maanantai 25. maaliskuuta 2024

Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks...

Pirjo tuli lauantaina kahvittelemaan ja kävimme vielä läpi tulevan vaellusreissun aikataulua ja reittejä. Sovimme, että hän tulee meille jo reissua edeltävänä päivänä, niin ei ainakaan tule kiire kentälle.

Palmusunnuntaina kylän lapsia kävi kolkuttelemassa ovellamme. Pienet virpojat saivat karkkia, meille jäivät kauniit oksat. Tämän pääsiäisen vietämme kotona ja otinkin esille muutaman koristeen.

Kävelytiet alkoivat kuivua ja otin käyttöön vuodenvaihteen alesta ostamani (entistä suuremmat) Salomonin vaelluskengät. Yhden t-paidan, trikoot, sukkia ja alusvaatteita olen hankkinut, muuten lähden reissuun vanhoilla kamoilla. 

Vaikka emme paastoakaan, vaihdoin pulled porkin halloumiin, kun parina päivänä söimme tortilloja.

Suomen lasimuseo, Riihimäki

Kaj Franck
Hiljaisen viikon keskiviikkona halusin käydä Suomen lasimuseossa katsomassa Kaj Franckin näyttelyn, joka päättyy reissuni aikana. Hannu lähti Riihimäelle kuskiksi lounaspalkalla. Franckin tuotannossa on minullekin tuttuja arkiastioita, mutta myös todella paljon upeaa lasitaidetta. Kotimainen suunnittelu ja toteutus on niin hienoa, että kiersin taas perusnäyttelytkin. Ennen poislähtöä heitin kaipaavan katseen vitriinissä kimaltelevaan vaaleanpunaiseen Aimo Okkolinin Lumpeenkukka-vaasiin.

Dale Chihuly "Blue and Orange Persian Set"
 

Lupaamani lounaan söimme lasimuseon Klaas kahvila-ravintolassa.


Pitkäperjantaina söimme perinteisesti savukalaa. Iltapäivällä satoi vettä, kun veimme hyasintit Honkanummen haudalle ja ajoimme Lohjalle synttärikahveille.


Kevään kirjoja:

Merja Mäki "Ennen lintuja". Merja Mäki perehtyi vuosia Karjalan evakkojen historiaan, ennen kuin julkaisi esikoisteoksensa. Liikuttavan todentuntuinen tarina seuraa Allin ja tämän perheen evakkomatkaa 40-luvulla sotaa pakoon Sortavalasta Seinäjoelle. Taakse on jätettävä talot, maat ja elinkeino. Allin on luovuttava myös unelmastaan ryhtyä kalastajaksi rakkaalle Laatokalle. Sen sijaan hän kuljettaa läpi Suomen perheen lehmät hevosen vetämän reen perässä. Seurana Allilla on sodassa taistelevan veljensä vaimo, joka on pitkälle raskaana. Nuori äiti kuolee synnytykseen ja Alli lupautuu hoitamaan keskosena syntyneen veljentyttären. Haave kalastajan ammatista vaihtuu pikku hiljaa toiveeksi sairaanhoitajan opintoihin, mutta siihen hänelle ei ole varaa. Muu perhe palaa Karjalaan, mutta Alli löytää oman paikkansa muualta. Äidinkielen opettajana Merja Mäen teksti on värikästä ja kaunista.
 

keskiviikko 20. maaliskuuta 2024

Kihlajaispäivän viettoa Tallinnassa

Saimme molemmat Eckerö Linelta joululahjaksi ilmaiset reittimatkat, jotka oli käytettävä ennen pääsiäistä. Marelta löytyi edullinen majoitus Kalamajasta.

