perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulunaikaa, jouluntaikaa 2016

Onneksi tein tänä vuonna perinteisen Lohja-kierrokseni jo torstaina, muuten olisi tullut tolkuton stressi. Virekodissa pääsin Stigin synttärikakkukahville ja sen jälkeen lauloimme kauneimpia joululauluja Tietolan kuoron kanssa. Kävin Caritalla ja kummeillani, Kikillä ja Marjukalla. Marjukalla ei vielä ollut kaunista kuustaan sisällä, olinhan liikkeellä päivän aikaisemmin kuin yleensä. Tiedä sitten, kuka halattavista oli flunssassa, mutta yöllä heräsin kurkku kipeänä. Kävi niin kuin Saara Aallolle; kun pahin rutistus oli ohi, tauti otti vallan.

Puuhaa oli kuitenkin aatonaattonakin. Tein viimeiset ruokaostokset, valmistin bataattivuoat Koskenlaskijalla ja laitoin kinkun uuniin. Yritin vähän huilia filtin alla, mutta oli niin viluinen olo, että kahvit juotuani nousin tekemään anjovismössöä ja sitruunasilliä. Illaksi jäi vielä perunalaatikon esivalmistelu ja rosollijuuresten keittäminen. Minulla piti olla jossain kinkun paistomittari, mutta en löytänyt sitä ja homma sujui vanhasta muistista kelloa katsoen. Hyvää tuli!

Aattona oli niin kurja keli, että jäin suosiolla kotiin pilkkomaan rosollia, kun Hannu lähti käymään Honkanummella. Joulurauhan julistuksen aikaan kaikki oli valmista, perunalaatikko paistui uunissa, katoimme päydän ja ennen ruokavieraiden tuloa teimme kinkkuleivät.

Ruokavieraiksi saimme Annan, Suvin, Samin ja ihanan joulutonttumme Noelin, jotka toivat mukanaan lahjat ja joulutortut. Noel jaksoi hauskuttaa meitä ja tuntui viihtyvän kodissamme hyvin. Heidän lähdettyään rauhoituimme viettämään aattoiltaa ja avasimme omat lahjamme, jotka pukki oli viisaasti valinnut.

Joulupäivänä kävimme lenkillä mukavan kuivassa, mutta tuulisessa säässä. Jos olisin ollut nopea,olisin ehtinyt loppuvuodesta käydä sekä hiihtämässä että luistelemassa. Enää siihen ei ole mitään mahdollisuutta, ehkä ensi vuoden puolella. Sen sijaan fillarin voisi halutessaan ottaa taas käyttöön. Ajoimme Virekotiin katsomaan äitiä, joka oli lounaan jälkeen laitettu jo vällyjen väliin. Kävimme Virkkalan hautausmaalla ja ajoimme Amin ja Roksun mökille, jonne meidät oli kutsuttu jouluaterialle.

Tapaninpäivänäkin oli kaunis, kuiva lenkkisää. Iltapäivällä saimme vieraiksemme Hannun isot ja pienet ipanat. Miten nopeasti nämä kaikki kasvavatkaan!

George Michael R.I.P
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti