Liukasta laskiaista!

Töissä ollessani en ole ehtinyt lainkaan Lohjalle lapsenvahdiksi. Saimme sentään Noelin yhdeksi illaksi meille. Pelkäsin pojan jo vierastavan, varsinkin kun hän ei ole pitkään aikaan käynyt meillä, vaan minä olen ollut heidän kodissaan. Vielä mitä! Isin ja äidin häivyttyä näkyvistä leikimme hetken, sitten Noel alkoi hokea "mopo, mun mopo". He olivat ottaneet mukaan puisen potkupyörän, joka odotti terassilla. Ei kun haalarit päälle ja mopoilemaan. Mummu pistettiin juoksemaan kaikki alamäet, kun Noel vain kiihdytti vauhtia. Pysähdyimme sentään vilkuttamaan kaikille nousukiidossa oleville lentokoneille, joita viiden-kuuden aikaan oli pimenevällä taivaalla ruuhkaksi asti. Kotona söimme Suvin tekemät korvapuustit ja katsoimme nauhoitettua "Onneli ja Anneli" -elokuvaa. Noel taputti sohvaa vieressään ja komensi Hannua: "Tänne!"

Perjantaina olimme toimistolla Annelin kanssa kahdestaan, muut olivat lomilla tai etänä. Siitä hyvästä haimme iltapäiväkahville Briossin hyvät laskiaispullat.  

Hannun autokuume ei tunnu lainkaan laantuvan. Kotimatkalla hän nappasi minut kyytiinsä ja kävimme Rinta-Joupilla koeajamassa uutta Rioa. Punaista Rioa olisi joutunut odottamaan heinäkuuhun ja se olisi nostanut jo sovittua välirahaa. Ei tullut kauppoja!

Lauantaina oli kirpakka pakkanen, jätimme petivaatteet ulos tuulettumaan ja kävimme kylän laskiaistapahtumassa tapaamassa tuttuja ja naapurien pikkulapsia. Harmi, ettemme saaneet yhtään omaa ipanaa mukaamme.

Hannulla oli kaapissa giniä, minulla Limoncelloa ja jääkaapissa sitruuna. Kävelylenkillä hain kaupasta granaattiomenamehua ja pyöräytin meille aperitiiviksi Pink Ladyt. Harkitsimme blinien paistamista, mutta kaikki reseptit olivat niin raskaita, että valmistin meille lounaaksi Huevos Rancheros, tosin minun versiossani kananmunat olivat sivuseikka ja (chilimausteiset) tortillatkin söimme perinteiseen tapaan käärittyinä.