin viereen nukkumaan. Käsi käy koko ajan, kun hän varmistaa että joku on lähellä.

Torstaina tein Maijan kanssa treffit kirkolle ja kuuntelimme Vantaan musiikkiopiston nuorten konsertin "Kesällä kerran". Konsertin jälkeen Maija kutsui minut luokseen lounaalle ja omenapiirakalle. Kotimatkalla poikkesin Jumbon Anttilaan ja löysin loppuunmyynnistä Noelille vähän vaatteita. Isommat koot oli jo hamstrattu koululaisille. Kotona vaihdoin vaatteet ja tarkoitukseni oli tyhjentää mustaviinimarjat puskista, ennen kuin ne putoavat, mutta alkoi sade, joka jatkui koko illan.

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna on Työväen musiikkitapahtuma Valkeakoskella. Sinne meidänkin piti lähteä, mutta lähellä olevat majapaikat olivat jo aikaisin keväällä loppuunmyytyjä. Vaihdoimme suunnitelmaa ja varasimme jurtan Kustavista, jonne houkuttelimme myös Amin ja Roksun.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Syvästock 2016; Peace, Love & Music

Ja taas pakattiin, tällä kerralla auto täyteen rumpuja, makuupusseja ja -alustoja, tyynyjä, vaatekasseja ja saunaoluet. Harmiksemme Lahden motarilla jostain kimposi kivi tuulilasiin ja siihen tuli särö, joka yön aikana lähti etenemään. Oli se hyvä, etten antanut Hannun keväällä vaihtaa autoa, tämä tuulilasi on sentään jo pari vuotta vanha.

Perille päästyämme majoituimme aittaan ja osallistuimme talkoisiin. Paikka on mitä ihanin ja tilaa on kunnon festareille; suuri nurmikko telttoja ja autoja varten, rannassa kesäkeittiö ja sauna terasseineen. Osa vieraista oli jo ehtinyt siivota paikkoja, vielä oli purettava vanhasta navetasta seinää ja rakennettava bändille ja tanssijoille suurinpiirtein tasaiset alustat. Hannu lämmitti saunan ja pääsin naistenvuorolla löylyyn ja järveen uimaan. Perjantaina ei kauan riekuttu, sillä hommat jatkuivat aamulla.

Lauantaina oli vuorossa astioiden, ruokien ja juomien kanto kesäkeittiöön ja tarjoilupöydille ja perunoiden pesu laiturilla vauva-ammeessa. Emäntä tuntui ehtivän joka paikkaan ja ahersi koko viikonlopun. Sipun synttäreiden teemana oli 60- ja 70-luku musiikkeineen ja vaatteineen. Juhlaväkeä saapui paikalle puolenpäivän jälkeen ja nurmikolla alkoi telttojen pystytys. Teltoista ilmestyi tunnettuja muusikkoja asiaankuuluvine asuineen.
Mukana juhlissa myös "Pelle Miljoona"
"Pelle" ja päivänsankari
"Ozzy" vaimoineen





Elvis elää!

Asiaankuuluvaa pukeutumista
Päivän aikana bändit ja trubaduurit vaihtuivat. Kesäkeittiössä ahersi Emma-kokki, jonka herkkuja saimme syödä vatsat täyteen. Miehet lämmittivät saunan ja aika moni kävi illan mittaan uimassa. Hannukin heitti talviturkkinsa järveen, ennen kuin Jaakko ehti heittää sinne kylmän kiven. Juhlat jatkuivat aamukolmeen-neljään, sitä ennen me siirryimme jo aittaan nukkumaan makuupusseihimme. Viimeiset olivat valvoneet puoli viiteen saakka. Ihmeen pirteätä porukkaa kuitenkin kömpi aamulla teltoista, saunatuvasta, vinttikamarista ja aitasta keittiöön kahville.

Sunnuntaina alkoi roskien raivaus, tuolien kasaus ja tiskien tiskaaminen saunan terassilla. Ajoimme kotiin Honkanummen kautta, hoidimme hautakukat ja keräsimme metsästä kantarellit kastikkeeseen. Kotona pistimme pesukoneen pyörimään ja asetuimme helteiselle pihalle grillaamaan.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Oma koti kullan kallis (about xxx.xxx,xx euroa)

Oli hieno kolmen viikon reissu! Sopiva kombo patikointia, kaupunkilomaa ja joogaa, täydellinen irtautuminen normiarjesta. Tosin ei siinäkään ole mitään valittamista ja olikin mukava palata kotiin. Matkalaukku oli nopeasti tyhjennetty ja pyykit pesty, oli sen verran vähän vaatteita mukana. Hannuhan toi takkini ja trekkarini jo tullessaan Riiasta, siksi laukkuni tuliaisineen ja läppärin kanssa painoi vain 15 kg.

Poissa ollessani Hannu oli pessyt loput matot ja lattiat, minulla on vielä muutama ikkuna pesemättä. Marjat alkavat kypsyä, pian nekin on poimittava ja säilöttävä. Uusi nurmikko viheriöi sateiden jäljiltä, minun pitäisi istuttaa kukkia ja yrttejä uuteen penkkiini. Joogaleirin innoittamana tein kasvissosekeittoa, ehkä jo viikonloppuna tekee mieli grilliruokia. 

Hannun läppärin laturi ei sopinutkaan minun koneeseeni. Hän kehotti minua ostamaan uuden Acerin Anttilan tarjouksesta. Olikin hyvä, että tulin vasta nyt kotiin. Jos olisin tilannut koneen Anttila.comista, olisin saattanut menettää rahani konkurssipesälle. Naapurin Tomi tuli apuun ja lainasi adapterin, jolla saan koneeni ladattua auton tupakansytyttimellä. Sen jälkeen voinkin siirtää kaikki tiedostot ulkoiselle levylle (x2) ja miettiä rauhassa uuden läppärin hankintaa.

Torstaina fillaroin kirkolle päiväkonserttiin, vuorossa oli Terje "Kyllin serkku" Kukkin urkukonsertti "Häämusiikkia parantumattomille romantikoille". Häämarssien lisäksi kuultiin myös lempparini, Bachin "Air". Polkaisin kotiin Plantagenin ja Jumbon kautta. 

Heinäkuun kirjat. Reissussa en paljon ehtinyt kirjaa lukea, mitä nyt pitkillä bussimatkoilla vähän. Iltaisin ei tarvinnut unta odotella.

Jayne Anne Phillips "Äidin aika". Liikuttava tarina äidin ja aikuisen tyttären suhteesta, jota värittävät äidin sairastuminen syöpään. vauvan syntyminen ja uusperheen pyörittäminen.

Andrei Kurkov "Kuolema ja pingviini".  Ukrainalainen toimittaja Viktor viettää poikamieselämää, seuranaan konkurssiin menneestä eläintarhasta haettu surullinen pingviini. Hiljaiselo saa uuden suunnan, kun sanomalehti antaa hänelle rahakkaan toimeksiannon kirjoittaa "ristejä", muistokirjoituksia vielä elävistä poliitikoista ja muista tunnetuista henkilöistä. Pian hän huomaa, että kirjoittamiensa "ristien" henkilöt kuolevat yksi toisensa jälkeen. Elämä saa taas uuden suunnan, kun asuntoon muuttaa (niin ikään murhatun) tuttavan pikkutyttö ja tämän hoitajaksi palkattu Nina.

Sofi Oksanen "Norma".

  .
 

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Back to Riga

Indian Raja
Jäimme Marin kanssa bussin kyydistä ja kävelimme Riga Hosteliin. Hän oli varannut paikan naisten dormista, minä sain seurakseni nuoret miehet Kaliforniasta (japanilaistaustat), Taiwanista, Meksikosta ja Puolasta. Oli hauska kuulla, että ainakin toinen kalifornialaispoika asuu Manarolassa ja opiskelee La Speziassa. Näytin hänelle ottamiani kuvia Cinque Terrestä. Puolalaiselle kerroin olleeni Zakopanessa patikoimassa ja hän sitä kovin ihmetteli, sillä Puolassa oli ollut viime viikolla kovat ukkosmyrskyt ja tulvat. Sanoin olleeni siellä jo edellisviikolla, meillä kävi Arjan kanssa mahdottoman hyvä tuuri. Meksikolainen Tomas kertoi muille oman maansa herkuista, kuten skorpionitacoista. Hostelli vaikutti mukavalta ja siistiltä. Sohvia on siellä täällä, keittiö käytössä, vessoja ja suihkuja on tarpeeksi. Harmi vain, että dormimme on kadulle päin ja yöllä on pakko pitää ikkuna auki.

Mari
Lähdimme Marin kanssa vanhaankaupunkiin ja menimme Indian Rajaan syömään. Kahvit joimme Apsara Tea Housen terassilla, jossa voi loikoilla pedillä. Hieno paikka aivan joen rannassa! Kotimatkalla haimme Rimistä vähän aamiaistarpeita ja palasimme hosteliin.


Apsara Tea House

Maanantaina Miska ja Joonas lähtivät fillareilla polkemaan kotia kohti. Mari jatkoi aamulla matkaa bussilla Tallinnaan. Aamiaisen syötyäni jalkauduin kaduille. Kun pidän kartan ja kameran kassissa, olen aivan tavallinen täti jolta vähän väliä kysytään jotain neuvoa, latviaksi tietenkin. Kävelin rantaa myöten satamaan saakka, siellä en ole ennen käynytkään. Jo tullessa ihmettelin, kun Daugavassa/Väinäjoessa oli suuria risteilijöitä, myös Tallinkin alus joka lähti kohti Tukholmaa. Tällä kertaa siellä oli brittiläinen risteilijä, josta purkautui väkeä busseihin. Satamassa oli myös "Alkopörssi", mutta minulle olisi riittänyt terassiolut. Oli niin aikaista, että rantakahvilat olivat vielä kiinni. Joesta minulle tuli mieleen Budapest, satama-alueesta jostain syystä Tallinnan Telliskivi.

Ihailin Elizabetes Ielan jugendtaloja, aivan kuin Punavuoressa. Ostin pikkutytöille vähän tuliaisia (sori, pojat) ja menin lounaalle Sv. Peteran aukiolle, Birza Restauracen terassille. Olisin kurioseetin vuoksi mennyt Per Sén terassille, mutta se oli varjossa. Vietettyäni viisi tuntia kaupungilla palasin hiljaiseen hosteliin suihkuun ja siestalle. Kolme seuralaistani oli jatkanut matkaansa ja pihistin yhdestä vapaasta sängystä lukuvalon itselleni. 

Vaikken olekaan mikään drinkkien ystävä, pidän marjoista ja ostin Rimistä pikkupullot Kirsis Vodkaa ja Black Current -juomaa. 
Olive Oil Trading co.

Illalla etsin Olive Oil Trading Co:n, joka on vähän kaukana kaikesta, Jékaba Laukumsilla. Ilta oli vielä nuori ja ravintola tyhjä. Jäin istumaan sisälle, kauniiseen ravintolasaliin ikkunapaikalle. Hetken kuluttua tuli muitakin asiakkaita, osa heistä jäi terassille istumaan. Viimeisen illan kunniaksi tilasin alkuruuaksi grillatut, vuohenjuustolla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla täytetyt kesäkurpitsarullat ja pääruuaksi pizza Napoletan. Ruokaa oli aivan liikaa yhdelle pienelle ihmiselle, ainakin pizzan olisi voinut puolittaa. 
Livemusiikkia Eglen terassilla
Join vielä iltakahvit Pietarin-aukiolla ja jäin hetkeksi kuuntelemaan livebändiä Eglen terassille. Dormiin oli tullut kaksi puolalaista naista, he keskustelivat vilkkaasti Puolan pojan kanssa ja sanoissa vilahti myös Helsinki. Ainakin poika on jossain vaiheessa tulossa Suomeen ja kyseli minulta parhaita reittejä Lappiin. Ihmetteli varmaan, kun kerroin etten juuri harrasta kotimaanmatkailua. Pojat puhuivat keskenään maailman vaikeimmista kielistä, kuten puola, kiina ja suomi. Miten niin vaikeaa, meillä pikkulapsetkin osaavat puhua suomea?

Päivän kaupunkikävelyt 13,5 km.

Petergailis
Tiistaina heräsin aikaisin, oli kuuma. Mix-dormissa on minunkin pakko pitää yöllä jotain vaatetta päällä. Kävin suihkussa ja aamiaisella mietin, pakkaanko heti tavarani ja luovun avaimista vai käynkö aamupäiväkävelyllä ja tulen vielä suihkuun ennen kuin luovutan paikkani puoliltapäivin. Päädyin jälkimmäiseen ja lähdin kävelemään joenvartta vanhaankaupunkiin. Oli aurinkoista ja tuulista. Keskustassa vasta availtiin terasseja ja viriteltiin musiikintoistolaitteita. 

Riika on todella kaunis ja siisti kesäkaupunki. Pormestari (nykyinen/joku entinen?) palkkasi suunnittelijan Riian puistoille, ilmankos ne ovat niin kauniita ja kukkia on joka paikassa. Puistotyöntekijät kitkevät rikkaruohoja ja hoitavat kukkia. 

Vatsani toimi sen verran vilkkaasti, että oli mentävä Birzan terassille, sillä ravintolalla on hyvät, siistit vessat. Täytyy varmaan ostaa kaupasta pikkupullo Riga Balzamia vatsalääkkeeksi. Ennen puoltapäivää palasin hosteliin. Siivooja oli jo vaihtanut petivaatteeni ja vienyt pyyhkeeni. Onneksi oli niin tuulista, etten juuri hikoillut. Pakkasin tavarani, vaihdoin vaatteet ja juttelin hetken keittiössä tanskalaisnaisen kanssa. Luovuin avaimistani ja lähdin kaupungille lounaalle. Vatsakin rauhoittui ja pääsin nauttimaan Petergailisin hyvistä sapuskoista. Sain yhtä monta leipää ja levitettä kuin Hannun kanssa, ainoastaan kokintervehdys jätettiin tuomatta. Harkitsin sisälle menemistä (ikkunapöytä olisi ollut vapaana), mutta jäin kuitenkin varjoisalle terassille istumaan. Söin hyvän lohi-avokado -salaatin ja pääruuaksi kanafileen rapsakoilla kasviksilla. Olen jo luopunut pastojen syömisestä ravintoloissa, ehkä luovun myös kanasta, sillä maustan ne itse paremmin (siis omaan makuuni).


Vein viimeiset hiluni Rimiin ja ostin 0,4 desin pullon Riga Balsamin lähtöjuomaksi. Hain tavarani ja menin lentokenttäbussilla 222 (toinen vaihtoehto on 22) suoraan kentälle kahdella eurolla. Onko suomalaisten aivan pakko alkaa siinä lähtötiskillä kaivaa laukuistaan matkalukemista, kuulokkeita ja muuta sälää, kun ne voisi jo pakatessaan laittaa käsimatkatavaroihin? Lyhyt lento Arlandaan, jossa oli parin tunnin odotus. Kahvilassa sain seurakseni suomalaissyntyisen Ruotsissa asuvan omituisen naisen, joka kertoi Bulgarian lennon olevan tällä hetkellä kolme tuntia myöhässä. Heille oli annettu oikeus ostaa 100 kruunulla syötävää/juotavaa. Eihän tuolla saa Arlandassa kuin juuri ja juuri yhden oluen. Nainen supatti (suomeksi, sillä hänen miehensä on ruotsinkielinen) koko ajan minulle, miten tuo ja tuo mies yrittää iskeä häntä, huomasitko? No en todellakaan huomannut ja omaan lentooni vedoten vaihdoin paikkaa. Lyhyt lento Vantaalle, sain tälläkin lennolla paikan hätäuloskäynnin kohdalta ja koko rivin itselleni. Hannu oli minua vastassa ja jäimme vielä terassille nauttimaan lämpimästä myöhäisillasta ja lasillisista proseccoa.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Kaltene, loppuviikon joogat

Juliana ja yrttiakka/saunanoita
Olin retkipäivän päätteeksi sen verran hikinen ja nuhjuinen, että silpaisin mereen uimaan ja sen jälkeen suihkuun. Illan ohjelmassa oli vielä sauna. Sitä ennen saimme latvialaisen yrttiakan/saunanoidan luennoimaan saunaetiketistä (suomalaisille!?). Hän kertoili pitkään saunan pesemisestä, vihtojen tekemisestä ja niihin kerättyjen oksien/kasvien eri vaikutuksista, ilman "tuulettamisesta" vihdalla ja varsinaisesta vihtomisesta. Kuulimme myös teelaatujen vaikutuksesta kehon sisäiseen puhdistukseen ja vauvojen vihtomisesta. Irman oli välillä karattava sisälle, kun oli revetä nauruun. Tarinaa tuntui riittävän sen verran paljon, että jätin koko saunomisen väliin (ei, asiaan ei vaikuttanut se, että saunanoita oli varsin pelottavan tuntuinen). Kävin syömässä iltapalan ja vetäydyin huoneeseen. Saimme yhdenyön vieraiksi Tarjan ja Päivin, jotka olivat jättäneet miehensä Riikaan ja tulivat päiväksi joogaamaan kanssamme.

