lauantai 24. helmikuuta 2018

Paths less traveled

Pakkanen jatkui kireänä, mutta aurinko lämmitti päivällä sen verran, että viikonloppuna ja jopa töiden jälkeen pääsin lähimetsään vaeltamaan lumikengillä. Valoisaan aikaan uskaltauduin uusille reiteille, joissa ei näkynyt omia lumikenkien jättämiä jälkiä. Ilman hankikantoa oli pysyttävä poluilla, mutta välillä lähdin rämpimään umpihankeen. Tarkoitus on nostaa sykettä ja kuntoa tulevaa caminoa varten. Metsässä patikoidessa on mukavaa, kun on hiljaista ja tyyntä

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Seuraavaa reissua odotellessa...

Maaliskuu menee vielä töitä tehden, mutta pääsiäisen jälkeen voin jo pakata rinkkani ja lentää Madridiin. Tarkoituksena jatkaa viime keväistä vaellustani Leónista Santiagoon saakka aloitin suunnittelun takaperin, kun löysin TAP:in edullisen paluulennon Lissabonista kotiin. Laskin, miten paljon aikaa vietämme yhdessä (Portugalissa) ja miten monta päivää tarvitsen vaellukseen ja sen jälkeiseen palautumiseen Espanjassa. Odottelin Norwegianin tarjouksia ja varasin menolennon Madridiin. 

Viime kevään vaelluksen jälkeen ostin isommat vaelluskengät ja pienemmän (45 + 10 litraa) rinkan. Yritän pudottaa rinkan painon itselleni sopivammaksi. Tulevaa Moselin patikkamatkaa ajatellen 8 kg on Finnairin käsimatkatavaran painoraja, joten siihen on päästävä. Koepakkasin rinkan lähes samalla vaatemäärällä kuin viime keväänä. Ilman vaellussandaaleita ja kaupunkivaatteita painoa oli 6 kiloa.

Seuraavia reissuja odotellessa...
Posti toi Amazon.comilta tilaamani Moselin vaelluskartat. Varasimme Arjan kanssa kahden yön majoituksen Bernkastel-Kuesista, josta tarkoituksemme on aloittaa patikkamatka kohti Koblenzia.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Hyvää ystävänpäivää!

Olin työasioissa Kaivokadulla ja kävin samalla lounaalla Ravintola Pääpostissa, jossa jälkiruuaksi oli tarjolla Fazerin rapeita viinereitä.

Omalta osaltani työttömän aktiivimallin pakollinen noudattaminen siirtyy taas hetken eteenpäin, kun työsopimustani jatkettiin maaliskuun loppuun. Torstaina oli niin kaunis ilma, että jätin joogat väliin ja lähdin töiden jälkeen metsään tarpomaan lumikengillä. Huvitti, kun Emma-niminen mäyräkoira loikki umpihangessa välillä vain korvat näkyvissä. Pienessä metsässä onnistun aina harhailemaan niin, etten tiedä suunnista enkä juuri metsän reunoistakaan. Tällä kerralla lenkkini päättyi jonkun taloyhtiön takapihalle iltahämärissä, oli nöyrryttävä ja käveltävä maantietä pitkin kotiin. 

Lauantaina oli hieno keli. Käväisimme kylän talviriehassa ja tapasimme Kaisan porukat, ennen kuin minä lähdin lumikenkineni taas eksyilemään lähimetsään. 

Sunnuntaina kävimme äidin luona ja sen jälkeen Meerin synttäreillä. Koolla oli taas lähes koko klaani (sain parhaani mukaan selittää Hannulle, kuka on kuka) ja eläimet; kaksi isoa koiraa ja kaksi kissaa, joista Sulo pysytteli piilossa. 

maanantai 5. helmikuuta 2018

Viimeinen talvikuukausi

Sweetdecor
Minulle on hommia riittänyt niin töissä kuin vapaallakin, olen tehnyt lumitöitä, siivonnut, käynyt lenkeillä ja vaihdoin pois punaiset verhot ja pöytäliinat. Hannu puolestaan kypsyy hiljalleen kotona olemiseen. Hän kokeili pitkästä aikaa autolla ajoa ja kävimme Länsimäessä torttukahvilla Elisabethin "pajassa" ja vaihtamassa kuulumisia pitkästä aikaa. Innostuimme myös varaamaan majoitukset kesäkuulle Zakopaneen ja Krakovaan. Minulle on siis luvassa peräti kolme vaellusmatkaa!

Perjantaina ajoin töiden jälkeen Lohjalle. Jäin Suville yöksi ja saunoimme Ilonan kanssa sillä aikaa, kun muut olivat vielä luistelemassa. Aamulla kuulin ensimmäisen leipurin lähtevän töihin jo ennen neljää. Noel herätti minut puoli seitsemältä ja yritin pitää hänet alakerrassa, että isommat ipanat saisivat jatkaa uniaan. Aamupäivän vietimme Noelin ja Ilonan kanssa pulkkamäessä. Noel on yhtä hurjapäinen kuin siskonsa, joka pienenä kiljui keinussa "Kovempaa, kovempaa!" Poika laski isoa mäkeä liukurilla koivet kohti taivasta, näkemättä lainkaan, mihin on menossa. Iltapäivällä kävin äidin luona ja vein kynttilän isän haudalle, hänen kuolemastaankin tulee ensi vuonna jo 10 vuotta. Pysähdyin kahden pienen sisaruksen kukkien vuoraamalle haudalle. Lapset kuolivat hiljattain nokkakolarissa.

Illalla sain armottoman sappikohtauksen. Onneksi niitä tulee enää harvakseltaan ja Litalgin aina auttaa. Mietin, olenko viime aikoina syönyt liian raskaita ruokia vai olisiko syynä flunssavirus, tautia on nyt tarjolla vähän joka puolella.

Vapaa-aika kului taas siivotessa ja lumitöissä, eipähän tarvitse lähteä salille punnertamaan. Sukset saivat olla toistaiseksi rauhassa, mutta lähdin lähimetsään lumikenkäilemään. Hankikantoa ei ole, joten kävelin pääosin lumen peitossa olevia polkuja pitkin. Kylässämme riittää koiria ja niin ollen myös koirien lenkkipolkuja. Kävelin ristiin rastiin, kunnes palasin omia jälkiäni pitkin takaisin.

Helmikuun kirja: John Irving "Ystäväni Owen Meany". Joskus tuuntuu, että työpaikan lukupiirin kriteerinä on kirjan paksuus. Onneksi sain lainaksi pokkarin (lähes 700 sivua) junalukemiseksi. Kiehtova kirja, aivan ihana Owen Meany.