Oda Resto

Tallinnan satama-alue (Kalamajaan päin) on pistetty taas hyrskynmyrskyn. Ilmoitin Marelle, että käymme ensin lounaalla, sen jälkeen voimme asettua "toiseen kotiimme" kaikessa rauhassa. Laivamatkalla tutkimme lounastarjouksia ja halusin tutustua uuteen Oda Restoon (Kalaranna 8/9). Koko alue hohtaa vielä uutuuttaan, asunnot maksavat taatusti maltaita ja kesällä rantakantti on mukavaa ulkoilualuetta. Tilasimme ankankoivet uunikasviksilla ja kuskusilla (6,90€). Hyvää oli!

Haimme Rimistä parin päivän tarpeet ja kävelimme Suur-Patareille. Sattumalta Mare oli pihalla ja pääsimme rimputtamatta sisälle. Hannu huomasi hukanneensa pipon ja uudet käsineensä, taas! Mare kutsui meidät kahville, hän oli leiponut korvapuusteja. Vaihdoimme Espanjan kuulumiset, heillä oli ollut kuukauden reissu, meillä vain viikon. Hetken huilin jälkeen palasimme rantaan, Suur-Patareilta on uudet raput suoraan Kalarannaan. Hannun hanskoja tai pipoa ei ravintolasta löytynyt. Kävelimme kauniisti kunnostettua Vana-Kalamajaa Baltijaamalle ja toista kautta takaisin kotiin. Tallinnassa on todella siistit kadut; lumet ja jäät ovat sulaneet, hiekoitushiekat ja roskat on harjattu pois.

Vietimme illan mukavassa asunnossamme (liian vanhoja lähtemään baareja kiertämään!) ja tein tapaslautaset salamista, kinkusta, juustosta, päärynästä ja makeista kreikkalaisista mansikoista.

Torstaina viivyttelimme asunnossa liki kymmeneen, ennen kuin ulkoistimme itsemme. Hannu kävi ensin Rimissä ja sieltä löytyivätkin eilen kadonneet pipo ja käsineet. Kävelimme satamaan päin ja tarkistimme huomisen reitin suoraan terminaaliin. Jatkoimme Rotermannin kautta vanhaan kaupunkiin ja jäimme aperitiiveille Caffe Centraleen.

Tasca Portugues

Olimme tutkineet lounaslistoja, yllättäen huomasimme Tasca Portuguesin olevan lähes italialaiskahvilaa vastapäätä. Söimme hyvät, mutta kevyet annokset (7,90€). Hannu lähti suoraan Kalamajaan, minä nousin Toompealle tarkoituksena laskeutua raput Baltijaamalle, mutta raput ovatkin remontissa. Syytä onkin!

Peter Lindbergh
Wang Chen
Simen Johan

Kävin katsomassa Fotografiskan uudet näyttelyt; Peter Lindberghin "Lightness of Being", Wang Chenin "Fractured Delights" ja Simen Johanin "Until the Kingdom Comes". Palasin Patareille kaupan kautta, niin meidän ei taaskaan tarvitse illalla lähteä mihinkään.

Päikkäreiden jälkeen keitin meille pullakahvit. Ilta kului lueskellen, laiskotellen ja tapaksia nauttien. Yläkerrasta kuului taas pienten jalkojen töminää, muuten olikin hiljaista.

Perjantaina oli vielä kuivaa, kun aamiaisen syötyämme hyvästelimme Maren ja kävelimme Sadama Turgin kautta terminaaliin. Vantaalla tihkutti vettä ja tiet olivat loskaisia. Olin ostanut virolaista leipää, kotona oli leivänpäällisiä ja pakastimessa pizzaa, joten pääsimme kävelemään asemalta suoraan kotiin. Oli taas mukava reissu!

tiistai 12. maaliskuuta 2024

"On siis kevät, kuljen Töölönlahden rantaan"

Kasvitieteellinen puutarha

Jääkaappi oli tyhjä, kun lensimme Málagasta illaksi kotiin. Meninkin aamulla Naistenpäivän brunssille. Viikonloppuna aloitin rapputreenit, kuntoportaat olivat jo kuivat (vieressä lapset laskivat pulkalla mäkeä), mutta metsätiet ja latupohjat vielä jäisiä. Cómpetan mäissä totesin, että kunto on hyvällä mallilla, kiitos Rekolan Raikkaan liikuntatuntien. Kuukausi aikaa keriä vaelluskuntoa liikkumalla; jumppaa, joogaa, rapputreenejä ja kävelylenkkejä.