Pojat vihdanteossa
Yöllä satoi rankasti ja merellä myrskysi niin kovin, että oli pakko sulkea ikkuna siltä kohinalta. Kroppani oli kuin hakattu rantajoogan jälkeen, onneksi perjantain ohjelmassa oli taas kävelyhierontaa. Meiltä tosin loppui aika kesken ja minun hierontani jäi vajaaksi. Aamujooga ja hengitysharjoitukset pidettiin sisällä. Aamupäivällä vielä ukkosti, mutta sade taukosi ja taivas alkoi seljetä.



































Lounaan jälkeen lähdimme Irman kanssa rannalle kävelemään. Kävimme myös samaisella niityllä, jossa osa porukasta oli käynyt Ketan johdolla keräämässä yrttejä ja materiaalia vihtoihin.

Iltajooga oli tarkoitus pitää aurinkoisella pihalla, ehdimme juuri aloitella "tankotanssia" - toinen nojasi aitaan toisen nostaessa nojaajan jalkaa niin korkealle kuin kehtasi, venyttäen samalla jalan etu- ja takapuolta - kun äkillinen raekuuro pakotti meidät sisälle jatkamaan harjoitusta.

Huominen lounas?
Kahden tunnin joogasession jälkeen kipaisin taas uimassa ja suihkussa. Päivällisen jälkeen lintsasin Satsangista, lainasin Vikkalta akkulaturin läppäriini ja jäin huoneeseen päivittämään blogia. Oli Irman vuoro toimia kuunteluoppilaana. Kymmenen aikaan alkoi sataa tihuuttaa ja juoksin hakemaan pyyhkeeni narulta sisälle. Keittiöhenkilökuntamme oli laittanut iltapalaksi tarjolle tummaa, jyväistä leipää, silliä ja "rosollia". Ei täällä laihtumaan pääse.

Aamujoogaan valmistautumista
Oli taas hiljainen yö, avoimesta ikkunasta kuului vain laineiden liplatus rantakiviä vasten ja lintujen iltalauluja. Aamulla suoritimme parinvaihdon ja sain kokeneen Joonaksen parikseni kävelyhierontaan. Lauantain sää oli aurinkoinen ja siirryimme pihalle joogaamaan pariksi tunniksi. Yleisön pyynnöstä teimme Shakta-aurinkotervehdyksiä. Ehdimme harjoitella myös Bandhoja.
Miska opettaa
Ennen lounasta kävin uimassa ja suihkussa. Lounaan jälkeen oli parin tunnin huili, sen aikana oli mahdollisuus osallistua Vikkan ohjaamaan askarteluhetkeen, jossa tehtiin unisieppareita helmistä ja luonnonmateriaaleista. Jätin sen väliin, sillä koristeen vieminen ehjänä kotiin on liki mahdotonta. Ja mihin sitä unisiepparia tarvitaan, kun muutenkin nukun huonosti ja yleensä näkemäni unet ovat ihan mukavia.

Askartelua auringossa
Iltapäivän joogana oli kolme tuntia kestävä Kokonainen Tri-Dosha. Saimme taas runsaasti aurinkoa ja ehkä asanatkin alkoivat sujua jo lähes viikon harjoittelun jälkeen paremmin. Minä tosin taitoin yhden varpaani, joten nyt olen balanssissa; molemmissa jaloissa on yksi varvas mustana (ensimmäisen kolhaisin jossain Tatran kivikoissa). Kolme tuntia kului yllättävän nopeasti ja mukavasti, saavutin sen aikana monta kertaa miellyttävän flow-tilan, josta selkäni takana harjoitusta ohjaava Miska säpsäytti minut hereille kuuluvalla äänellään. Ehdin käydä uimassa ja suihkussa ennen illallista.

