Zürich

Avoimissa kattoikkunoissa pörhistelevät pulut herättivät minut aamulla. Hain taas tuoreen patongin lähileipomosta, joka oli täynnä kulmakunnan asukkaita ostamassa viikonlopuksi leipää ja leivonnaisia. Vähän harmittaa, etten ole perso makealle, niin ihania leivoksia oli tyrkyllä. Jopa periranskalainen eclaire-leivonnainen jäi maistamatta, vaikka välillä istuinkin kahviloissa.

Koko Colmarin oleskelumme aikana emme tavanneet vuokraisäntiämme. Edelleen ihmettelen myöhäistä (5 pm) check-in’iä, kun asuntoon pääsi avaimella, joka oli oven vieressä koodilla lukitussa lokerossa.

Matkalla bussiasemalle sain tekstiviestin, että FlixBus on 20 minuuttia myöhässä. Pysähdyimme jo tulomatkalla tutuksi tulleen irkkupubin terassille kahville ja viinilasillisille. Siitä ei ollut enää pitkä matka pysäkille, josta Zürichin bussi lähti 40 minuuttia myöhässä (liput yhteensä 22,50€). Samalta pysäkiltä olisi päässyt myös Pariisiin.

Passintarkastuksen jälkeen saavuimme Baseliin. Kaupungista selvittyämme maisema muuttui kumpuaviksi niityiksi ja metsäisiksi kukkuloiksi; kuin suoraan Heidi-sarjasta. Rinteillä näkyi viinitarhojakin. Ehkä pääsemme maistamaan Suomessa niin kovin kallista sveitsiläisviiniä?

Saavuimme Zürichin bussiasemalle lähes tunnin aikataulua jäljessä, Anneli ilmoitti tulevansa meitä vastaan. Matkalla Adliswiliin pysähdyimme pari kertaa, että saimme ihailla Zürich-järveä.

Ilma oli mitä ihanin, jäimmekin pihalle istumaan ja nauttimaan auringonpaisteesta. Kylän kirkonkellot soivat vartin välein, Anneli kertoi aikanaan tottuneensa siihen esimmäisen asuinviikkonsa jälkeen. Viime näkemän jälkeen Alex on perustanut perheen ja he saapuivat illalliselle.

Vielä sunnuntainakin oli kaunis ja lämmin ilma. Aamiaisen jälkeen ajoimme autolla Zürichin läpi Pfäffikersee-järven rannalla sijaitsevaan Seegräbenin kylään, jossa vietettiin joka syksyistä kurpitsajuhlaa. Myynnissä oli kurpitsaa sekä raakana että kaikissa mahdollisissa loppumuodoissa. Koko alue oli koristeltu eri värisin ja kokoisin kurpitsoin.

Kiersimme Zürich-järven ympäri ja pysähdyimme Rapperswiliin, jonka keskustan oli pyöräilytapahtuma ruuhkauttanut. Anneli ja Hannu jäivät istumaan terassille, kun Valtsu lähti opastamaan minua rappuja ylös Schloss Rapperswiliin. Tasanteelta oli hienot näköalat järvelle ja vanhaan kaupunkiin.

Kotiuduttuamme nautimme iltapäiväkahvit aurinkoisella pihalla. Sarakin saapui meitä tervehtimään ja lähdimme Muggenbühl-ravintolaan illalliselle. Kiitos vieraanvaraisuudesta ihanalle isäntäperheellemme!