Toimiston lukupiirin takia pidin keskiviikkona Helsinki-päivän. Kävin Kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa sattui olemaan avoimet ovet ja paljon porukkaa. Ei vielä mitään pääsiäiseen tai kevääseen viittaavaa, mutta muuten hienot tilat ja kasvit.

Oodi

Kävelin läpi Kaisaniemen työmaan ja menin Oodiin lounaalle. Mukava kokemus, menee ehdottomasti ravintolalistalleni.

Simon Fujiwara

Kiasmassa minua kiinnosti Simon Fujiwaran uusi näyttely; huumoria, väriä ja musiikkia.

Seuraavaksi katsoin Sinebrychoffin näyttelyn "Veden elämää". Esillä oli myös vanhastaan tuttuja teoksia, kuten Tiina Itkosen valokuvia.

Kakkugalleria

Ennen kuin menin lukupiirin kokoontumiseen, poikkesin vielä Kakkugalleriaan suklaakakulle. Kirjankin olin ehtinyt reissun jälkeen melkein lukea. Naapurit kutsuivat meidät illalla saunomaan.

Kevään kirjoja;

Riitta Jalonen "Kirkkaus". Luin kirjan jo muutama vuosi sitten ja pidin siitä kovasti. Nyt se tuli valituksi toiseen lukupiiriini ja ajattelin selata kirjaa sieltä tälltä. Riitta Jalosen teksti on niin kuvaavaa ja kaunista ja juoni niin koukuttava, että luin teoksen kokonaan. Välillä murheellistakin tarinaa kevensi Jalosen kaunis kieli: "Sanat syntyvät vedessä", "Kuolleina ihmiset ovat sisällämme vielä enemmän kuin elävinä" jne.

Leïla Slimani "Toisten maa" (1. osa; Sotaa, sotaa, sotaa). Nuori ranskalainen Mathilde rakastuu 1940-luvulla Ranskan armeijassa palvelevaan komeaan, itseään vanhempaan marokkolaiseen Amineen ja lähtee sodan loputtua tämän kotimaahan. Alsacen elämään ja ilmastoon tottunut morsian viedään kaus maaseudulle, jossa pariskunta yrittää viljellä kitukasvuista appiukolta perittyä maatilaa. Amine on innokas kokeilija ja uurastaa kovasti. Tytär Aicha on terävä päästään ja Mathilde haluaa, että tyttö saa käydä koulua. Perheeseen syntyy myös poika. Mathilde kaipaa perhettään ja vanhaa kotimaataan, mutta tyytyy kohtaloonsa ja tekee kaikkensa oman perheensä eteen. Marokon itsenäistymisen verinen sota ulottuu myös kaupunkien ulkopuolelle, jopa heidän syrjäiselle maatilalleen, ennen kuin Marokko itsenäistyy 1956.

tiistai 5. maaliskuuta 2024

Cómpeta - Málaga

Huoneisto piti luovuttaa yhdeltätoista, sitä ennen Hannu haki taas tuoreet sämpylät, söimme runsaan aamiaisen, siistimme asunnon ja pakkasimme tavaramme. 

Cómpeta

Tuli taas kuuma päivä ja meillä oli kulutettavana monta tuntia ennen Málagan bussin lähtöä. Ei ollut yhtään nälkä, mutta suosimme tuttuja terasseja; oluet kirkkoaukiolla, tapakset Café Cómpetassa ja kahvit Bar Antonion terassilla. Kaikissa juttelimme tuttujen (tanskalaisnaapuriemme) tai uusien tuttavuuksien kanssa. Samalla poltimme nenämme ja vähän kaiken muunkin, mikä oli auringolle alttiina. Tuulessa ei huomannut auringon kuumuutta.