Puja

Jotkut lähtivät keräämään kukkia illan Pujaa varten ja Juliana kehotti laittamaan jotain muuta kuin joogavaatteet päälle. Puja on kaunis hindulainen rituaali, jossa yleensä mies toimii seremoniamestarina. Teimme Teijan ja Joonaksen kanssa kolmen hengen ryhmän istumalla lattialla kukin ja hedelmin koristellut lautaset välissämme. Joonas pyöräytti suitsukkeen, tulen ja kukkia ilmassa kolmeen kertaan ja merkitsi kuningattarien otsat santelipuutahnalla ja punaisella täplällä. Miska lausui toimituksen aikana mantroja.

Vikka kukin koristellulla nuotiolla
Joutsenet kokoontuivat illalla lahdelle ja puiden takaa nousi kirkas kuutamo. Tytöt olivat koristelleet nuotiopaikan kukilla, kokoonnuimme sinne viettämään viimeistä yhteistä iltaa. Gambialaissyntyinen "Jaska" sytytti komean nuotion. Miska, Otto ja Kari soittivat vuorollaan kitaraa ja toivelauluihin kuului niin Eppuja kuin kotimaisia kansanlaulujakin. Juliana lauloi meille kauniin latvialaisen kansanlaulun. Illan hämärtyessä keittiöstä kannettiin meille teetä ja vastapaistettua mustikkapiirakkaa.

Mieleen hiipii jo haikeus; pian tämä aurinkoinen ja antoisa viikko on lopussa. Kaikki mukavat osallistujat suuntaavat kotiin, kuka suoraan, kuka mutkan kautta. Kuka Sallaan, kuka Kallioon, kuka minnekin. Useimmat palaavat tänne ensi kesänä, niin minäkin, jos se vain on mahdollista.

Irma naamioituu
Sunnuntaina vaihdoimme taas paria ja sain lappilaisen parantaja-Outin kaverikseni kävelyhierontaan. Hierojien tyyleissä on yllättävän paljon eroja, vaikka periaatteessa teimme kaiken samalla tavalla. Soljuimme kohti leiriviikon loppua viimeisellä, tunnin mittaisella joogaharjoituksella. Lounaan ja suihkun jälkeen kävimme Satsangissa läpi viikon aikana tulleita ajatuksia ja tuntemuksia.

Osa porukasta oli lähtemässä lentäen kotiin ja veimme heidät Riian kentälle. Bussimatkalla maisemat ja hyvin hoidetut pihat olivat kuin Bromarvissa, mutta tie oli tasainen ja suora. Tienvarret olivat täynnä pysäköityjä autoja; paikalliset olivat metsässä poimimassa tatteja ja mustikoita. Tukumsin Statoililla kävimme vessassa, tämä ryhmä ei juuri oluita ostellut. Kentältä jatkoimme Riian keskustaan ja loppuporukka hajaantui eri majoituspaikkoihin. Mari tuli minun kanssani Riga Hosteliin, mutta emme päässeet samaan dormiin.

Kiitos Juliana, Miska ja Otto!

torstai 14. heinäkuuta 2016

Kuurinmaan kierros

Ventspils
Pakkauduimme torstain päiväretkelle pikkubussiin. Paikkoja oli yksi liian vähän, joten Miska istui puutarhatuolilla selkä menosuuntaan päin käytävällä ja kertoi meille Suomalais-ugrilaisten kansojen historiasta ja erityisesti liivinmaalaisista. Puolen tunnin ajamisen jälkeen takakontista kaivettiin eväät esiin ja kuskin huristellessa mutkaisia teitä ylinopeutta söimme hyvät ruis-kananmunaleivät. Tie oli varsin pomppuinen ja takapenkkiläiset levitoivat itsensä puolen metrin korkeuteen kun kuski ei hiljentänyt kuopissa eikä kurveissa. Meteli oli kuin vuoristoradassa, mutta sillä ei tuntunut olevan mitään vaikutusta kuskimme kaasujalkaan.

Ventspils
Ventspilsissä kyytiimme nousi paikallinen opas, joka vei meidät höyryjunan kyytiin. Harmi vain, että avovaunut olivat jo täynnä ja jouduimme suljettuun junavaunuun. Tosin rata kulki metsässä, joten paljon nähtävää ei ollut. Opas kertoi kaupungin historiasta ja nähtävyyksistä. Kaupunki on kuuluisa kukistaan ja lehmistään, joita on tehty kaikesta mahdollisesta materiaalista. Myös kukin korsteltuja pupujusseja löytyy. Kaupungin eriskummallinen pormestari Lembergs on siinä mielessä erilailla korruptoitunut, että hän vetää rahavirtojen välistä kehittääkseen kaupunkiaan ja tarjotakseen asukkaille monia etuja. Satama tuo kaupungille tuloja, joten koulutus ja harrastusmahdollisuudet on hyvin hoidettu. Kaikki alle 18-vuotiaat kaupunkilaiset saavat nauttia ilmaiseksi kaikista liikunta- ja kulttuuriharrasteista. Teatteri- ja oopperaliput maksavat noin puolet Riian hinnoista, koska kaupunki maksaa niistä puolet.

Ventspils
Jäimme junan kyydistä pois veturin kääntöpaikalle ja kävelimme "Lembergsin huopahatulle", joka talvisin toimii laskettelukeskuksena. Nyt siellä oli kaikenlaista vempainta lasten käyttöön. Ja miksei aikuistenkin, Otto tosin ajettiin pois yhdeltä trampoliinilta kun hän ei ollut ostanut lippua. Kävelimme mäen rappuja pitkin ylös, sen olisi voinut laskea alas kumirenkaalla, mutta rengas oli kiskottava itse ensin ylös. Rinteen viereisessä metsässä on Ventspilsin seikkailupuisto erilaisine kiipeilyvirityksineen. Katselimme latteat maisemat ja kävelimme raput alas.
"Naimanaamat"

Ventspils
Seuraavaksi bussi kuskasi meidät eteläisen aallonmurtajan kävelykadulle, jossa oli taas yksi iso lehmä. Vieressä on hienohiekkainen, sinilipun surffi/uimaranta. Matka jatkui torille, joka oli juuri sulkeutunut. Aikaa oli tunnin verran käydä lounaalla ja ostoksilla. Porukka hajaantui kuka minnekin, minä menin muutaman muun kanssa syömään ravintola Zitarin terassille. 

Zitari, Ventspils
Ravintolassa sai myös Ventspilsin oman panimon olutta. Tarjoilu oli venäläistyylisesti niin hidasta, että tilasimme vain salaatit kun niiden luvattiin valmistuvan nopeasti. Ehdimme vielä käväistä Käsityöläistalossa, josta ostin itselleni muistoksi Swastika-korvakorut.

Kolka
Seuraavaksi oli tarkoitus käydä jossain liiviläiskansan kulttuurikeskuksessa, mutta kiireinen bussikuskimme pyyhälsi sen ohi ja jarrutti vasta Kolkassa. Nimensä mukaisesti se on kolkka, jossa kohtaavat Riianlahti ja Itämeri. Ranta näytti täälläkin hienolta, mutta oppaidemme mukaan siellä ei ole turvallista uida. Rannalla oli vuokrattavana hauskan näköisiä pieniä tynnyrimökkejä riippukeinuineen.

Kolka
Porukat innostuivat keräämään rannalta simpukankuoria. Niitä oli rannalla tallottuina isot, valkoiset alueet. Ostimme kioskista jäätelöt ja taisi olla ensimmäinen kerta, kun söin mustaherukkaeskimon.

Liiviläistä piirakantekoa
Ennen Kalteneen paluuta pysähdyimme vielä tutustumaan liiviläiseen ruokakulttuuriin. Úši-tilan ehtoisa emäntä näytti meille, miten porkkanapiirakoita tehdään. Liivin kieli on siitä hauska, että siinä on paljon yhteisiä sanoja suomenkielen kanssa. Kuten tilan nimikin; uusi. Tilalla on myös edullinen camping-mahdollisuus. Tarjolla oli perunapuuroa, jonka päälle sai halutessaan sipuli-pekonipaistosta. Minä tein etikettivirheen ja pyysin paistosta makean porkkanapiirakan päälle, kun en jaksanut puuroa syödä. Emännät olivat kauhuissaan.


Liiviläiset makeat porkkanapiirakat ruiskuoressa
Ajoimme taas Rojan läpi ja kuskia varoitettiin hyvissä ajoin, että hän ymmärsi hiljentää Kaltenessa oikean tienhaaran kohdalla. Kahdella pyörällä taisimme tulla senkin kurvin.