Café Cómpeta
Málagan bussi (5,20€/lippu) tuli ajallaan, kurvaili pikkukylien läpi ja laskeutui rannikkoa myötäilevälle tielle, alkumatkasta kyydissään paljon koululaisia. Málagassa jäimme oikealla pysäkillä keskustassa pois ja kävelimme liki luotisuoraan majapaikkaamme Top2Stay Cinco Bolasiin. Avain piti kuitenkin hakea viereisen kujan varrella olevasta toimistosta. Saimme tilavan, valoisan huoneiston, kalustus varsin pelkistettyä Ikeaa (vrt. edellinen majoituksemme). Jätimme laukut huoneistoon ja jalkauduimme keskustan kaduille.

Málaga

Tarkoitus oli syödä vielä jotain pientä, mutta kohdalle sattuneet baarit olivat vain juottoloita ja ravintoloissa sai vain annoksia. Haimme Díasta juustoa, kinkkua, chorizoa ja päärynöitä. Kotiin palatessamme osuimme tietenkin tapaskaduille. 

Yö oli todella hiljainen, jopa Iglesia de San Juanin kirkonkellot pysyivät hiljaa. Keskiviikosta tuli taas lämmin päivä. Hannu haki aamusämpylät läheisestä Carrefourista (ei niin hyvät kuin Cómpetan kaupasta ostetut) ja keitti meille mutteripannukahvit. Syötyämme erkavoiduimme omille kävelylenkeillemme, treffit teimme parin tunnin päähän "Stockan kellon alle" eli Plaza de la Mercedille. Kävin apteekissa ostamassa Zoviraxin (4,70€, Suomessa yli 15€).

Kävelin keskustan ulkopuolelle johonkin lähiöön, mutta en osunut siihen katutaiteen täyttämään kaupunginosaan, jossa viimeksi harhailin. Lähdin nousemaan yhtä katua, mutta kerrostalojen jälkeen se laski taas alas. Seuraava mäki johti minut Monte Sanchalle ja pääsin takakautta Castillo de Gibralfarolle. Laskeuduin rappuja myöten keskustaan ja aukiolle, jossa Hannu jo odottikin minua. Viimeksi jätin Picasso-museon väliin pitkän jonon takia, nyt se jäi käymättä kauniin sään takia.

Pepa y Pepe

Kävimme Pepa y Pepen terassilla lenkkioluella ja siirryimme sisälle suojaan auringonpaisteesta menu del díalle.

Top2Stay Cinco Bolas

Siestan jälkeen avasin Cavan ja istuimme pikkuiselle parvekkeellemme aperitiiveille. Kansa vaelsi viereiseen kirkkoon ja ohimennen ihaili parvekettamme.

Casa Lola

Meillä oli parikin vaihtoehtoa iltapaikaksi. Koska oli vielä lämmin, ehdotin Casa Lolan terassia. Muistin vanhastaan sen hyvät tapakset, eikä petytty tälläkään kerralla. Mukavaa seuraa saimme naapuripöydän Tatusta, joka kuuli meidät suomalaisiksi ja ryhtyi juttusille. Hänen suosituksestaan tilasin digestiiviksi paikallisen vermutin.

Hyvästelimme uuden tuttavamme ja palasimme kapeita kujia myöten majapaikkaamme.

Torstaina meillä oli aamupäivä aikaa syödä aamiainen, pakata laukut ja siirtyä junalla lentokentälle (1,80€/suunta pankkikortilla). Vantaalla odotti yllättävän vilakka ja liukas keli. Olin niin toivonut jäisten tienpintojen sulavan viikossa. Kaupunki on päättänyt lopettaa luistelukenttien jäädyttämisen tältä keväältä. Ilmeisesti samassa kokouksessa on nuijittu myös päätös teiden hiekoituksen lopettamisesta.